Moi! Mä oon 24-vuotias opiskelija, joka on kasvanut hyvin punavihreissä ja (intersektionaalinen) feministisissä piireissä. Olen seurannut meininkiä sivusta varovaisesti enkä itse hirveästi ottanut kantaa, koska pelkäsin porukasta ulossulkemista. Jotenkaan ne tietyt julistukset eivät tuntuneet ihan omilta, vaikka monissa asioissa olen vasemmalle kallellaan. Jossain vaiheessa itsekin olin gender-ideologian pauloissa (ja nyt vähän hävettää, miten paasasin parille mun läheiselle sukupuolittuneista vessoista sun muista, nykyään ymmärrän täysin niiden tarpeen), mutta se vaihe ei kauhean kauaa kestänyt. Ehkä eniten mun kääntymiseen gender-ideologiasta pois on vaikuttanut Musta Orkidea ja Blaire White, joiden videoita ja kirjoituksia olen seurannut jo jonkin aikaa. Heidän argumenttinsa ja logiikkansa olivat niin järkeen perustuvia, etten vain kyennyt kumoamaan niitä gender-ideologialla perustellusti. Lopulta itsekin olen esittänyt kriittisiä puheenvuoroja siitä esim. somessa, joka on sitten tiennyt muutamien ihmissuhteiden katkeamista. En kuitenkaan aio miellyttää ketään, ja olen saanut myös tukea näkemyksilleni.

Nykyistä feminismin suuntausta olen vierastanut ihan teinistä saakka, mutta kun huomasin, että on olemassa edelleen myös ns. vanhan ajan feministejä, he insprioivat mua paljon. Länsimaissa vähän katoava juttu, mutta on hyvin voimissaan esim. Lähi-idässä. Mua koskettaa syvästi, miten siellä naiset tarttuvat aseisiin ja taistelevat ääripatriarkaalisia järjestöjä vastaan. Siinä on jotain todella voimakasta ja upeaa, vaikka se on samalla myös hirveää ja raadollista. Mutta kyllä täältäkin niitä löytyy, kuten J.K. Rowling. Hänen transaktivismia koskeva kirjoitus oli niin hieno ja tunsin syvää samaistumista häntä kohtaan. Olen siis itsekin sovinismia, väkivaltaa ja syrjintää kokenut nainen. Lisäksi kärsin muutamista naistentaudeista, jotka ovat vaikuttaneet negatiivisesti omaan itsetuntooni ja naiseuteeni. Tutustuin Rowlingin myötä käsitteeseen radfem, jonka luulin ensin olevan sitä radikaalia, miesvihaa uhkuvaa tumblr-feminismiä. Tutustuttuani asiaan syvemmin, tajusin rad-sanan viittaavaan juureen. Eli siis juurille paluuseen. Ja sitä nykyinen valtavirtafeminismi kaipaisi musta paljon. En oikein ymmärrä, miksi nykyiseen feminismiin on pitänyt sotkea kaikkea muuta, kuten antirasismi, sukupuolivähemmistöt ja muut vastaavat jutut. Niitä voisi ajaa jonkin oman liikkeen tai aatteen alla. Lisäksi minua häiritsee nykyisen feminismin länsimaakeskeisyys ja liiallinen akateemisten termien kanssa pelailu. Jotkut feministit myös valitettavasti lietsovat miesvihaa ja pidän tosi tärkeänä sitä, että puututaan myös miehiä koskeviin ongelmiin eikä vähätellä niitä, mutta onneksi osa feministeistä näitäkin asioita pitää esillä. En tosin oikein tykkää lukita itseäni mihinkään aatteeseen ja olen varovainen siinä, julistaudunko jonkin aatteen kannattajaksi. Mutta tässä vanhan ajan feminismissä on kyllä jotain sellaista, jota ihailen ja olen sitä myös itse tarvinnut elämässä. Ja olen siis myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolella. Sekin on yksi syy, miksi en tykkää gender-ideologiasta.

Kiva, että on tämmöinen foorumi, jossa ei tartte pelätä misogyniaa (kuten Ylilauta), mutta voi silti keskustella näistä asioista kriittisesti.