On elintärkeää, että translapset pääsevät asianmukaisen tuen ja hoidon piiriin Hormoniblokkerihoito tulee olla mahdollista aloittaa tarvittaessa ja riittävän varhain virallisen terveydenhuollon piirissä.

10.6.2019 2:00 | Päivitetty 10.6.2019 6:32 SUKUPUOLIRISTIRIITA ja -dysforia (kehovastenmielisyys) voivat aiheuttaa voimakasta ahdistusta, masennusta, syömishäiriöitä ja heikentynyttä toimintakykyä. Transnuorten keskuudessa esiintyy hälyttävän paljon itsensä vahingoittamista ja jopa itsemurhia. On elintärkeää, että heillä on pääsy asianmukaisen tuen ja hoidon piiriin.

Kansainvälinen asiantuntijajärjestö World Professional Association for Transgender Health (WPATH) julkaisee tutkittuun tietoon perustuvaa sukupuolidysforian hoitosuositusta. Se huomioi dysforian esiintyvyyden ja pysyvyyden erot eri ikäisillä. Sen mukaan hormoniblokkihoidon kieltäminen sitä tarvitsevilta nuorilta aiheuttaa heille merkittäviä riskejä.

Hormoniblokkereilla hoidetaan lastenendokrinologian alalla lapsia, joiden murrosikä on alkanut poikkeavan aikaisin. 2–5-vuotiaana adoptioon tulleilla lapsilla tämä on kohtalaisen yleinen ilmiö. Lääkkeillä fyysistä kehitystä voidaan yksilöllisen arvion perusteella jarruttaa ja hieman peruuttaakin lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Sopivaksi katsottuna aikana blokkeri lopetetaan ja nuori pääsee murrosikään ikätovereidensa tahtiin. Hoidolla ei ole peruuttamattomia vaikutuksia.

MYÖS transnuorten kohdalla hormoniblokkerihoito tulee olla mahdollista aloittaa tarvittaessa ja riittävän varhain virallisen terveydenhuollon piirissä. Murrosiän alkamisen normaali vaihteluväli on 8–13,5 vuotta. Pääsääntöisesti transnuori pääsee sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin aikaisintaan 13-vuotiaana. Osalle tämä merkitsee todella pitkää odotusaikaa murrosiän edetessä, ja tutkimusjakson jälkeen jarrutushoitoa on usein myöhäistä aloittaa.

Täysi-ikäisille on sukupuolidysforian diagnoosin perusteella tarjolla muun muassa kirurgiaa ja ääniterapiaa. Kaikki transhenkilöt eivät halua tai tarvitse kaikkia näitä hoitoja.

Osa ei toivo mitään lääketieteellisiä hoitoja sukupuolen korjaamiseksi vaan haluaa vain oikeudellisen sukupuolen vahvistuksen. Tämän täysin byrokraattisen toimenpiteen ei pitäisi vaatia lääketieteellistä kannanottoa lainkaan. Juridisen sukupuolen vahvistaminen onnistuu nykyään vasta täysi-ikäisenä, eikä tätä olla hallitusohjelman mukaan muuttamassa. Moni transnuori lykkää siihen asti koulutukseen tai työelämään hakeutumista, mikä lisää psykososiaalista taakkaa.

MURROSIÄN lykkääminen ei väistämättä edes johda sukupuolen korjaukseen. Se antaa lisäaikaa nuoren omaa pohdintaa ja tarvittavia selvittelytutkimuksia varten. Ajoissa aloitettu hormonijarru voi paitsi suojella nuoren psykososiaalista hyvinvointia myös vähentää mahdollisten muiden toimenpiteiden tarvetta tai monimutkaisuutta myöhemmin.

Line Kurki

puheenjohtaja, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, lääketieteen kandidaatti, MA Medical Anthropology

Kati Juva

hallituksen jäsen, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, neurologian erikoislääkäri ja dosentti

Sakris Kupila

lääketieteen kandidaatti ja tohtoriopiskelija