all 6 comments

[–]GreenFuzz[S] 5 insightful - 1 fun5 insightful - 0 fun6 insightful - 1 fun -  (0 children)

Ylen juttu burleskia harrastavasta naisesta, joka kertoo voimaantuneensa harrastuksesta ja löytäneensä seksuaaliset rajansa sen kautta. Tämä on näitä kuviin pohjautuvia Ylen juttuja, joissa itse tekstiä on hyvin vähän. Luvassa ei siis ole syväluotaavaa analyysiä. Jutun näkökulma burleskiin ja sen kautta naisen seksuaalisuuteen on tätä nykyajan "voimaantumisfeminismiä": asettamalla itsensä ja kehonsa muiden katseiden kohteeksi nainen voimaantuu. Mainittakoon nyt vielä, että en tässä kritisoi ihmisten burleskiharrastusta sinänsä. Kritisoin sitä, mitä merkityksiä sille jutussa annetaan.

Toivonen ihmettelee, miksi hän ei pystynyt aiemmin vetämään seksissä rajoja, vaikka hän on mielestään vahva ja räväkkä nainen.

Ensinnäkin on sanottava, että on todella hyvä että kyseinen henkilö on huomannut mikä hänen aiemmassa seksielämässään oli huonosti. On tietenkin positiivinen asia, että hän on löytänyt omat rajansa ja miettii seksiä myös oman nautintonsa ja kiinnostuksensa kautta. Hänellä on seksistä ja seksuaalisuudesta ihan hyviä ajatuksia. Ne eivät ole se ongelma tässä jutussa.

Mikä jutussa hämmentää, on burleskin hehkuttelu "iloisena ja luonnollisena", seksuaalisen vapautumisen ja myös rajojen löytämisen välineenä. Jutun päähenkilön mukaan burleski on tapa ilmaista omaa seksuaalisuutta. Ja mikäs siinä, jos se itselle toimii. Mutta henkilökohtaisesti näen hiukan takapajuisena, että naisten annetaan ymmärtää että tekoripsissä, peruukeissa ja alusvaatteissa keikkuminen lavalla on luonnollista ja ominainen tapa naisille toteuttaa seksuaalisuuttaan. Jos edes sanottaisiin, että kyseessä on roolileikki, tai oman itsen ulkopuolelle astuminen. Mutta ei, se on "luonnollista".

Pystyn tunnistamaan nuoremman itseni joistakin näistä ajatuksista, vaikken burleskin kanssa olekaan ollut tekemisissä. Se mitä olen aikanaan pitänyt räväkkänä ja voimaannuttavana, tuntuu nykyään näennäisvoimauttavalta. Siltä, että omat rajat ovat olleet aika hakusessa, ja itse on omalla toiminnallaan jatkuvasti tallonut niiden päälle (ja antanut myös muiden talloa) kun on yrittänyt olla avoin uusille kokemuksille. Ja myönnetään, yrittänyt olla cool. Eli jollakin tavalla omia rajoja on yrittänyt määritellä ja ottaa haltuun luopumalla niistä rajoista - en tiedä saako kukaan kiinni tästä. Tämä jutun idea tuntuu samalta: nainen asettaa itsensä ja puolialastoman kehonsa muiden katseiden kohteeksi, ja sitä kautta ottaa omat rajat haltuun. Koska hän itse on asettanut itsensä siihen tilanteeseen.

Burleski on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. Olen oppinut ymmärtämään, että seksuaalisuus on pääasiassa minua, eikä toisen kiihottamista varten.

Eli keikkumalla puolialasti lavalla edellä mainituissa vermeissä hän on oppinut että seksuaalisuus on häntä itseään varten? Miksi mun on hirveän vaikea löytää tätä logiikkaa? Burleskihan nimenomaan on esiintymistä muille ihmisille. Artikkelissa tää henkilö myös kritisoi pornoa ja sen tuottamaa seksuaalisuuden mallia, mistä hatunnosto hänelle. Mutta miksi on niin vaikea ymmärtää, että burleskin estetiikka on juuri sitä? Se ei ole nykyaikaista pornokuvastoa, vaan menneiden vuosien. Se voi tuntua viehättävältä verrattuna nykyiseen naisen seksualisointiin, mutta se on silti osa samaa kuvastoa.

Summa summarum, juttu on jännä sekoitus järkevää pohdintaa seksistä ja siihen kuuluvista rajoista ja suitsutusta burleskista (jossa käsittääkseni myös luovutaan joistakin rajoista, koska ollaan vähissä pukeissa yleisön edessä). Mun on vain vähän vaikeaa löytää yhteyttä näiden välillä.

[–]Turkoosi 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (4 children)

Vähän kyllä outoa. "Ajattelin, että minun kuuluu kiihottaa miehiä". En oikein näe miten tuo burleskiperformanssi eroaa siitä?

[–]haamupuuro 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (3 children)

Mä jotenkin näen tuon niin, että burleskin estetiikka on jotakin sellaista joka miellyttää häntä itseään ja joka siksi on luonteva keino hänelle itselleen kanavoida omaa energiaansa niin, ettei kavahda sitä intiimissä tilanteessa. Jotain jonka avulla hän pystyy paremmin pitämään omista rajoistaan kiinni ja muistamaan omat tarpeensa, tms. Varsinkin jos taustalla on traumaa, voi olla hedelmällistä murtaa sitä ahdistusta, koska seksissä on myös performatiivinen ja leikillinen puoli.

En siis väitä, että kyseessä olisi feministinen irtautuminen valtarakenteista tai mikään muukaan sen ihmeellisempi. Omaan kehoon ja sen vetovoimaan tutustuminen voi kuitenkin olla itsetunnon kannalta rakentavaa, vaikka se ei olisi feminististä. Tai jotenkin noin tulkitsen itse.

[–]GreenFuzz[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (2 children)

Ihan hyvä tulkinta, ja ehkä vähän syvempi pohdinta aiheesta jutussa olisi myös avannut sitä enemmän. Eikä toki jutussa väitettykään, että kyseessä olisi joku feminismin huipentuma. Puhuttiin vain voimaantumisesta ja seksuaalisesta vapautumisesta ym. Yhdistin sen feminismiin, koska tuollainen diskurssi on osa nykyfeminismiä, jossa usein puhutaan voimaantumisesta vaikkapa juuri burleskin tai muun vastaavan keinoin, jossa "otetaan oma seksuaalisuus haltuun". Samaa diskurssia käytetään myös puhuttaessa vaikka OnlyFansista tai pornon tekemisestä feministisinä valintoina. Ne ovat tietenkin jo aika eri luokan asioita kuin burleskiesitys.

[–]haamupuuro 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (1 child)

Huomasin vasta äsken tuon sun alemman kommentin. Oot ihan oikeassa että noin se pääasiassa nykyään kehystetään. Aiheen kritisoinnista on myös tehty hankalaa, koska ei ole hyväksyttävää kommentoida pornoa tai prostituutiota ns. valtapositiosta käsin, ja tässä tapauksessa valtapositioksi riittää se että ei ole itse ollut vaikkapa onlyfansissa tai harrastanut seksiä rahaa vastaan. (Sama koskee päihdekeskustelua.)

Mä yhdistän "voimaantumisen" herkästi feminismiin juuri sen libisfeministisen diskurssin vuoksi. Samalla kuitenkin näen, että yksittäiselle ihmiselle joku tämän kaltainen voi olla hyväkin keino opetella hyväksymään oma kehonsa enkä jotenkin sellasena välttämättä halua sitä tuomita. Toisaalta se tekee selkeän rajanvedon todella hankalaksi. (Esim miten joku silotellun pikkutuhma burleski voi olla ihan jees, mutta kinkyilyn valtavirtaistuminen ja bdsm-vyörytys taas ei. Ehkä burleskin "oikeuttaa" sen vintage-estetiikka, joka tekee sen visuaalisesti miellyttäväksi ja kepeäksi.) (eta: ja ehkä se, että burleskissa korostuu tietynlainen naisellisuus, kun taas kinkytouhut, visuaalinen porno ja bdsm on kaikki mun kokemuksen perusteella hyvin miehistä ja mieskeskeistä silloinkin, kun ns. vallankäyttäjänä on nainen.)

[–]GreenFuzz[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (0 children)

Aivan varmasti voikin olla keino hyväksyä itsensä tai kehonsa, enkä mäkään sitä harrastusta tuomitse. Lähinnä siksi, koska ei ole mun paikka sanella muille mitä ne voi tehdä tai olla tekemättä, vaikka mulla voikin olla asiasta mielipiteitä. Jotenkin mun oli vaan vaikea yhdistää tuota burleskia niihin omiin seksuaalisiin rajoihin, koska sitä yhteyttä ei jutussa varsinaisesti avattu. Lopulta jutun pääpointti ei edes ollut se burleski, vaan nimenomaan se kaikki muu. Otsikointi ja valitut kuvat vaan loivat vaikutelmaa, kuin se olisi kertonut vain burleskista.

Tuo on myös ihan totta, että rajanveto on vaikeaa. Vaikka burleski eroaakin nykyisestä strippauksesta huomattavasti, on raja joiltakin osin kuitenkin hiukan häilyvä. Ja on kyllä hassu ajatus, että pornoa tai prostituutiota ei saisi kritisoida, jos ei ole "omakohtaista kokemusta", eli ei ole itse ollut mukana niissä. Identiteettipolitiikkaa kai sekin - jos et itse kuulu tähän ryhmään, sinulla ei ole oikeutta mielipiteeseen.