Ylen juttu burleskia harrastavasta naisesta, joka kertoo voimaantuneensa harrastuksesta ja löytäneensä seksuaaliset rajansa sen kautta. Tämä on näitä kuviin pohjautuvia Ylen juttuja, joissa itse tekstiä on hyvin vähän. Luvassa ei siis ole syväluotaavaa analyysiä. Jutun näkökulma burleskiin ja sen kautta naisen seksuaalisuuteen on tätä nykyajan "voimaantumisfeminismiä": asettamalla itsensä ja kehonsa muiden katseiden kohteeksi nainen voimaantuu. Mainittakoon nyt vielä, että en tässä kritisoi ihmisten burleskiharrastusta sinänsä. Kritisoin sitä, mitä merkityksiä sille jutussa annetaan.

Toivonen ihmettelee, miksi hän ei pystynyt aiemmin vetämään seksissä rajoja, vaikka hän on mielestään vahva ja räväkkä nainen.

Ensinnäkin on sanottava, että on todella hyvä että kyseinen henkilö on huomannut mikä hänen aiemmassa seksielämässään oli huonosti. On tietenkin positiivinen asia, että hän on löytänyt omat rajansa ja miettii seksiä myös oman nautintonsa ja kiinnostuksensa kautta. Hänellä on seksistä ja seksuaalisuudesta ihan hyviä ajatuksia. Ne eivät ole se ongelma tässä jutussa.

Mikä jutussa hämmentää, on burleskin hehkuttelu "iloisena ja luonnollisena", seksuaalisen vapautumisen ja myös rajojen löytämisen välineenä. Jutun päähenkilön mukaan burleski on tapa ilmaista omaa seksuaalisuutta. Ja mikäs siinä, jos se itselle toimii. Mutta henkilökohtaisesti näen hiukan takapajuisena, että naisten annetaan ymmärtää että tekoripsissä, peruukeissa ja alusvaatteissa keikkuminen lavalla on luonnollista ja ominainen tapa naisille toteuttaa seksuaalisuuttaan. Jos edes sanottaisiin, että kyseessä on roolileikki, tai oman itsen ulkopuolelle astuminen. Mutta ei, se on "luonnollista".

Pystyn tunnistamaan nuoremman itseni joistakin näistä ajatuksista, vaikken burleskin kanssa olekaan ollut tekemisissä. Se mitä olen aikanaan pitänyt räväkkänä ja voimaannuttavana, tuntuu nykyään näennäisvoimauttavalta. Siltä, että omat rajat ovat olleet aika hakusessa, ja itse on omalla toiminnallaan jatkuvasti tallonut niiden päälle (ja antanut myös muiden talloa) kun on yrittänyt olla avoin uusille kokemuksille. Ja myönnetään, yrittänyt olla cool. Eli jollakin tavalla omia rajoja on yrittänyt määritellä ja ottaa haltuun luopumalla niistä rajoista - en tiedä saako kukaan kiinni tästä. Tämä jutun idea tuntuu samalta: nainen asettaa itsensä ja puolialastoman kehonsa muiden katseiden kohteeksi, ja sitä kautta ottaa omat rajat haltuun. Koska hän itse on asettanut itsensä siihen tilanteeseen.

Burleski on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. Olen oppinut ymmärtämään, että seksuaalisuus on pääasiassa minua, eikä toisen kiihottamista varten.

Eli keikkumalla puolialasti lavalla edellä mainituissa vermeissä hän on oppinut että seksuaalisuus on häntä itseään varten? Miksi mun on hirveän vaikea löytää tätä logiikkaa? Burleskihan nimenomaan on esiintymistä muille ihmisille. Artikkelissa tää henkilö myös kritisoi pornoa ja sen tuottamaa seksuaalisuuden mallia, mistä hatunnosto hänelle. Mutta miksi on niin vaikea ymmärtää, että burleskin estetiikka on juuri sitä? Se ei ole nykyaikaista pornokuvastoa, vaan menneiden vuosien. Se voi tuntua viehättävältä verrattuna nykyiseen naisen seksualisointiin, mutta se on silti osa samaa kuvastoa.

Summa summarum, juttu on jännä sekoitus järkevää pohdintaa seksistä ja siihen kuuluvista rajoista ja suitsutusta burleskista (jossa käsittääkseni myös luovutaan joistakin rajoista, koska ollaan vähissä pukeissa yleisön edessä). Mun on vain vähän vaikeaa löytää yhteyttä näiden välillä.