Tuossa sukupuolineutraalissa kasvatuksessa on aika monta ongelmaa. Luin juuri hiljattain yhden amerikkalaisen lehtijutun perheestä, jossa oli vastaava kasvatusprojekti meneillään, ja lapsi oli "they/them". Mielestäni on aika ongelmallista jos biologinen sukupuoli jätetään kertomatta a) lapselle itselleen ja b) ympäröivälle yhteisölle. Mielestäni lapsen on tärkeää ymmärtää oma biologiansa ja samalla muiden. Totta kai on ihailtavaa, että lasta ei pyritä tunkemaan ahtaisiin sukupuolirooleihin, mutta se ei vaadi todellisuuden hämärtämistä. Muistettava on myös se, että kaikesta yrityksestä huolimatta lapsesta saattaa tulla hyvin sukupuoliroolien mukainen, ja sekin on vanhemman voitava hyväksyä. Lapsi on kuitenkin oma henkilönsä, ei joku projekti, josta vanhempi yrittää muokata oman mielensä mukaisen. Mainitsemassani lehtijutussa äiti kertoi, ettei voinut viedä lastaan juoksuharrastukseen, koska treenit oli jaettu sukupuolen mukaan. Eli hän katsoi tärkeämmäksi oman aatteensa kuin sen, että lapsi olisi päässyt harrastamaan muiden lasten kanssa. Näkisin, että yhteiskuntaa ei muuteta sillä, että jätetään lapsi pimentoon omasta sukupuolestaan. Enemmän voitaisiin varmaan vaikuttaa niin, että varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle annettaisiin koulutusta siitä, miten lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta, eikä tehdä oletuksia siitä, mitkä leikit ja mikä käytös ovat kullekin sopivia tms.

Kirjojen sensurointi tuo mulle mieleen ortodoksijuutalaiset uskonlahkot jotka sensuroivat lastenkirjoista naishahmojen kasvot pois (jostain syystä kasvoja ei saanut näkyä). Lasten sadut ovat ennenkin olleet ongelmallisia, esimerkkinä vaikka Grimmin veljekset. Vaikka en olekaan sitä mieltä, että lasten saduissa on hyvä olla todella paljon gorea ja väkivaltaa, en myöskään ajattele, että niiden kuuluu olla pelkkää auringonpaistetta ja hunajan syöntiä. Vanhemman tehtävähän on myös keskustella lapsen kanssa luetuista tarinoista ja pohtia niiden merkityksiä.