Uusi suomalainen naisjärjestö perustettu

TerraFeminarum · 2021-03-13T08:24:45+00:00

Mikä voisi olla miehisempää, kuin se, että elämän isoin huoli ja sorron aihe on että saako seksiä...

Sukupuolenkorjaus on useiden vuosien prosessi, hän kertoo. Ensimmäinen vuosi käydään sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla juttelemassa. Sitten saa diagnoosin ja hormonihoidon.

Myöhemmin tehdään mahdollisesti operaatio sukuelimille. Kaikki eivät halua leikkausta eivätkä haluaisi myöskään hormoneja.

Miten he ovat transsukupuolisia, jos he eivät aio transitioitua? Trans = siirtymä jostain johonkin

TerraFeminarum · 2021-03-12T06:41:15+00:00

Thank you! :)

TerraFeminarum · 2021-03-10T10:04:30+00:00

It would be very helpful if you could send me the handles. Thank you so much! :)

TerraFeminarum · 2021-01-29T15:30:30+00:00

Tetragameettisessa kimerismissä on kai periaatteessa mahdollista, että ihminen on puoliksi mies ja puoliksi nainen, mutta tuskin kuitenkaan lisääntymiskykyinen tässä tapauksessa. Tämä kun nyt on evoluution näkökulmasta se aika olennainen asia.

Lisäksi intersukupuolisuus esiintyy eri ihmispopulaatioissa eri variaatioina ja määrinä, minkä lisäksi se vaatii usein lääketieteellistä hoitoa (esim. hormonihäiriöt, pikkuvauvojen alapäiden leikkely ilman lupaa on oma ihmisoikeusrikkomuksensa). Mm. näillä perusteilla sen voidaan ajatella olevan juurikin häiriö, ei "luonnollista sukupuolen moninaisuutta".

TerraFeminarum · 2021-01-29T14:55:57+00:00

On olemassa sellainen kuin evoluutioteoria. Se on "teoria" siinä missä teoria painovoimastakin; moneen kertaan oikeaksi todistettu. Tieteellinen tosiasia.

Tuon teorian mukaan kaikkien elollisten organismien olemassaolo tähtää lisääntymiseen ja monistumiseen. Tämä on siis maapallon koko elävän kerroksen toimintaperiaate ja olemassaolon "syy". Ihmislajin (sekä muiden nisäkkäiden, erityisesti kädellisten) koko lisääntyminen eli syy olla olemassa perustuu binäärille uros-naaras, jossa näiden kahden tulee voida erottaa toisensa toisistaan tehokkaasti, suorastaan intuitiivisesti, jotta lisääntyminen on mahdollista.

Mikäli väitetään, että biosukupuoli on jotain muuta kuin binääri, kiistetään käytännössä koko evoluutioteorian perusperiaate ja olemassaolo. Ei mulla muuta.

TerraFeminarum · 2021-01-29T12:36:37+00:00

Lain valmistelu on siis alkamassa maaliskuussa, laki tulee eduskunnan käsiteltäväksi joulukuussa. Silloin on hyvä aika ottaa yhteyttä varsinkin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.

Sotevaliokunnan pj on hallituspuolueesta, keskustalainen ja vanhoillislestadiolainen Markus Lohi. Varapj opposition kokoomuslainen lääkäri Mia Laiho.

Lisäksi varajäsenenä meidän kaikkien toivon airut, iki-ihana Päivi Räsänen.

TerraFeminarum · 2020-12-07T15:46:33+00:00

Osittain, koska luokkajako on nykyään niiiiin last season. Ohessa oma näkemykseni (jos joku ymmärtää feminististä teoriaa paremmin kuin minä, saa ihmeessä korjata).

Toisen (tai radikaali-) ja kolmannen aallon tai (liberaali-) feminismin suuri ero on siinä, nähdäänkö sukupuoliroolien sortavan ja rajoittavan myös miehiä. Koska radikaalifeminismi pohjautuu luokkateoriaan, siinä miehet nähdään sortavana luokkana (l. "patriarkaatti", vrt. "omistava luokka"), ja naiset sorrettuna luokkana (vrt. "työväenluokka"). Sosiaalinen sukupuoli(rooli) eli "gender" puolestaan on tuon sorron mekanismi, eli hierarkkinen rakenne - Lierre Keithin sanoin "not some cosmic yin and yang, but the fist that punches and the flesh that bruises". Juuri tämän vuoksi sukupuoliroolien purkaminen on radikaalifeministeille niin tärkeää. Luokkateoriaan pohjautuvassa ajattelussa sukupuoliroolit tulevat ulkoa päin, sosiaalistettuina, eivätkä ole millään lailla sisäsyntyisiä ("social constructivism"). Naisten vapauttamiseksi on siis vain yksi ratkaisu: Purkaa vallitseva järjestelmä ja siten myös sukupuoliroolit. Tämä vaatii feministeiltä kovaa työtä ihan tosielämässä, kuten myös aimo annoksen itsekritiikkiä, eikä ole millään lailla kivaa tai kovin someseksikästä. Eikä istu vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään, sillä se todella horjuttaa status quoa.

Liberaalifeministisessä eli kolmannen aallon feminismissä taas ryhdyttiin pohtimaan, josko sukupuoliroolit ahdistaisivat miehiäkin. Luokkateorian näkökulmasta tämä on luonnollisesti absurdia, ja sama asia kuin jos sanottaisiin kapitalistisen yhteiskunnan ahdistavan tai sortavan omistavaa luokkaa. Voidaan väittää, että jo yksin tämä tekee feminismistä naisasian sijaan jonkinlaista yleistä egalitarismia, ja muuttaa "patriarkaatin" käsitteen täysin abstraktiksi ja merkityksettömäksi, kun oikeaa sortajaa ei voida nimetä sorretun ja sortavan luokan sekoittuessa. Ajatus sukupuolirooleista on siis liberaalifeminismissä äärimmäisen individualistinen, ja siinä sukupuoliroolit nähdään ennen kaikkea binäärinä, jonka voidaan katsoa ennen kaikkea rajoittavan niiden yksilöiden itseilmaisua, jotka jäävät tuon binäärin ääripäiden ulkopuolelle. Tarkoitan tällä ajatusta, että yksilöillä voi olla luonnostaan ja sisäsyntyisesti persoonallisuuspiirteitä, jotka poikkeavat hänelle annetusta sukupuoliroolista, ja näillekin yksilöille tulisi olla tilaa maailmassa. "Gender" on liberaalifeminismissä väistämättä osittain sisäsyntyinen asia, ei vain ulkoapäin annettu, hierarkkinen sosiaalinen konstruktio. Tähän on kaksi tasavahvaa ratkaisua: (1) purkaa sukupuoliroolit (mikä ei ole yhtä välttämätöntä kuin radikaalifeminismissä), tai (2) luoda binäärin välille loputon määrä uusia sukupuolirooleja. Vaihtoehto (2) on muodostunut transaktivismin myötä feminismissä suosituksi, sillä jos ei ole sosiaalista sukupuolta, ei reppanoilla transihmisillä ole mitään mihin transitioitua. Lisäksi se sopii paremmin liberaalifeministiseen käsitykseen siitä, että ihmisellä ylipäätään on olemassa eräänlainen sisäsyntyinen "sukupuoli". (Osansa on myös intersektionaalisuuden käsitteen pilaamisella. Voidaankin pohtia, mihin tarvittaisiin äärimmäisen intersektionaalisuuden kaltaista työvälinettä, jos sortaja ja sorrettu olisivat nykyfeminismissä yhtä ilmiselviä kuin radikaalifeminismissä..?)

Kapitalistisessa ja konsumeristisessa yhteiskunnassa vaihtoehto (2) on helppo tuotteistaa, ja hyödyntää henkilöbrändäyksen välineenä etenkin sosiaalisen median aikakaudella. Tämä reformoinnin light-versio mahdollistaa feministeille erittäin helpon aktivismin (keksitään uusia pronomineja, luodaan 64 "sukupuolta") ja laiskan teoretisoinnin ("kaikki on transfobista"), eikä vaadi kovaa työtä tai juurikaan aitoa itsekritiikkiä, kun mustan voi halutessaan selittää valkoiseksi. Ja on kivaa ja someseksikästä, kun oma status paranee osana "sorretuista sorretuinta" luokkaa. Eipä "cis-ihmisenä" noissa piireissä oikein puheenvuoroa saa. Toisin sanoen tämä erikoisuudentavoittelu nimeltään "sosiaalinen dysforia" sopii individualismin aikakaudelle kuin nenä päähän.

Mutta palatakseni kommenttiisi (pahoittelut dissertaation mittaisesta vastauksesta): Erittäin hyvä huomio, näillä on kyllä puurot ja vellit sekaisin. Uusien sukupuolten keksiminen ei millään lailla pura vallitsevia rooleja vaan vahvistaa niitä. Yleisenä pointtina vain se, että osalla genderkriittisistä feministeistäkin käsitys sukupuoliroolien ongelmallisuudesta voi pohjautua individualismiin eikä luokka-ajatteluun.

TerraFeminarum · 2020-12-06T09:36:05+00:00

Lisäksi mietin seuraavaa: Onko olemassa mitään muuta kroonista mielenterveydellistä ongelmaa, jonka ajatellaan parantuvan pysyvästi somaattisella hoidolla, vieläpä aina samalla hoitomenetelmällä yksilöstä riippumatta? Ymmärtääkseni miltei kaikkien mielenterveysongelmien hoidossa tärkeintä on se, että sairaus saadaan niin hyvään hoitotasapainoon yksilöllisillä elämäntapamuutoksilla, terapialla ja mahdollisella somaattisella hoidolla, että se ei jatkuvalla oireilullaan haittaa henkilön jokapäiväistä elämää. Onko esimerkiksi muista kehonkuvahäiriöistä, kuten syömishäiriöistä, edes mahdollista parantua pysyvästi?

TerraFeminarum · 2020-10-22T06:00:13+00:00

Naisia ei ole poliisitutkinnassa tunnistettu ihmiskaupan uhreiksi. Jos näin olisi tapahtunut, he olisivat luultavasti välttyneet vankilalta. Kansainvälisten sopimusten mukaan (siirryt toiseen palveluun) ihmiskaupan uhria ei saa rangaista rikoksista, joihin hänet on pakotettu.

Tunnistamista on voinut vaikeuttaa, jos naiset eivät ole uskaltaneet kertoa hyväksikäytöstä poliisille, koska ovat pelänneet heitä kontrolloivien rikollisten kostoa. Lopputulos on ollut kuitenkin se, että heidät on ensin alistettu pakkoprostituutioon ja huumerikollisuuteen – ja lopulta passitettu vankilaan.

Tammi-Moilasen mielestä Vanajan vankilassa on tunnistettu ihmiskaupan uhreja, koska he saavat olla siellä erillään miesvangeista turvallisessa ympäristössä. Vankilan naisvoittoinen henkilökunta on voittanut naisten luottamuksen, ja he ovat uskaltaneet puhua kauheista kokemuksistaan.

TerraFeminarum · 2020-10-21T15:00:26+00:00

Yhtenä villinä veikkauksena somemaailman ja nettipornon luoma käsittämätön naiskuva, sekä lisäksi kaiken maailman someahdistelijat, jotka saavat pökköä pesään em. ilmiöistä.

TerraFeminarum · 2020-10-21T14:59:29+00:00

Linkki juttuun, jossa kerrotaan millaisessa maailmassa nykyiset esiteini-ikäiset tytöt elävät. Mitä veikkaatte, kuinkahan monella transidentifioituvalla tytöllä on vastaavia kokemuksia?

Psykiatrin luona se vihdoin selvisi: tuntemattomat miehet olivat ottaneet yhteyttä tyttöön Snapchatissa lukemattomia kertoja.

Paluumatkalla tytär alkoi kertoa, että häntä oli painostettu lähettämään kuvia, pyydetty ja tarjottu seksiä. Tyttärelle oli tarjottu myös alkoholia ja huumeita. Hänelle oli lähetetty rajuja kuvia erektiossa olevista peniksistä.

Tytär oli estänyt limaisia viestejä lähettäneet käyttäjät, mutta niiden jälkeen tuli aina uusia viestejä toisilta käyttäjiltä.

– Jos hän ei ollut suostunut pyyntöihin, oli alettu huoritella.

[...]

KESKUSTELUN JÄLKEEN äiti ja tytär päättivät yhdessä, että Snapchat poistetaan tytön puhelimelta. Äiti poisti Snapchatin myös 9-vuotiaalta pikkusiskolta.

Se ei hävittänyt kuitenkaan huolta siitä, että hetken päästä ahdistelijat löytävät toisen väylän lähestyä lasta. Siksi äiti päätti olla yhteydessä poliisin kysyäkseen neuvoa, miten suojella lapsia netin seksuaaliselta hyväksikäytöltä jatkossa.

– Poliisi sanoi samaa kuin tytär, että viestejä tulee kaikille ja kehotti tekemään rikosilmoituksen.

Äiti ei halunnut vaivata jo valmiiksi ahdistunutta tytärtä poliisiasialla, joten päätettiin, että poliisi kuulee lapsen sijaan äitiä.

Pian kuitenkin selvisi, että käräjäoikeudessa tyttären nimi olisi tullut rikoksesta epäiltyjen tietoon.

– Ei ole mitään sellaista pykälää, joka suojelisi lasta siinä kohtaa. Se on aikamoinen riskipäätös vanhemmilta alkaa ajaa asiaa, koska et voi tietää yhtään, kuka viestejä on lähetellyt. Tässäkin tapauksessa viestien lähettäjiä oli ollut useampia.

[...]

KOKEMUS on jättänyt 11-vuotiaaseen syvät henkiset arvet. Nyt lapsella on edessä terapiajakso.

– Hänen oireilunsa on masennuspainotteista. Se on suoraa seurausta tapahtuneesta, äiti näkee.

Kaverit ovat aina olleet tytölle tärkeitä. Tänä syksynä hän ei kuitenkaan ole halunnut lähteä kotoa enää mihinkään, vaikka kaverit ovat pyytäneet ulos.

Tyttö on harrastanut cheerleadingia, mutta myös harrastus on jäänyt hyllylle. Lapsi on alkanut pukeutua isokokoisiin huppareihin.

– Tuntuu, että hän ei uskalla enää olla kehittyvä tyttö, vaan hänen täytyy sulkeutua isojen vaatteiden alle.

TerraFeminarum · 2020-10-18T06:32:02+00:00

Kommentti, joka kritisoi some"aktivismia" ja hysterian nostatusta (Kansallisteatterigate mainittu). Identiteettipolitiikkaa ja intersektionaalisuutta ei mainittu, vaikka suurimmassa osassa mainittuja tapauksia (Elokapinaa lukuun ottamatta) kohu liittyy juuri siihen. Ehkä tämäkin voi herätellä ihmisiä.

TerraFeminarum · 2020-10-18T06:24:42+00:00

Kun hän kertoi miehelle olevansa transsukupuolinen, kaikki muuttui. Sama mies, joka oli vasta ylistänyt Monaa ihanaksi, ei ollutkaan enää kiinnostunut yhteisestä elämästä.

Kuvio on toistunut koko Monan deittihistorian ajan. Miehet ovat sanoneet monta kertaa, että Mona on kaunis, älykäs ja viehättävä.

– Samat tyypit ovat sanoneet myöhemmin esimerkiksi, että transnaiset eivät ole heidän mielestään viehättäviä, tai että he eivät ikinä näkisi itseään transnaisen kanssa, Mona kertoo.

[...]

– Negatiiviset kokemukset ovat vahvistaneet kokemusta siitä, että transsukupuolisuuteni olisi ongelma, vaikka oikeasti ongelma on asenteet ja yhteiskunnan transfobia.

Monan kokemuksen mukaan deittailumaailmassa on tosin viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut ”mieletön muutos” parempaan päin siinä, miten transsukupuolisiin suhtaudutaan. Hän kertoo, että kun hän muutama vuosi sitten aloitti taas deittailun viimeisimmän pitkän parisuhteensa jälkeen, häntä uhkailtiin deittisovelluksissa väkivallalla ja tappamisella yhtenään.

[...]

Mona kertoo, että heteromiehet ovat myös kyseenalaistaneet omaa seksuaalista suuntautumistaan.

– He ovat ihmetelleet ääneen minun seurassani, miten voivat viehättyä minusta, kun tykkäävät naisista. Olen vain miettinyt, että idiootti: minä olen nainen.

Pari huomiota: Onko ongelmana yhteiskunnan transfobia vai homofobia? Ja olisiko niin, että kyseinen henkilö etsii seuraa väärästä suunnasta (heteromiehistä), jos tulee jatkuvasti torjutuksi? Kertooko hän transsukupuolisuudestaan heti profiileissaan?

Väkivallalla uhkailu on aina väärin, ja on kamalaa, että Mona on joutunut kokemaan sellaista. Tässäkin väkivallalla uhkailijat ovat kylläkin homofobisia miehiä, eivät radikaalifeministejä, jotka tällaisia miehiä vastustavat (name the problem)...

TerraFeminarum · 2020-10-16T11:49:30+00:00

Tässä parempi rangaistus, joka sopii kaikille miespuolisille seksuaalirikollisille./s

TerraFeminarum · 2020-10-16T11:46:14+00:00

Mutta onko todella niin, että maailma on muuttunut niin ahdasmieliseksi, että 2020-luvun Suomessa "androgyyni" tyttö kokee suurta ahdistusta siitä että näyttää niin erilaiselta kuin muut (ja kuvien perusteella ei edes näytä), kun taas 1990-luvulla ja 2000-luvulla tää oli ihan sallittua?

Sosiaalinen media on toki myös yksi asia, joka luo nuorille paineita, ja mahdollistaa myös sen että suurellakin yleisöllä voi olla mielipide jonkun ulkonäöstä. Kiusaaminen ja väkivalta ovat aina vakavia asioita ja niistä en tässä puhu, mutta mulle piirtyy joistakin näistä haastatteluista sellainen kuva, että nuoret antavat aivan liian paljon merkitystä sille, mitä muut ihmiset heistä ajattelevat ja sanovat.

Ongelmana on tässä varmasti juuri se, että nämä nuoret ovat todella kasvaneet somessa ja käyttävät sitä niin paljon, että somemaailma tuntuu heille todellisemmalta kuin oikea maailma. Somemaailmahan perustuu jatkuviin tykkäyksiin eli validiointiin, ja tämä varmaan vaikuttaa heidän ajatteluunsa (ja jopa aivoihinsa) niin, että he alkavat odottaa vastaavaa positiivista feedbackia myös tosielämässä, jossa vuorovaikutus perustuu ihan muuhun. Samalla pienikin kritiikki voi kai tuntua isolta asialta, varsinkin kun tottuu vain oman kuplan sisäiseen ajatteluun. Lisäksi somessa filtterikuplia vaikuttaa olevan näille nuorille aika rajatusti: nk. instatytöt (tiukan naisroolin mukaiset pornoistuneet kiiltokuvat) ja queer-/transkultti (joka paisuttaa ja validioi pienintäkin "dysforian" poikasta ja liioittelee ympäristön transfobiaa oikealta ja vasemmalta).

TerraFeminarum · 2020-10-16T11:28:48+00:00

On jotenkin hullua, että vaaditaan karski miespoliisi sanomaan, että seksin ostossa on kyse hyväksikäytöstä. Muuten tämä näkökulma ei tunnu saavan hirveästi palstatilaa, saati että ääneen pääsisivät ne naiset, jotka eivät ole nauttineet prostituoituna toimimisesta eivätkä pitäneet sitä voimauttavana.

Samaa mieltä tästä, tosin hyvä että tällaisiakin miehiä on olemassa. Ja artikkeleita.

Jäin vielä kaipaamaan näiltä jutuilta sitä näkökulmaa, että voitaisiinko tehdä jotain tämän tilanteen muuttamiseksi. Esimerkiksi parissakin jutussa mainittiin se, että Ruotsissa seksin osto on kriminalisoitu, mutta Suomessa ei. Kukaan ei kuitenkaan kommentoinut, että pitäisikö Suomessakin miettiä tätä vaihtoehtoa. Ehkä se on sitten oman artikkelinsa aihe, ja voihan olla että niitä on kirjoitettukin.

Yhdessä suomalaisdokkarissa joka käsitteli ihmiskauppaa Nigeriasta Italiaan (afrikkalainen mies)asiantuntija oli sitä mieltä, että ainut tapa ihmiskaupan tyrehdyttämiseksi olisi seksin oston kriminalisointi. Ehkä tilannetta pitäisi verrata Suomen ja Ruotsin välillä? Jos asiaa tarkastellaan vain eettisesti, naisen ruumiin ei tulisi olla kauppatavaraa tai ostettavissa, mikä puoltaisi kriminalisointia. SALLI on nähtävästi lopettanut toimintansa kymmenen vuotta sitten, eli kukakohan näitä asioita nykyisin Suomessa ajaa (Sexpoko?).

Hesarissa tietenkin piti ottaa esiin se, että Suomessa on myös niitä, jotka tekevät tätä hommaa vapaaehtoisesti...

TerraFeminarum · 2020-10-16T07:26:25+00:00

Mutta Tiia Forsströmin bisnekset voisivat kärsiä ://

TerraFeminarum · 2020-10-15T04:36:10+00:00

Vielä linkki Iltalehden juttuun, jossa haastatellaan myös Kenneth Erikssonia:

Erikssonin mukaan yksikään kuulustelluista ei ollut kertaakaan kysynyt [paritetulta kehitysvammaiselta virolais-]naiselta, toimiko tämä parittajan alaisuudessa vai myikö hän vapaaehtoisesti itseään.

”Mistä minä olisin voinut tietää, joka ikinen sanoi kuulusteluissa. Kysyin eräältä vanhemmalta, lähemmäs 60-vuotiaalta asiakkaalta, eikö hän tosiaankaan tajunnut, mistä jutussa oli kyse. Äijä vastasi: ’Kun kyrpä seisoo, aivot lakkaa toimimasta.’ Se oli niin paskamaisesti sanottu, että kirjasin sen sanatarkasti hänen esitutkintapöytäkirjaansa.”

[...]

Kyseessä oli jo toinen kehitysvammainen ja avuttomassa tilassa ollut nuori nainen, jota tavalliset suomalaiset miehet olivat käyttäneet hyväkseen.

”Mutta kaikki nämä asiakkaat. Satoja miehiä. He olivat ihan normaaleja miehiä, jotka päättivät ostaa seksiä näiltä tytöiltä, vaikka näiden ulkoisesta olemuksesta jo näki, etteivät he kuuluneet siihen maailmaan. Noin muutenkaan en ole koskaan tajunnut vanhempia miehiä, jotka tahtovat nussia 20-vuotiaita tai nuorempia tyttöjä”.

Erikssonilla on useiden satojen keskustelujen ja kuulustelujen aikana saanut kuulla prostituoitujen asiakkaiden selityksiä.

”On yleinen harhakuvitelma. että lähinnä jonkinlaiset ressukat ja poikkeavat käyvät huorissa. Miehet, jotka eivät muuten saisi seksiä. Se on paskapuhetta.”

Erikssonin mukaan asiakkaat ovat ”ihan tavallisia miehiä”, jotka olivat ”yleensä aika kiusaantuneita”, kun poliisi koputti ovelle. Yksikin mies oli tuonut vaimonsa mukaan kuulusteluihin todistaakseen, ettei hänen miehensä ostanut seksiä.

”He eivät koskaan lakkaa selittämästä, etteivät he tosiaankaan olleet siellä ostamassa seksipalveluita vaan aivan muista syistä. Näitä selityksiä voi joskus tulla, vaikka heidät olisi löydetty alasti ja täydessä touhussa.”

TerraFeminarum · 2020-10-14T08:54:24+00:00

Kiitos paljon tiedosta! :)

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:51:01+00:00

Entä jos ei ole Twitterissä tai Facebookissa, miten voi osallistua?

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:43:02+00:00

(Osa 6/6)

PROSTITUUTIOSTA saadut rahat kuljetetaan pois Suomesta luottohenkilöiden avulla, usein autolla. Romaniassa rahat sijoitetaan asuntoihin, kiinteistöihin ja autoihin.

Koronavirus on tosin vaikeuttanut rahojen ulos kuljettamista, kun maat ovat asettaneet matkustuskieltoja. Nyt syyteharkintaan siirtyneessä paritusringissä rikoshyöty oli satojatuhansia euroja.

Yleisesti ihmiskauppabisneksessä on Suomessa kymmenien miljoonien eurojen liikevaihto.

Olennainen kysymys on, missä fyysisessä ja henkisessä kunnossa prostituoituna toimivat naiset ovat. Tähän kysymykseen Eriksson ja Larkio eivät kuitenkaan voi vastata kovin tarkasti yksityisyyden suojan vuoksi.

”Usein on vaikea sanoa, mikä naisten todellinen kunto on. Tutkinnassakin he pyrkivät lähes aina aluksi peittelemään todellista tilannetta ja kertovat olevansa Suomessa lomamatkalla miehensä kanssa”, Eriksson sanoo.

Hän ja Larkio huomauttavat, että vaikka romanialaisten paritusrinkejä tutkitaan nyt paljon, suurimmat Suomessa annetut ihmiskauppatuomiot liittyvät tilanteisiin, joissa sekä parittaja että uhrit ovat olleet Suomen kansalaisia.

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:42:18+00:00

(Osa 5/6)

PARITTAJANA toimiva mies poistuu asunnosta siksi ajaksi, kun asiakkaat ovat siellä. Parittajat selittävät naisille, että kaikkiin pyyntöihin pitää suostua – myös erikoisiin, koska niistä saa enemmän rahaa.

Yksi erikoisuus on esimerkiksi seksi ilman kondomia. Erikoisuuksiin suostuminen on keskeistä varsinkin nyt, kun romanialaisia prostituoituja on seksimarkkinoilla paljon. Tungos vie tavallisen yhdynnän hintoja alaspäin.

”Perusyhdyntä ei kiinnosta ketään. Moni asiakas haluaa erikoisuuksia”, Eriksson sanoo.

Seksuaaliterveyspalvelut eivät luonnollisesti kuulu sopimukseen. Seksuaaliterveyteen liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa seurauksia, jos ne estävät työskentelyn. Nainen joutuu maksamaan omasta pussistaan parittajalle ne päivät, joiden aikana hän ei pysty tekemään töitä.

”Diili on selkeä: Suomeen on tultu painamaan duunia. Nainen voi myös joutua maksamaan parittajalle päivistä, jolloin hänellä on kuukautiset.” Prostituutiosta saadut rahat kuljetetaan pois Suomesta, usein autolla.

Kun päivän työt on tehty, parittajana toimiva mies saapuu asuntoon ja nukkuu naisen kanssa sängyssä, jossa asiakkaita on otettu vastaan. Jos nainen haluaa lopettaa työt, mies saattaa sanoa kertovansa naisen sukulaisille, että tämä työskentelee prostituoituna. Usein mies myös antaa naiselle omaan käyttöön niin vähän rahaa, ettei naisella ole todellisia mahdollisuuksia poistua Suomesta.

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:41:10+00:00

(Osa 4/6)

OSA naisista matkustaa Suomeen itse, mutta osa tuodaan. Naisia voidaan myös kuljettaa ja usein kuljetetaankin eri kaupunkeihin Suomen sisällä.

Toiminnassa ovat tärkeässä roolissa asunnot, joissa asiakkaat otetaan vastaan. Tyypillisesti ne vuokrataan lyhytaikaista majoitusta tarjoavien sivustojen välityksellä.

”Suomesta ei löydy kaupunkia, jossa näitä asuntoja ei olisi. Helsingissä toiminta on keskittynyt keskustan alueelle”, Eriksson sanoo.

Asuntojen vuokrauksessa suositaan pieniä yrityksiä. Suuret asunnonvälityssivustot eivät halua itselleen ongelmia ja pyrkivät välttämään ammattimaista prostituutiota välittämissään kohteissa. Joskus asuntoja vuokrataan saman tien vuodeksi tai vielä pitemmäksi ajaksi, koska se on edullisempaa.

Sitten nainen muuttaa asuntoon, usein parittajana toimivan miehensä kanssa.

Rikosylikomisario Kenneth Eriksson on erikoistunut paritusrikollisuuteen.

NAISET tai heidän parittajansa lataavat netin seksinmyyntisivustoille ilmoituksen, jossa naiset esiintyvät espanjalaisina, ranskalaisina, ruotsalaisina tai vaikka islantilaisina mutta eivät romanialaisina.

”Koska se ei myy”, Eriksson sanoo.

Erityisen suosittu on netin Real Escort -sivusto. Sinne syötetään englanninkielinen ilmoitus ja puhelinnumero, johon asiakkaat voivat soittaa tai lähettää viestin. Hintapyyntö on noin 100–150 euroa 45 minuutin sessiosta. Tästä rahasta parittaja ottaa lopulta puolet tai enemmän, joskus kaiken. Kielitaidon mukaan joko nainen itse tai parittaja vastaa asiakkaiden yhteydenottoihin.

Sitten asiakkaita alkaa tulla. ”Hyvinä aikoina” eli ennen koronavirusepidemiaa naiset ottivat asunnoissaan vastaan 10–12 asiakasta päivässä. Virus on vähentänyt asiakkaiden määrää: heitä on päivässä noin 3–4.

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:40:07+00:00

Osa (3/6)

Larkio huomauttaa, että ihmiskauppa yhdistyy ihmisten mielissä tilanteisiin, joissa ”nainen sidotaan käsiraudoilla patteriin kiinni”. Romanialaisiin prostituutiorinkeihin liittyy silti harvoin suoranaista väkivaltaa. Kontrollointi ja väkivalta ovat hienovaraisempia ja tapahtuvat usein henkisellä tasolla. Alistaminen alkaa tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun on jo lähdetty Romaniasta tai saavuttu Suomeen.

”Romanialainen paritus perustuu suureen rakkauteen. Parittaja esiintyy kultaisena prinssinä, joka haluaa auttaa naista. Usein hän onkin sekä parittaja että naisen puoliso tai rakastaja. Jos mies on täysi persereikä, ei kukaan nainen suostu hänen suunnitelmiinsa”, Eriksson sanoo.

NÄIN parittaminen tapahtuu Erikssonin mukaan käytännössä:

Naiset houkutellaan prostituoiduiksi kertomalla heille Romaniassa, miten hyvin seksin myynnillä voi Suomessa tienata. Esimerkiksi äskettäin uutisoidussa paritusringissä toimintaa johdettiin Craiovan kaupungista, josta on myös kotoisin suurin osa uhreista.

Naiset siis lähtevät usein toimintaan mukaan vapaaehtoisesti, jos vapaaehtoisuutena voi pitää sitä, ettei elämällä ole oikein tarjota heille hyviä vaihtoehtoja itsensä elättämiseen.

Osa naisista matkustaa Suomeen itse, mutta osa tuodaan.

Erikssonin mukaan on hyvin harvinaista, että romanialaiset ammattiparittajat värväisivät alaikäisiä.

”Parittajat tietävät, että siitä voi joutua poliisin kanssa ongelmiin. He haluavat tehdä bisnestä, eivät saada poliiseja kintereilleen.”

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:38:47+00:00

(Osa 2/6)

LARKIO toimi tutkinnanjohtajana HS:n viime viikolla uutisoimassa Romaniaan kytkeytyvässä laajassa ihmiskauppajutussa. Viittä miestä ja yhtä naista epäillään ihmiskaupasta, ja uhreina on ollut kymmeniä naisia.

Sekä epäillyt että uhrit ovat alle 40-vuotiaita, ja osa uhreista on juuri ja juuri täysi-ikäisiä. Organisoidun toiminnan epäillään jatkuneen yli seitsemän vuotta.

Kyseessä on suurin Suomessa koskaan tutkittu paritusrinki, jossa prostituoidut ja parittajat ovat Romanian kansalaisia. Larkio kuvailee tapausta poikkeukselliseksi paitsi laajuutensa myös toiminnan organisoidun luonteen vuoksi.

”Suomen mittakaavassa on kyseessä erittäin laaja tapaus. Yleensä pääsemme käsiksi yksittäiseen parittajaan, mutta nyt pääsimme käsiksi koko organisaatioon. Tämä mahdollisti pitkäkestoisen tiedustelun ja esitutkinnan.”

Rikoskomisario Jukka Larkio toimi tutkinnanjohtajana romanialaisten suuressa prostituutioringissä, josta poliisi tiedotti 6. lokakuuta.

LARKION ja paritusrinkiä tutkineen rikosylikomisario Kenneth Erikssonin mukaan kyseessä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Tapauksia riittäisi yhä tutkittavaksi.

”Romania on netissä tapahtuvassa seksikaupassa tällä hetkellä aivan ylivoimainen ykkönen, ja usein toimintaan liittyy ihmiskauppaa tai törkeää paritusta”, Eriksson sanoo.

Suomessa seksin myyminen ja ostaminen on lähtökohtaisesti sallittua ja osa seksityöläisistä tekee työtään täysin vapaaehtoisesti.

TerraFeminarum · 2020-10-14T06:37:50+00:00

Artikkeli prostituutiosta ja ihmiskaupasta Suomessa. Antaa hieman erilaisen kuvan asiasta kuin mitä mediassa usein ajetaan.

Ohessa teksti (1/6):

Paritusrinkien kulisseissa

Helsingin poliisi on tutkinut laajasti romanialaisia paritusrinkejä. Poliisin mukaan jopa 75 prosenttia netissä seksiä kauppaavista naisista on kotoisin Romaniasta.

Noona Bäckgren HS 2:00 | Päivitetty 6:29

SUURI osa Suomessa tapahtuvasta prostituutiosta pyörii Helsingin poliisin mukaan romanialaisten voimin. Kaikista Suomessa toimivista prostituoiduista neljä viidestä löytää asiakkaansa nykyisin internetistä, ja netissä tapahtuva prostituutio on puolestaan nyt romanialaisten käsissä.

Romanialaislähtöistä ihmiskauppaa laajasti tutkineen Helsingin poliisin mukaan jopa 75 prosenttia netissä seksiä kauppaavista naisista on kotoisin Romaniasta.

Koska taustalla on usein paritusrinki, monet suomalaisetkin ostavat seksinsä romanialaisilta ihmiskaupan uhreilta.

”Taustalla ovat usein henkilökohtaiset taloudelliset syyt”, kertoo Jukka Larkio Helsingin poliisista.

”Romania on köyhä maa. Työskentelemällä prostituoituna Suomessa nainen voi tienata jopa 5 000 euroa viikossa, joka on paljon enemmän kuin Euroopassa keskimäärin.”

Prostituoituja tuli aiemmin paljon esimerkiksi Tšekistä, mutta maan taloustilanteen kohennuttua heidän määränsä on Larkion mukaan vähentynyt huomattavasti.

Organisoidun toiminnan epäillään jatkuneen yli seitsemän vuotta.

TerraFeminarum · 2020-10-14T05:54:09+00:00

Lähetimme nettikyselyn lukioihin ja ammattiopistoihin eri puolella Suomea. Siihen vastasi noin 1 200 18–30-vuotiasta nuorta.

Selvä enemmistö on sitä mieltä, että sukupuoli ei määritä sitä, mitä he voivat elämässään tehdä.

Silti sukupuolten ja sukupuolettomuuden tasa-arvossa on edelleen paljon asioita, jotka vastaajia ärsyttävät.

[...]

Jotkut vastanneista olisivat valmiita luopumaan biologisesta sukupuolesta kokonaan.

"Miksi sukupuolella on tänä päivänä mitään väliä? Kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus elää itsensä näköistä elämää, ilman ulkoisia paineita normeihin istumisesta." 26-vuotias ammattiin opiskeleva mies, Kokkola.

Vastaajien mukaan naiset joutuvat todistelemaan osaamistaan, eikä aktiiviseen seksielämään suhtauduta tasapuolisesti. Pitää sheivata (kuten olemme tänä kesänä saaneet lukea), naisten e-urheilua aliarvioidaan. Naisen tulee olla hoivaava – ei äänekäs, vihainen tai kunnianhimoinen.

Mies taas ei kyselyn mukaan edelleenkään saisi näyttää tunteitaan, meikata tai pukeutua normeista poikkeavasti. Miehiltä ei kysytä, haluavatko he lapsia ja erotilanteissa miesten oikeus lapsiinsa koetaan edelleen huonoksi. Kasvisruokavaliolla oleva mies on "hippi". Siviilipalvelus voi vastaajien mukaan sulkea ovia tulevaisuudessa.

Trans-ihmisiltäkin odotetaan tietynlaista käyttäytymistä, tulee olla "tarpeeksi trans". Androgyynin tulee näyttää androgyyniltä, jotta heidät voidaan yhteiskunnassa sellaisina nähdä.

Moni vastaaja on myös sitä mieltä, että keskustelu sukupuolten moninaisuudesta on turhaa.

Jutussa ei määritelty, onko kyse biologisesta vai sosiaalisesta sukupuolesta (= sukupuoliroolit). Näinkö kuitenkaan oltaisiin kokonaan luopumassa biosukupuolesta, aika erikoinen väite? Positiivista silti, että monet vastaajat kokivat ettei sukupuoli rajoita heidän mahdollisuuksiaan.

TerraFeminarum · 2020-10-14T05:46:48+00:00

Olen selvitellyt, miten homma toimii muissa maissa, mutta Suomessa tuntuu olevan tilaa vain yhdenlaiselle feminismille. Itse olen kylläkin keskittynyt radikaalifeminismiin, joka taas on eri asia kuin pelkkä naislähtöisyys.

Tietääkö joku, onko esimerkiksi radikaalifeminismi-blogin pitäjillä mitään toimintaa irl? Vai pitääkö meidän vain aktivoitua oma-aloitteisesti?

TerraFeminarum · 2020-10-09T10:04:47+00:00

Enkä tässä tarkoita, etteikö epäasiallisiin julkisiin kommentteihin saisi puuttua tai kritisoida. En kuitenkaan ymmärrä, miksi niistä halutaan tehdä rikosilmoitus.

Lisäksi mietin noita sukupuoli-identiteettiin kohdistuvia viharikosepäilyjä. Kuinka moni niistäkin on sitä, että joku ei ole validoinut toisen identiteettiä?

Niin, toisaalta esimerkiksi nettikiusaaminen ja -häirintä voi olla todella raskasta uhrille, ja siihen olisi hyvä voida puuttua. Olen samaa mieltä mielipiteenvapaudesta ja sen rajoista. Luulen, että nämä ovat lisääntyneet ensinnäkin siksi, että ihmiset ovat aina vain enemmän netissä ja somessa, ja toiseksi siksi, että sukupuolivähemmistöön kuuluvien määrä on myöskin lisääntynyt.

TerraFeminarum · 2020-10-07T11:38:00+00:00

Poliisin tietoon tulleen viharikosten yleisin rikoslaji on yhä pahoinpitely, mutta tilastoissa näkyy sanallisten loukkausten, uhkausten ja häirintätapausten määrän kasvu vuoteen 2018 verrattuna.

Yleisimmin nämä rikosilmoitukset koskevat kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia.

[...]

Uhrin oletettuun tai todelliseen seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun kohdistuvien viharikosten yhteismäärä [72 kpl] laski hieman edellisvuodesta.

Näistä kuitenkin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun kohdistuvia rikosepäilyjä ilmoitettiin poliisille enemmän kuin vuonna 2018. Eniten tehtiin ilmoituksia kunnianloukkauksista [14 kpl].

Jutussa kerrotaan siis tehtyjen rikosilmoitusten, ei annettujen tuomioiden määrästä.

Noista 14 sanallisesta rikoksesta 12 oli kunnianloukkauksia ja 2 kiihottamista kansanryhmää vastaan. Raportin mukaan yhdensuuntaisia pahoinpitelyrikoksia ilmoitettiin sukupuolivähemmistöjä kohtaan 4 kpl, kahdensuuntaisia eli tappeluita 2 kpl ja syrjintätapauksia 1 kpl. (seksuaalivähemmistöjen kohdalla samat luvut ovat 12/2/1). Omaisuusrikoksia ei sukupuolivähemmistöjen kohdalla ollut lainkaan, seksuaalivähemmistöjen kohdalla 6 kpl. Kunnianloukkauksia ja muuta sanallista häirintää seksuaalivähemmistöjä kohtaan ilmoitettiin 29 kpl. Suurimmassa osassa näitä rikoksia asianomistajat eli ilmoituksen tekijät olivat miehiä.

Henkirikoksia, niiden yrityksiä tai seksuaalirikoksia ei raportoitu.

Koko raportti tämän linkin takana. Mielenkiintoista dataa aiheesta.

TerraFeminarum · 2020-10-07T11:09:58+00:00

Jossain youtube-videossa joku kommentoi, että mitä jos transsukupuolisia koskeva narratiivi julkisuudessa olisikin toisenlainen: jos koko ajan painotettaisiin, että koska ihmiset eivät tiedä ja tunnista sukupuoltasi (tai toivottua sukupuoltasi), ja koska sinulla saattaa esimerkiksi olla syntymäsukupuolesi mukainen henkkari, epämiellyttäviä ja hankalia tilanteita tulee. Että tähän lähteäkseen täytyy olla todella paksu nahka, ja että transsukupuolisen täytyy olla itsevarma, sitkeä ja kärsivällinen.

Tämä on todella hyvä ajatus. Pelottelua transihmisten huonosta asemasta ja kaikkialla luuraavasta transfobiasta voisi vähentää, jotta transprosessiin lähtijät eivät tulkitsisi noita ikäviä tilanteita automaattisesti suurin piirtein viharikokseksi.

TerraFeminarum · 2020-10-07T08:26:16+00:00

Ehkä tässä asiassa kannattaa luottaa vähän vanhempiin kansanedustajiin? Toisaalta koko vasemmiston (SDP + Vas.) kannatus on ollut laskusuhdanteinen pitkään ja noussut vasta Marinin kaudella, minkä vuoksi he ovat olleet riippuvaisia nuoremmista liberaalikuplan äänestäjistä. Tämän vuoksi olen vähän skeptinen myös demareiden suhteen. Kokoomus ja Keskusta taas voivat paremmin indentifioitua samoihin kysymyksiin kuin KD ja PS, sillä niiden äänestäjäkunta on osittain erilainen.

TerraFeminarum · 2020-10-07T08:22:53+00:00

Anteeksi nyt vain, mutta ihan kuvan perusteella: Miten ko. henkilöä voisi luulla mieheksi niin, että hänelle suorastaan huudetaan? Minullakin on ollut näitä väärinkäsitystilanteita, jotka ovat ärsyttäviä, mutta niistäkin voi selvitä ihan kommunikoimalla. Vessoista nyt tehdään jotain elämää suurempaa ongelmaa, koska sen isompia pulmia näillä ihmisillä ei vaikuta olevan. Kirjoittajan kannattaisi kasvattaa vähän munaa jos meinaa kyetä elämään miehenä, tai sitten harkita kahteen kertaan, onko transitio sittenkään niin hyvä ratkaisu. Totta on, että hänen turvallisuutensa on enemmän vaarassa miesten vessoissa, mutta sen syy ei ole transfobiassa.

TerraFeminarum · 2020-10-06T14:33:08+00:00

Viime vaaleissa tietyt puolueet (varmaan kaikki paitsi PS ja kristilliset) oli sitoutettu ajamaan sateenkaari-ihmisten oikeuksia. Vaikka eihän tämän tarvitse merkitä mitään, muistammehan edelleen Sipilän hallituksen koulutuslupauksen.

Jos mediassa syntyisi tarpeeksi iso älämölö asiasta kuten Briteissä, kurssi voisi Suomessakin muuttua. Nythän mediassa puhutaan "translain muutoksena" vain "sterilisaatiopakon" poistamisesta.

TerraFeminarum · 2020-10-06T14:24:41+00:00

joskin olen ymmärtänyt, että ainakin nykyään lääkärit kiertävät lakia steriiliyspakon kohdalta surutta, ja lopultahan transhoidot joka tapauksessa aiheuttavat steriiliyden, jos jatkaa hoitopolkua tarpeeksi pitkälle

Vielä joitain vuosia sitten Trasekin infoesitteissä kerrottiin että tuo steriiliysasia kuitataan Suomen byrokraattisessa prosessissa sillä, että henkilö on käyttänyt hormonihoitoa tietyn määrän aikaa (alle vuoden/joitain kuukausia?). Eli mitään sellaista "pakkosterilointia", jossa henkilö joutuu leikkauksellisesti poistattamaan sukusoluja tuottavat elimet ei ole ollut ainakaan hetkeen, eikä alapääkirurgiaa vaadita. Tästä syystä Suomessa on myös ollut tapaus, jossa miehen hetun omannut henkilö on synnyttänyt.

Ylipäätään tämä äläkän nostaminen "pakkosteriloinnista" ottaa päähän. Steriiliysvaatimus on laissa sen vuoksi, että se on luotettava tapa mitata, onko henkilö käynyt läpi sukupuolenkorjausprosessin eli ottanut vastaan hormonihoitoa (ks. yllä). Jos transihmiset eivät lähde korjaamaan sukupuoltaan eli transitioidu sukupuolesta toiseen, miten he oikein ovat trans saati oikeutettuja vastakkaisen sukupuolen hetuun? Historiallisesti pakkosterilointeja suoritettiin leikkauksin, joissa pääsääntöisesti mielenterveysongelmaisilta, vammaisilta tai etniseen vähemmistöön kuuluvilta NAISILTA poistettiin kohtu heidän, heidän miestensä tai heidän huoltajiensa näennäisellä suostumuksella. Monet steriloidut eivät tienneet mihin paperiin nimensä laittoivat, esimerkkinä lukutaidottomat romaninaiset. Eli operaatio tehtiin vastoin heidän parempaa tietoaan ja aitoa suostumustaan ("pakko-"). Kuvittelisin, että kaikki transprosessiin lähtijät tietävät kyllä nyky-Suomessa hoitojen vaikutuksesta hedelmällisyyteen (lukuun ottamatta alaikäisiä, joita hoitoihin tuuppaavat juuri pakkosteriloinneista möykkäävät transaktivistit). Lisäksi heillä on oikeus hedelmällisyyshoitoihin ja tallettaa sukusolujaan ennen transitiota, eli millä tavalla Suomen valtio estää transihmisiä lisääntymästä?!

Yhdessä naispuolisesta transihmisestä kertovassa jutussa kerrottiin, että hän oli yhtenä päivänä huomannut olevansa mies.

Eräänä päivänä vain heräsin, ja kappas! :D (Mitä tulee sanavalintoihin, myös "ymmärtänyt olevansa trans" olisi vielä ehkä ok.)

TerraFeminarum · 2020-10-06T11:54:08+00:00

Niin tuntuu. Tätä asiaa yritetään väkisin pitää tapetilla, vaikka kuvittelisin että Arkadianmäellä on tärkeämpiäkin asioita ratkaistavana (näin poikkeusaikana). Toiseen kommenttiisi viitaten: Ehkä laki ei ehdikään mennä läpi tällä hallituskaudella, ja transaktiivit pelkäävät tätä. Seuraava hallitushan saattaa suhtautua asiaan aivan toisin kuin nykyinen.

Tämä herättikin pohtimaan seuraavaa:

Miten tämä haastattelu liittyy työpaikoilla tapahtuvaan syrjintään tai edes transfobiaan, kun haastateltu nimenomaan ei ollut kokenut sellaista - pikemminkin päin vastoin? Eikö ole vähän ristiriitaista että jatkuvasti rummutetaan transihmisten huonosta asemasta, jos näihin juttuihin ei koskaan vaikuta löytyvän transfobiaa, ihmisoikeusrikkomuksia tai syrjintää kokeneita transihmisiä? Onko heitä edes Suomessa?
Miten jutussa esiin nostettu translain uudistus (esim. sterilisaatiopakon poistaminen) konkreettisesti liittyy työpaikoilla tapahtuvaan syrjintään? Otetaanko uudessa laissa kantaa asiaan?

TerraFeminarum · 2020-10-06T08:05:35+00:00

Linkki Ylen juttuun, jossa kritisoidaan translain uudistuksen viivästymistä koronatilanteen vuoksi.

Rajala toivoo, että työpaikoissa eri ihmisryhmät otettaisiin huomioon ennen kuin vähemmistön edustaja itse joutuu vaatimaan kunnioitusta itseään kohtaan. Vaikka vähemmistöjen edustajia ei olisikaan paikalla, voidaan yhteisesti sopia, millä tavalla ihmisistä työpaikoilla puhutaan.

– Tehtäisiin työpaikasta vastaanottava vähemmistöille, olivat he näkyvästi paikalla tai eivät. Työpaikasta voi tehdä fyysisesti esteettömän ennen kuin ensimmäinen työntekijä pyörätuolissa ilmaantuu paikalle tai lähtökohtaisesti voitaisiin käyttää sukupuolineutraalimpaa kieltä, Rajala sanoo.

Olen yhtä mieltä siitä, mitä tulee fyysiseen esteettömyyteen. Vammaisten mahdollisuuksia osallistua työelämään tulisi parantaa. Mielestäni ketään ei tule myöskään syrjiä ja työpaikkakiusaamiseen tulee olla nollatoleranssi, mutta mitähän tuolla kielenkäytöllä tässä oikeasti tarkoitetaan...?

Rajala kirjoitti myös työnantajansa blogiin kaapistatulokokemuksestaan (blogikirjoitukseen on linkki myös Ylen jutussa):

Things that made coming out harder:

Being the only one

[...]

Slack conversations

In my process of evaluating risks and mentally preparing for coming out, I did the potentially very unwise thing of looking into my company’s Slack history. I used every search term I could think of to find conversations regarding LGBT+ people and read through every single result. While I didn’t find anything horrible or condemning, I left my search wondering whether I’d eventually end up debating my rights or identity with someone on Slack.

[...]

I am not trying to deny your right to have conversations or make jokes. But when you are talking or joking about a minority – especially online – try to step back and look at your messages as if you were in that minority – or at least as if someone from that group was present. Would you say the same things aloud in an office that you’re writing on Slack? Does the lack of tone and facial expressions change how your message is viewed? Also, for me personally, it’s not the joke or comment that I am worried about, but potential attitudes and believes behind it. Will the person making a distasteful joke have a problem with me? I can’t know.

Rajala ei tietenkään voi laatia työnantajansa alustalle blogikirjoitusta, jossa toteaa kokemuksen olleen kauhea, työnantajan syrjivä ja työkavereiden mulqvisteja. Työnantaja saa tästä mukavaa imagonkohotusta.

Tämä koko juttu pisti miettimään onko transaktivistien pelottelu- ja syrjintäretoriikalla vaikutusta tällaisiin kokemuksiin? Ehkä Rajala ei olisi pelännyt kaapistatuloa niin paljon, jos kaikkea mahdollista ei syytettäisi transfobiseksi ja transihmisten itsemurhatilastoja ja murhalukuja liioiteltaisi jatkuvalla syötöllä. Silloin myös Slackissa heitetty läppä asettuisi ehkä oikeisiin mittasuhteisiinsa. Hyvä kuitenkin, että Rajalan kokemus on positiivinen. Nämä olivat siis ainoat Rajalan kaapistatuloa vaikeuttaneet tekijät, siinä missä helpottaneita tekijöitä oli viisi.

Samalla toisaalla kerrotaan naisvaltaisten alojen alipalkkauksesta ja naisten mahdollisesta syrjinnästä Lapin yliopiston rekrytointiprosessissa. Auttaako vaadittu sukupuolineutraalius näihin ilmiöihin, vai olisiko järkevämpää muuttaa asenteita naisia kohtaan? Miten transihmisten kohtaamat ongelmat työpaikoilla suhteutuvat esimerkiksi vammaisten ja naisten kohtaamiin?

Bonus vielä Ylen artikkelin lopusta:

Rajala hämmentyy ajatuksesta, että hänen tarinansa voisi olla esikuvana toiselle transhenkilölle.

– Totta kai ajatus tuntuu hyvältä, jos voin olla esikuva kaapista ulostulo -prosessissa. Siinä tilanteessa olisin itse kaivannut esikuvaa, hän sanoo.

Muuten rooli esikuvana tuntuu aika isolta.

– Olen vasta 26-vuotias enkä edes tiedä mitä haluan lounaaksi! Rajala nauraa.

Yikes...

TerraFeminarum · 2020-10-03T09:28:26+00:00

Oletettavasti viittaa juuri radikaalifeministeihin (esim. Fair Play for Women, Women's Place UK), tosin epäilen vahvasti kirjoittajan perehtyneisyyttä aiheeseen.

Saanko mäkin alkaa julkisesti sanoa "itseään transsukupuolisena pitävät" tai "itsensä naiseksi määrittelevät". Siis toki yksityisesti niin teenkin, mutta en tiedä olisko tää puhetapa vaikkapa lehtikirjoituksissa sallittu.

Bänni pärähtäisi varmaan alta aikayksikön :D Mutta miten sitä muuten nimittäisi vaikka näitä "trans"henkilöitä jotka eivät koe kehodysforiaa tai ota vastaan mitään hoitoja siihen...

TerraFeminarum · 2020-10-03T07:45:31+00:00

Mietinkin, miksi nimi kuulosti tutulta. Honkasalo tarinoi linkin takaa löytyvässä ohjelmassa asiantuntijahistorioitsijana siitä, kuinka translain steriiliysvaatimus on suoraa jatkoa esimerkiksi kuurojen ja romanien pakkosterilisaatioille. En luottaisi hänen puolueettomuuteensa tämänkään kysymyksen käsittelyssä.

EDIT: Honkasalon erityisalaa on ilmeisesti "transhistoriantutkimus", josta hän kirjoittelee myös Trasekin sivuille:

Transhistorian kirjoittaminen ja unohdettujen tai vaiettujen tarinoiden kuunteleminen, dokumentoiminen ja muistaminen onkin merkittävä aktivismin muoto. Trans ei ole muoti-ilmiö eikä jokin aikakautemme epidemia, kuten anti-trans-lobbarit väittävät. Sukupuolen moninaisuus on osa ihmisyyden moninaisuutta ja sitä esiintyy kaikissa kulttuureissa eri historiallisina aikakausina.

TerraFeminarum · 2020-10-03T07:29:04+00:00

Maininta feministeistä oli kyllä, mutta:

Ilmiön tekee monimutkaiseksi myös se, että esimerkiksi sukupuolivähemmistöjä syrjiviä tai vihaa lietsovia kannanottoja levittävät myös erityisesti Britanniassa jotkin konservatiiviset feministeinä itseään pitävät ryhmät, vaikka nämä ryhmät irtisanoutuvat äärioikeistosta, eivätkä vastusta esimerkiksi aborttia.

Tarkoittiko kirjoittaja kenties "radikaalifeministejä" ("konservatiiviset feministeinä itseään pitävät", lol)? Mistä sanoista se TERF-slurri nyt muodostuikaan?

TerraFeminarum · 2020-10-03T07:16:42+00:00

Ketjun kirjoittajan purkaus kumpuaa selvästi pahasta olosta. Oletan, että hän on aikamoisen nuori, ja tunnen kyllä sääliä häntä kohtaan. Pännii todellakin se, että näin ajatteleville nuorille naisille ei ole tarjolla välineitä ymmärtää mistä heidän paha olonsa oikeasti kumpuaa. Ainoaksi ratkaisuksi jää transideologia, joka, kuten sanoit, vain ruokkii sekä oireilua että sen aiheuttajaa.

Toisaalta välillä risoo sekin, että transideologiassa korostetaan yksilön subjektiivisia tunteita yli kaiken muun. Esimerkiksi tämän ketjun ydinviesti on se, että jollekulle tulee paha mieli (= "vitusti dysforiaa") siitä, että häntä muistutetaan anatomiastaan. Tätä kirjoittaja yrittää perustella termein ja teorioin joita ei edes ymmärrä. Ärsyttää, että tällaiset suoraan sanottuna keskenkasvuiset ja ajattelemattomat tunteenpurkaukset saavat paitsi palstatilaa somessa, myös olemassaolon oikeutuksen transideologiasta. Ikuisen ymmärtämisen sijaan transnuorille tekisi ihan hyvää se, että asiat ilmaistaisiin heille suoraan ja kunnolla kyseenalaistettaisiin heidän ajatteluaan, sillä tätä he eivät transkuplassa todellakaan tule kokemaan.

TerraFeminarum · 2020-10-02T13:06:48+00:00

TW: Genitaalit, TERF

:D:D:D Olen otettu! Näin tälleen terffinä olen siinä kohden samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa, etten tiedä kuinka hyödyllistä silkka kirkkoveneiden maalailu loppujen lopuksi on naisasian kannalta. Kunnollinen seksuaaliterveyden opastus ja naiskehoon liittyvästä häpeästä irtautuminen (joka selvästi olisi ketjun kirjoittajalle tarpeen) on asia erikseen.

Vai että "pillufeministit", en ollutkaan kuullut tästä feminismin alalajista aiemmin... Arvoisa anonyymi transihminen, tiedätkö laisinkaan mitä "feminismi" tarkoittaa? Tai sana "patriarkaatti"?

Väännän tähän rautalangasta siltä varalta, että joku lurkkaaja haluaa oppia uutta (TW: genitaalit, TERF, tosielämän realiteetit):

Feminismi = naisasialiike (ks. englannin "female" eli naaras). Tavoitteena naisten oikeuksien edistäminen eli miesten ylivallan purkaminen.

Patriarkaatti = miesten ylivalta naisia kohtaan (ks. latinan "pater" eli "isä")

Gender = sosiaalinen sukupuoli, eli sukupuolirooli (aiemmin engl. "sex role"). Hierarkkinen järjestelmä, jossa "pillullisille" osoitetaan genitaalien perusteella yksi, "kyrvällisille" alisteinen sukupuolirooli ja "kyrvällisille" genitaalien perusteella toinen, "pillullisia" ylempi. Toisin sanoen järjestelmä, jonka avulla pönkitetään ja perustellaan miesten ylivaltaa naisia kohtaan, ja joka on suoraan feminismin tavoitteiden eli naisten oikeuksien edistämisen vastainen.

Arvoisa anonyymi transihminen: Missä mielessä emme olisi feministejä eli naisasian kannattajia, jos "olemme transfobeja" eli otamme huomioon biologiset realiteetit ja vastustamme sukupuolirooleja? Millä lailla transideologia, joka pönkittää sukupuolirooleja (huomaathan, ettei transsukupuolisuus olisi edes mahdollista ilman niitä), sopii yhteen miesten ylivallan purkamisen kanssa?

TerraFeminarum · 2020-10-02T08:25:21+00:00

Periaatteessahan kaikki ovat sekä demiseksuaaleja että muunsukupuolisia... Ehkä tuollaisen termin avulla voi "hyväksyttävästi" vapautua niin kutsutun seksipositiivisuuden vaatimuksista.

Tuossa demiseksuaalisuutta käsittelevässä ketjussa (aiempi linkki) huvittaa eniten se, että näiden identiteettiuskovaisten mielestä on yhdentekevää, mistä koko termi on peräisin, tai onko sillä edes tieteellistä pohjaa. Tärkeintä on näiden mielestä se, että termi resonoi jonkin ihmisen subjektiivisen kokemuksen kanssa.

TerraFeminarum · 2020-10-02T08:19:09+00:00

TerraFeminarum · 2020-10-01T06:02:50+00:00

Oiva esimerkki siitä, miten puhetapa vaikuttaa jonkin ilmiön hahmotettavuuteen. Jos "harjoitetaan sortoa", olisi melkoisen hyödyllistä voida selkeästi nimetä sekä sortaja että sorrettu, jotta asiaan voidaan jollain tavalla vaikuttaa.

Hieman asiasta sivuun: Ihmettelen muun naurettavan kielenkäytön lisäksi argumenttia "konservatiivimiesten identiteettipolitiikasta". Jos tässä voitaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, olisi selvää, että kyse on naisten vapauden ja kehollisen itsemääräämisoikeuden tietoisesta rajoittamisesta, jota harjoittavat ennen kaikkea miehet. Naisia on alistettu kautta sivilisaatioiden historian juuri heidän lisääntymistään kontrolloimalla, sillä näin on voitu kontrolloida myös kumuloituneen omaisuuden periytymistä. Ketjusta saa vaikutelman, että kyse on vain vanhanaikaisesta uskonnollisesta hölmöilystä ja tietämättömyydestä, mikä on tämän ilmiön aliarviointia.

(Sillä välin toisaalla: miehiä häivytetään tekijöinä väkivaltarikoksista uutisoitaessa. Miehiä ei mainita lähes kaikkien väkivaltarikosten tekijöinä edes jutussa, jossa kritisoidaan tätä ilmiötä, minkä vuoksi jää epäselväksi, miksi rikosten tekijät tulisi tuoda selvemmin esille.)

TerraFeminarum · 2020-10-01T05:20:13+00:00

Konservatiivikivekselliset :D Kuulostaa joltain punkbändiltä

TerraFeminarum · 2020-09-29T11:03:04+00:00

Liberaalia gaslightingia Hesarin tapaan. Mieskolumnisti rantauttaa Jenkeistä Suomeen linjauksen, jossa Cuties-elokuvasta (ransk. Mignonnes) järkyttyneet ovat vain konservatiiveja, joilla on "omat agendansa":

Ensimmäisenä raivostuivat Yhdysvalloissa konservatiiviset tahot, joiden tavoite on moraalipaniikin lietsominen. He eivät ole kiinnostuneita elokuvasta vaan siitä, että pääsevät osoittamaan, miten ryvettyneessä maailmassa elämme. Katsokaa nyt: Netflix julkaisee elokuvan 11-vuotiaiden tyttöjen twerkkaamisesta! Kuin kyse olisi tosi-tv-viihteestä. Monissa kommenteissa ei edes mainita, että elokuva on ranskalainen taide-elokuva.

Aivan kuin elokuvan alkuperämaa tai lajityyppi tekisi pedofiilisen sisällön tuottamisesta jotenkin hyväksyttävää? Tai että kritisoivilla tahoilla olisi aina oltava jokin koira haudattuna, eli ettei elokuvan sisällöstä voi olla järkyttynyt muuten? Eivätkö ketkään konservatiivit voi oikeasti välittää lasten hyvinvoinnista? Tai ketkään muut tahot kritisoida elokuvaa?

Pohdin myös elokuvaa katsoessa, olisiko lasten seksualisoinnin kritiikki ja epämukava olo saatu perille vähemmilläkin lähikuvilla kahdessa tanssikohtauksessa.

Niinpä niin... Pohditkohan ollenkaan sitä, että elokuvassa esiintyvät tytöt ovat ihan oikeita lapsia, jotka ovat joutuneet esittämään nuo kohtaukset ihan oikeasti? Tai että nuo kohtaukset jäävät pyörimään nettiin heidän loppuelämäkseen?

TerraFeminarum · 2020-09-28T16:13:48+00:00

Jokainen varmasti tuntee alemmuutta ja epäluuloa itseään kohtaan välillä, mutta tuo "vain tavallinen valkoinen tyttö" särähti korvaan. Ihan kuin tavallinen valkoinen tyttö lähiöstä ei voisi olla hyvä tanssija jota ihmiset mielellään tulevat katsomaan.

Tämä on kyllä totta, tosi surullista. Somen kyllästämässä maailmassa kaikki harmaasta massasta erottautuva on kovaa valuuttaa. Ehkä tanssipiireissä pätee sama kuin muuallakin taidepiireissä, jossa erikoisilla identiteeteillä ratsastetaan mieluusti. Jutun tanssiteosta itsessään yhtään väheksymättä on myös osittain harmillista se, millaisella teoksella/hahmolla Kasurinen sitten on päässyt parrasvaloihin.

TerraFeminarum · 2020-09-28T13:28:43+00:00

Tuntuu, että tällä hetkellä on muotia antaa krediittiä transnaisille esim. juuri tän hyperfeminiinisen lookin valtavirtaistamisessa, etenkin jos halutaan korostaa että "katsokaa, minä olen woke ja tiedostava ja osaan kumarrella oikeaan suuntaan kaikista suurimmille altavastaajille (= transnaiset)".

Hyvesignalointia tämäkin.

Vaikken Kardashianeista sun muista välitäkään, on jotenkin hupsua miten heiltä viedään tuossa artikkelissa kokonaan krediitti heidän aikaansaamastaan valtavasta instabeibeilmiöstä, niin kammottava kuin se onkin (miehet tekivät tämänkin ennen naisia ja vieläpä paremmin!).

Toisaalta on ihan totta, että "Instalookilla" on juurensa trans- ja dragkulttuurissa (esim. contour meikkitekniikkana, toppaukset sun muut), mikä ehkä kertoo omaa kieltään sekä Instakulttuurin että transideologian niin kutsutusta edistyksellisyydestä/feministisyydestä. Eli naiset ottavat (homo)miehiltä mallia siitä, miten näyttää oikealta naiselta.

TerraFeminarum · 2020-09-28T06:48:20+00:00

Liberaalifeminististä eestaasveivaamista Hesarissa:

[Tanssija-koreografi Tiia Kasurisen] Soolotanssiteos ammentaa sosiaalisen median naisellisista performansseista, Kardashian- ja drag-estetiikasta, Instagramista, Youtube-tutoriaaleista ja meemeistä.

[...]

”Olen internetin lapsi, se on miellyttävä ja luonnollinen osa elämää ja iso osa identiteettiä. Internetissä minua kiehtoo se, miten ihminen voi muokata omaa identiteettiään, valita, mitä näyttää itsestään ja minkälaiseen ryhmään identifioituu. Erityisesti minua kiinnostaa, millä tavoin naiset ja naisoletetut poseeraavat valokuvissa.”

[...]

Ennen superkurvikasta Kim Kardashian Westiä olivat kuitenkin drag-artistit ja transnaiset. Monet transnaiset ja etenkin seksityötä tekevät transnaiset ovat korostaneet naisellisia ominaisuuksiaan, jotta he ovat muistuttaneet mahdollisimman paljon klassista naisihannetta.

[...]

Oman ulkonäön radikaalistakin muokkaamisesta on tullut sosiaalisesti hyväksytympää, ja täyteainepistoksia verrataan kampaajalla käyntiin.

Toisaalta ilmiö vahvistaa käsitystä siitä, että ulkonäkö on naisen tärkein pääoma, josta huolehtiminen vaatii loputtomasti kosmeettista työtä. Ja se tietenkin hyödyntää alati paisuvaa kauneusteollisuutta, joka on satojen miljardien bisnes.

[...]

Kasurisen mukaan on erityistä, että naiset voivat someajassa aivan uudella tavalla hallita oman kehon esittämistä. Rohkea selfie voi olla provokaatio sellaista kaksinaismoralistista maailmankuvaa kohtaan, jossa naisen on oltava seksikäs miesten katseita varten, mutta samalla naisia myös häpäistään seksuaalisuudesta.

Ihan kiinnostava tanssiteos, mutta hiukan huvittava artikkeli, jossa välillä tunnustetaan jonkin ilmiön (tässä someajan naiskuvan) ongelmallisuus ja toisessa kohtaa taas puolletaan sitä. Kiinnostavaa myös miettiä, miten valtava vaikutus internetillä voi olla eräänlaisena propagandavälineenä.

TerraFeminarum · 2020-09-25T15:18:52+00:00

Kyllä selvensi. Ajattelin tätä asiaa lähinnä omien tuttujeni kautta, ja heissä (useimmissa ainakaan) en näe kuvaamaasi kilpailuhenkisyyttä tai solidaarisuuden puutetta muita naisia kohtaan. Siksi en heihin osaa soveltaa tuota ajatusta.

Tämä on hyvä kuulla :) Varmasti heissäkin on ihmisiä joka lähtöön, ja liberaalifeminismi on laaja käsite (siinä missä radikaalifeminismikin). Ehkä kaikkein äärimmäisimmät woke-kuplassa eläjät ovat niitä sorto-olympialaisiin osallistujia ja muiden kritisoijia, jotka ovat noissa touhuissa vain oma ego edellä.

TerraFeminarum · 2020-09-25T08:01:34+00:00

https://www.youtube.com/watch?v=5HgGgPHYTss

TerraFeminarum · 2020-09-25T07:38:21+00:00

:) Kiva!

TerraFeminarum · 2020-09-24T13:13:56+00:00

En tiedä, yhdynkö tähän ajatukseen, vaikka tokihan tuo on ihan mahdollista. Epäilen kuitenkin, että kyseessä saattaa olla ajattelemattomuus ja aikamoinen kognitiivinen dissonanssi. Nämä ihmiset kuitenkin ottavat esiin naisten oikeudet keskusteluissamme, eivät kai he itseään muuten feministeiksi kutsuisikaan.

Niin, ehkä ajattelemme samaa ilmiötä mutta ilmaisemme sen eri tavoin? Tämä on tietenkin ihan oma, subjektiivinen kokemukseni, mutta perehdyttyäni radikaalifeminismiin jossain kohtaa jokin vain loksahti päässäni paikalleen.

Olen huomannut, että monilla liberaalifeministeillä on kovia ennakkoluuloja muita naisia kohtaan. He usein arvostelevat muita naisia kärkkäästi, ja tähän olen itsekin joskus aikoinaan sortunut. En nyt tarkoita sitä, että feministin tulisi nähdä kaikki maailman naiset jonain enkeleinä, vaan sitä, että libfemien keskuudessa feminismi on eräänlaista kilpailumentaliteettia muita naisia kohtaan. Esimerkiksi: "Minäpä en meikkaakaan tuolla tavoin tai pukeudu noin, sillä olen tiedostava nainen enkä mikään pissis!" (Ja samalla he kuitenkin meikkaavat, pukeutuvat seksikkäästi ja ennen kaikkea nostavat miehiä jalustalle, mutta eivät "sillä väärällä tavalla"...) Siitä lähtien, kun asiat omassa päässäni "loksahtivat", en ole enää osannut edes kutsua muita naisia pissiksiksi tai miksikään muiksi vastaaviksi. Minulle on selvää, että patriarkaalisten uskontojen seuraaminen, meikkaaminen tai vaikkapa transidentiteetin omaksuminen eivät todellakaan ole naisasiaa eteenpäin vieviä elämäntapavalintoja. Voin silti nähdä hunnutetun musliminaisen, Stockan kosmetiikkamyyjän ja transmiehen kaikki silti kanssani tasavertaisina naisina, jotka vain yrittävät parhaansa mukaan selvitä naisvihamielisessä maailmassa, ja tuntea aitoa solidaarisuutta heitä kohtaan. Tuo kilpailumentaliteetti taas on mielestäni isoin osa naisten alisteista roolia yhteiskunnassa ("hajota ja hallitse"), minkä vuoksi sen karistaminen on feministille erityisen tärkeää. Ja juuri tämä mentaliteetti tulee libfemien ajattelussa aidon naistenvälisen solidaarisuuden tielle, mitä tarkoitin aiemmassa viestissäni sillä, etteivät he osaa aidosti välittää muista naisista (vaikka he toki naisten asioita nostavatkin esille, vaikka usein vähän puolivillaisesti ja pinnallisesti). Radikaalifeminismissä minuun taas vetoaa se, että siitä huokuu aito välittäminen naisia kohtaan. En tiedä selventääkö tämä yhtään sitä, mitä yritän ajaa takaa...

Tämä voi olla myös ihan keittiöpsykologiaa, mutta näkisin, että jotkut niistä tuttavistani (eivät kaikki) jotka kannattavat tätä ideologiaa, eivät ole kokeneet sukupuolensa takia mitään erityisen ikävää, vaan ovat olleet aika hyvässä asemassa elämässään.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Yleisesti ottaen olen huomannut, että etuoikeutetuimmat ihmiset ovat usein sokeita erilaisille epäoikeudenmukaisuuden muodoille, ja ehkä juuri siksi heillä jää tuo mainitsemasi ajatusprosessi puolitiehen. Tämä pätee mielestäni moniin ilmiöihin. Esimerkiksi omista tutuistani ne, joiden perheessä päihteidenkäyttö on ollut ongelma, suhtautuvat huumeiden viihdekäyttöön nuivemmin kuin ne, joilla tällaisia ongelmia ei ole ollut. Itsekin olen herännyt vasta käytännön tositilanteessa siihen, miten voimaton olen (pienikokoisena) naisena verrattuna keskivertomieheen, jos minulle päätetään jotain tehdä (huom. mitään ihan kamalaa ei ole kohdallani tapahtunut). Aiemmin taas pystyin tuudittautumaan siihen, että olen jotenkin samalla viivalla miesten kanssa, ja luulen, että monet libfemit ajattelevat juuri näin.

TerraFeminarum · 2020-09-24T12:24:03+00:00

Koska olen "sateenkaareva" (= homoseksuaali), voin ehkä kommentoida tätä ihan henkilökohtaisesta näkökulmasta: En itse ottaisi asiaa millään lailla esille työpaikallani, opinahjossani tai varsinkaan jossain töiden asiakastapaamisissa. Kuten useammat aiemmat kommentoijat ovat jo maininneet, se ei kuulu työpaikalle. Töissä tehdään töitä, oppilaitoksissa opiskellaan, ja aivan muilla meriiteillä tulisi olla noissa yhteyksissä merkitystä. Henkilökohtaisesti kokisin asian (ja olen saanut kokeakin) nolona. Suoranainen syrjintä ja työpaikkakiusaaminen on sitten asia erikseen, ja sitä yrityksissä on hyvä kartoittaa säännöllisesti. Mielestäni on perusteltua, jos esimerkiksi autistisille henkilöille järjestetään mahdollisuus työskennellä eri tavalla kuin muille, mutta tämä onkin jo aivan toinen keskustelu.

En tiedä, missä kirjoituksen Henri mahtaa olla töissä, mutta luin pride-viikkoon liittyen jutun ainakin eläkeyhtiö Varman yhdenvertaisuuskäytännöistä. Siellä tämä tarkoittaa kai ennen kaikkea unisex-vessoja ja sukupuolineutraaleja nimikkeitä.

Yritysten ensisijainen tehtävä markkinataloudessa on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, ei parantaa maailmaa. Kuvittelisin, että Henrinkin yrityksessä kyse on jonkin sortin pinkkipesusta, enkä oikein usko että hänen työnantajaansa lainkaan kiinnostaa hänen identiteettikipuilunsa niin kauan kun Henri tekee työnsä ja rahaa firmalle.

TerraFeminarum · 2020-09-23T11:35:43+00:00

"Sukupuolineutraali henkilötunnus" on hiukan harhaanjohtava termi, sillä uusista tunnuksista jäisi pois sukupuolen lisäksi esimerkiksi henkilön syntymäaika. Hankkeen taustalla on myös se, että nykyisellä järjestelmällä henkilötunnukset saattavat loppua kesken, minkä lisäksi halutaan lisätä kansalaisten digiturvallisuutta.

Hanketta vastustetaan sekä ideologisista (sukupuoliasia) että taloudellisista syistä (kustannukset arviolta 200 miljoonaa tai jopa miljardeissa).

TerraFeminarum · 2020-09-23T09:16:41+00:00

Amnestyn mielestä kyllä, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä.

Monilla seksityötä ajavilla järjestöillä, joista ainakin yhden kanssa Amnesty tekee yhteistyötä, on siteitä ihmiskauppaan. Voidaan siis miettiä, miltä taholta tuokin aloite on oikeasti saanut alkunsa...

Mutta juu, seksin toisen ihmisen kanssa ei pitäisi olla mikään ihmisoikeuskysymys, sillä maksullinen seksi loukkaa lähtökohtaisesti seksityöläisen ihmisoikeuksia. Ihmiskauppa on vielä aivan oma lukunsa. Pornoa, prostituutiota ja ihmiskauppaa on täysin mahdotonta erottaa toisistaan.

TerraFeminarum · 2020-09-22T16:35:32+00:00

Olen tässä kohtaa vähän kyyninen. Listaat tässä todella hienosti kaikki parhaat pointit, joilla naisten omia tiloja voidaan perustella, ja jos nämä eivät kerran kelpaa liberaalifeministeille, niin mikähän sitten...

Teen nyt ehkä ontuvan vertauksen, mutta yhtä hyvin voitaisiin sanoa että rikosrekisterin otteen pyytäminen lasten kanssa työskenteleviltä on väärin, koska siinä yritetään leimata kaikki pedofiileiksi.

Tämä on oikeasti hyvä, ei mitenkään liian kaukaa haettu vertaus.

Kun olen perustellut naisten tilojen (wc:t, pukuhuoneet, vankilat, turvakodit) tärkeyttä joillekin tuttavilleni, olen saanut vastaukseksi esimerkiksi "mulle on ainakin ihan sama kuka näkee mut alasti pukuhuoneessa".

Uskon, että useimmat liberaalifeministit eivät todellakaan osaa tuntea aitoa solidaarisuutta muita naisia kohtaan, eivätkä siksi osaa aidosti välittää muiden naisten turvallisuudesta. Tämä "cool girl syndrome" (kovan tytön syndrooma?) paistaa tässä kohtaa erityisen paljon läpi. Toisin sanoen miesten miellyttäminen on heille pohjimmiltaan asia nro 1, ja he haluavat osoittaa sen esimerkiksi näin. Ehkä liberaalifeministien pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaansa naiskeskeisemmäksi tai ylipäätään kyetä tunnustamaan biologisen kaksinapaisen sukupuolijaon olevan realiteetti. Liberaalifeministisessä ajattelussahan mitään ei koskaan voi tietää täysin varmaksi, mustan voi selittää valkoiseksi, eikä materiaalisella todellisuudella ole mitään merkitystä (muistan kun Tulvassa oli joskus vuosia sitten artikkeli siitä, miten imettäminen ei ole vain naisten juttu, koska joku (ihan biologisesti, ei siis tässä tapauksessa trans) mies oli kerran ihmiskunnan historiassa alkanut tuottaa hätätilanteessa maitoa vauvalle). Oman kokemukseni perusteella tämä prosessi ei ole helppo tai kivuton. Oikein hävettää, miten tyhmästi ja ennakkoluuloisesti sitä on nuorempana ajatellut muista naisista, ja miten naiivi on ollut miesten suhteen. Lisäksi yhteiskunnan naisvihamielisyyden hahmottaminen on välillä todella masentavaa, minkä vuoksi liberaalifeministit sitä eivät kai uskalla tunnustaakaan.

Ehkä meidän pitää turvautua liberaalifeministien omaan suosikkidiskurssiin, intersektionaalisuuteen (jos kerran nettitrollitkin ovat siihen pystyneet) ja fobiasyytöksiin. Eli vähän kieli poskessa: Sanotaan, että naisten omien tilojen poistaminen on islamofobista, suorastaan rasistista, ja estää islaminuskoisten maahanmuuttajanaisten osallistumisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tai sitten voisi vedota luokkasyrjintään (engl. "classism"): naisvangit ja turvakodeissa olevat naisethan vasta huonossa asemassa ovat. Ei niin, että tämä toimisi, sillä transnaisethan ovat intersektionaalisen teorian mukaan syrjityistä syrjityimpiä, eikä liberaalifeministeillä varmasti ole minkäänlaista kosketusta em. ihmisryhmien arkitodellisuuteen. (Tässä kohden haluan huomauttaa, että itse välitän näistä ihmisryhmistä aidosti ja mielestäni nämä ovat myös ihan oikeasti hyviä pointteja tässä keskustelussa.)

Tai sitten jokaiselta liberaalifeministiltä voi kysyä, olisiko hän halukas jakamaan uimahallin pukkarin Michael "Maria" Penttilän kanssa.

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:56:08+00:00

Artikkeli tyttöjen kohtaamista paineista nykymaailmassa. Näistä on puhuttu täällä aika paljon muutenkin, mutta ihan hyvä yhteenveto. Sitä, miten nämä paineet ja tyttöjen lisääntynyt mielenterveysoireilu voisivat mahdollisesti liittyä transidentifioituvien tyttöjen määrän valtavaan kasvuun viime vuosina ei artikkelissa tietenkään mainita.

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:43:35+00:00

(5/5)

KUKAAN ei pysty täydelliseen suoritukseen vanhemmuudessakaan. Vaikka useimmat vanhemmat yrittävät parhaansa, vanhemmuuteen vaikuttaa myös moni tiedostamaton asia ja olosuhteet.

”En kohtaa työssäni lainkaan välinpitämättömiä vanhempia. Aina elämän olosuhteet eivät kuitenkaan ole perheille helppoja.” Esimerkiksi hiljainen, vetäytyvä tyttö saattaa jäädä perheen vaikeassa tilanteessa sivuun.

Kaikki eivät myöskään yksinkertaisesti halua olla esillä. Noin kolmasosa lapsista on sosiaalisesti ujoja. Reippaus ei siis ole se, mitä haetaan, vaan se, että myöskin tyttönä voi olla reipas.

”Koko lastenpsykiatrian idea on se, että löydämme ihmisen vahvuudet ja opimme näkemään hänet sellaisena kuin hän on. Ei sellaisena, joka mahtuu johonkin laatikkoon. Esimerkiksi herkkyys on mahtava ominaisuus. Ihmiset, jotka ovat vetäytyviä eivätkä kauhean ekstroverttejä, ovat usein taitavia ihmistuntijoita, joilla on hyvä tilannetaju.”

RIIHONEN on luottavainen, että tyttöjen asiat järjestyvät. ”Suurimmalla osalla lapsia on asiat tosi hyvin. Tarvitsemme vain hienosäätöä. Elämme hienossa maassa, jossa on ihan aidot tasa-arvoisuuden mahdollisuudet, toisin kuin vaikka jo Etelä-Euroopassa, jossa on vielä hyvin perinteiset roolit. Meillä on tyttöihin aika mutkaton asenne. He voivat jo usein olla ihan sitä, mitä he ovat.”

Tavallisuuden arvoa Riihonen silti nostaisi.

”Olen huolissani siitä, minkälaisessa arvomaailmassa meidän lapsemme ja nuoremme kasvavat. Tarvitseeko jokaisesta tulla vaikka maailmanmestari? Riittäisikö se, että on ihan tavallinen ihminen?”

Lopuksi annetaan vanhemmillekin armoa. Ei tarvitse olla superäiti tai superisä. Vanhempi helpottaa lapsensa oloa, kun hyväksyy myös itsessään epätäydellisyyden.

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:42:30+00:00

(4/5)

NUORTEN ympärillä jyllääkin menestymisen pakko. Tavallinen ei riitä itselle eikä ympäristölle.

”Sehän on hirveä vaatimus lapselle tai nuorelle. Ei riitä, että olet sellainen kuin olet, vaan sinun pitäisi olla jotenkin erityisen taitava.”

Toisinaan lapsesta on tullut kuin vanhemman jatke.

”Oman lapsen menestyksestä on tullut vanhemman statuksen merkki. Olet tavallaan hyvässä asemassa, jos lapsesi on menestynyt tai taitava jossain. Se on lopulta aika erikoinen asetelma.”

Kun paineita kasautuu tarpeeksi, alkaa mieli väsyä. Mielenterveyden häiriöt ovat harvoin synnynnäisiä. Niihin liittyvät biologinen herkkyys ja haavoittuvuus.

”Stressi, paineet ja elämän kurjat kokemukset yhdessä aiheuttavat, että tulee mielen oireita. Hyvää tässä on se, että oireita voi myös vähentää. Jos löydämme nuorta kuormittavat asiat ja vähennämme niitä, sekä autamme selviämään arjessa, olokin paranee”, hän lupaa.

Riihonen toteaa, että kaikkia nuorten ongelmia ei ratkaista psykiatrisin keinoin, vaan myös tekemällä elämästä heille hiukan vähemmän raskasta ja stressaavaa.

”Lapset ovat herkkiä sanattomille viesteille.”

VAIKKA omasta lapsesta ei tarvitse tietää kaikkea, joka päivä pitäisi olla aikaa huomata hänet kunnolla edes hetken. Viettää hänen kanssaan aikaa ja kysyä kuulumiset. Pienetkin asiat ovat lapselle suuria. Lapsen käytöstä arvioidessa on muistettava jokaisen yksilöllinen kehitystahti. Niin äidin kuin isänkin kehuilla on lapsen itsetunnolle suuri merkitys.

”Tietysti on tärkeää, että kehu on aito. Lapset ovat herkkiä sanattomille viesteille.”

RIIHONEN kehottaa erityisesti isiä kiinnostumaan tyttären maailmasta. ”Monet isät ovatkin ihan upeasti mukana tyttöjen elämässä ja osaavat ilmaista arvostustaan”, hän kiittelee.

”Ja voihan tyttömäinen höpsöttely tuntua itsestä vaikka vähän naurettavalta, eikä siitä tarvitse tykätä, mutta silti voi ilmaista arvostusta lasta kohtaan. ’Tämä on sinulle tärkeätä, sinä haluat lakata kynsiäsi ja laittaa nuo letit tai tietynlaiset vaatteet tiettyihin tilanteisiin. Tee vaan niin!’”

Äitien kannattaisi suhtautua itseensä niin, että pystyvät mihin haluavat. Terve itsekkyys siirtyy mallioppimalla. Sen sijaan, että soimaisi vaikka omaa kehoaan, voi luetella, mistä siinä pitää.

Äiti voi myös tehdä uusia asioita. Ja harjoitella taitoja, jotka tuntuvat aluksi vaikeilta.

Riihonen on itse aloittanut kolme vuotta sitten ratapurjehduksen. Vauhdikas laji paitsi ilahduttaa harrastajaansa, antaa myös selkeän viestin tyttärille: äitikin voi oppia jotain ihan uutta.

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:40:12+00:00

(3/5)

RIIHONEN hoitaa omassa työssään lapsia pääsääntöisesti kolmeentoista ikävuoteen saakka.

”Minun työssäni tilanne näyttää hyvin tasapuoliselta. Minulla on sekä tyttöjä että poikia asiakkaina.”

Tytöillä aiemmin alkavan murrosiän hormonimyrsky kuitenkin heilauttaa tasapainoa ja lisää alttiutta mielen ongelmille. Osa tyttöjen pahoinvoinnista voikin tulla esille aiemmin kuin pojilla. Esimerkiksi estrogeenilla on tässä jokin rooli.

Masennuksen yleisyys alle puberteetti-ikäisillä on Riihosen mukaan noin prosentti. Teini-iässä se nousee 10–15 prosenttiin.

”Nousu on hurja. Siihen vaikuttavat osittain biologia ja osittain olosuhteet.”

Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää hormoneilla.

”Varsinaiset mielen sairaudet eivät ole nuorten joukossa kasvussa. Ympäri maailmaa erityisesti tyttöjen tunneoireilu, kuten masennus ja ahdistus, on kuitenkin lisääntynyt.”

NUORILLA on aiempaa enemmän huolta ilmastosta ja paineita somesta. Paineita ruokkivat Riihosen mukaan myös esimerkiksi aikuisten odotukset ja tavoitehakuiset harrastukset. Ympäristö syöttää jatkuvaa viestiä siitä, millainen tytön tai naisen pitäisi tässä maailmassa olla. Riihonen antaa esimerkin. Hän näki yllättäen monien pienten lasten suosiman nuken ilman vaatteita ja jäi tutkimaan, millainen se lopulta oikein on. Riihonen järkyttyi. Nukellekin oli rakennettu epärealistinen keho isoine pakaroineen, pienine rintoineen ja ultrakapeine vyötäröineen.

”Kyseinen nukke on tarkoitettu pienille lapsille! Millaisia asenteita oikein syötämme näille lapsille?”

Erityisesti filtterien muokkaamassa somessa nuoret kohtaavat sellaisia paineita, joita ei ollut olemassakaan vielä 30 vuotta sitten. Esiin nostetaan kauniita ja hoikkia naisia, joilla on rahaa, matkoja, kaikkea ihanaa.

Riihonen pitää sosiaalista mediaa hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä. Sieltä puuttuvat elämänkokemus, valvonta, suhteellisuus ja järjen ääni.

Some myös syöttää toistuvaa tarinaa, joka lisää nuorille paineita.

”Siellä on vallalla kertomus: Ensin olin kykenemätön, mutta sitten löysin tämän yhden jutun ja ryhdyin tekemään sitä, minusta tuli siinä maailman paras ja äärimmäisen suosittu, lahjakas ja menestyvä.”

Tarina on hankala nuorille, joilla ei vielä ole kokemusta ja tietoa siitä, että useimmat ihmiset kokeilevat kymmeniä asioita elämässä. Opiskelevat ensin vähän tuota, sitten tuota. Vaihtavat työtä. Ja ihmissuhteet, seurustelu ja sosiaaliset suhteetkin ovat kokeilemista ja hakemista. Sama jatkuu aikuisuuteen saakka.

Riihosen omissa muistoissa yläkoulu oli villi länsi, jossa vaan jotenkin selviydyttiin. Nykyään sekin on varsin tavoitteellinen ajanjakso.

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:38:51+00:00

(2/5)

IDEANA ei siis ole, että vanhemmat kauppaisivat lapselle ”oikeanlaisia” kiinnostuksen kohteita, vaan se, että he arvostaisivat tämän omanlaisia asioita.

Tytöt jäävät yhä koulumaailmassa ja myöhemmin työelämässä helposti seinäruusuiksi, kun pojat ottavat estradin. Näin ei tarvitsisi olla.

”Tiedämme, että kouluiässä tyttöjen oppimistulokset ovat paremmat kuin poikien. Koulu tukee tyttömäistä selviytymisen tapaa, joka saattaa olla vaikka ahkera puurtaminen. Samaan aikaan näyttää, että monet naiset eivät etene uralla tavalla, joka on miehille tyypillistä. Jollain tapaa tämä kehitys alkaa jo kouluiässä.”

Riihosen havaintojen mukaan käy yhä helposti niin, että pojille opetetaan varhaiskasvatuksessa vähemmän tunnetaitoja. Tyttöjä taas ei palkita siitä, että he olisivat reippaita, räväköitä ja esillä.

”Suosimme siis kulttuurisesti vetäytyvän tytön mallia”. Riihonen uskoo vilpittömästi, että esimerkiksi opettajat pyrkivät koulussa lasten tasa-arvoiseen kohteluun ja yrittävät parhaansa.

Keinoja tasapainottaa asetelmia on löydetty.

”Ruotsissa on saatu hyviä tuloksia, kun jo varhaiskasvatuksessa poikia on ohjattu enemmän sosiaalisissa taidoissa ja toisten huomioon ottamisessa. Ja tyttöjä on autettu ottamaan reippaammin tilaa ja sietämään esilläolon tuomaa epämukavuutta”, Riihonen kertoo.

”Poikien erityisyys ja lahjakkuus jotenkin huomataan paremmin.”

RIIHOSELLA on itsellään kaksi kouluikäistä tytärtä. Hän on seurannut työssään lasten kasvua ja pohtinut myös koulukyselyn esiin tuomia ilmiöitä. Esimerkiksi sitä, miksi niin moni tyttö kokee, ettei voi vaikuttaa asioihin.

”Luulen, että se liittyy hiljaisen tytön rooliin, johon moni tyttö asettuu. Ajatukseen, että ei pidä kuulua, vaan riittää, että näkyy. Tytöt ovat myös hyvin tarkkoja saamastaan palautteesta. Varsinkin, jos jollain tapaa nitistetään orastava halu olla esillä, ottaa kantaa ja tehdä päätöksiä.” Jos monien lahjakkaiden tyttöjen keskeltä nostetaan aina esiin saman osaava poika, aloitteet esilletuloon vähenevät.

”Poikien erityisyys ja lahjakkuus jotenkin huomataan paremmin. Ehkä heille on myös luontevampaa olla esillä ja saada huomiota?”

”Jari Sinkkonen ja muut ovat puhuneet paljon siitä, kuinka on vaikeata olla poika. Mutta samalla tavalla on vaikeata olla tyttö. Se vaan näkyy eri asioissa.”

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:36:29+00:00

Koska artikkeli on maksumuurin takana, tässä teksti (mielenkiintoisimmat kohdat lihavoitu; 1/5):

Kouluikäiset tytöt eivät usko itseensä ja vaikutusmahdollisuuksiinsa yhtä paljon kuin pojat. Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen kertoo, miten vanhemmat voivat vahvistaa tytön itsetuntoa ja parantaa tämän mahdollisuuksia pärjätä.

PIENET tytöt ovat ihania. Monenlaisia, muuttuvaisia, yksilöllisiä. Ja niin ovat yhtä lailla isotkin tytöt.

Viimeisin kouluterveyskysely kuitenkin paljasti, että moni kouluikäisistä tytöistä ei enää usko itseensä tai vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tutkimus toi useassa kohtaa esiin nimenomaan tyttöjen kasvavan pahoinvoinnin.

Mitä vanhemmat, valmentajat, kummit, naapurit ja sukulaiset voisivat sitten tehdä antaakseen tytöille parhaan mahdollisen tuen?

Valkeakoskella lasten mielenterveystiimissä työskentelevä lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, LT Riikka Riihonen on kiinnostunut lasten tunnetaidoista.

RIIHOSEN mukaan tyttöyttä arvostava kasvatus ei ole ollut Suomessa vielä aiempina vuosikymmeninä kovin yleistä.

”Enemmän on ollut vallalla karski, tunteita näyttämätön tapa. Esimerkiksi kauneuden ja estetiikan arvostaminen eivät ole olleet keskeisiä asioita, kun on ollut niin paljon muita asioita mietittävänä”, hän pohtii.

Nyt voisi kuitenkin olla jo tyttöyden vuoro.

Tyttö, niin kuin poikakin, voi olla minkälainen tahansa, valmista mallia ei ole.

RIIHONEN rohkaisee aikuisia juhlistamaan ja arvostamaan tyttöyttä sen monine ilmenemismuotoineen. ”Voidaan iloita siitä, että on meillä tyttölapsi, mutta samanaikaisesti tytön sukupuolen ei tarvitse antaa määrittää sitä, minkälainen tyttö tästä lapsesta tulee”, hän tarkentaa.

Tyttöyttä itsessään kun ei voi edes täysin määritellä.

Tyttö, niin kuin poikakin, voi olla minkälainen tahansa, valmista mallia ei ole. Lapset ovat ennen kaikkea yksilöitä.

Käytännössä tyttöyden juhlistaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhemmat näyttävät toiminnallaan ja asenteellaan lapselle, että sellaiset asiat, joita pidetään tyttömäisinä, eivät ole lapsellisia ja tyhmiä, vaan upeita ja arvostettavia.

Tavoitteena on huomioida se kaikki hienous, jota juuri oman lapsen tyttöys nostaa esiin. ”Pienissä tytöissä voi olla vaikka sellainen piirre, että he pitävät kaikesta söpöstä. Se on heistä hurmaavaa ja antaa iloa.”

Tyttöjen juttuja voivat myös olla vaikka koristautuminen, vaatteet, tyyli ja meikit. Tai yhtä hyvin paini, mopojen rassaaminen, judo tai vaikka larppaaminen. Biologisen sukupuolen ei tarvitse antaa sitoa tyttöyden ilmaisua.

Vanhemman on hyvä käydä mielessään läpi ajatusketju, että se, mikä tytössä on tyttömäistä, saa olla ja elää ja sitä voi arvostaa.

TerraFeminarum · 2020-09-21T07:06:11+00:00

Mielestäni myöskään tuo "avustettu seksi" ei ole ongelmatonta työntekijän oikeuksien kannalta, vaikka ikäväähän se on että seksuaalisuus ei ole itsestäänselvyys.

Samaa mieltä. Asiasta käytiin vielä joku vuosi sitten vääntöä, mutta ilmeisesti se on saatu hyväksytettyä työntekijäpuolella. Kyseessä on kuitenkin työnantajan ja työntekijän välinen suhde, jossa työnantajalla on valtaa, oli hän vammainen tai ei. Avustajat ovat usein nuoria opiskelijoita, jotka tarvitsevat lisätuloja selviytyäkseen, ja vaikka avustajantyötä tekisi kokopäiväisesti, ei siinä millekään koville palkoille pääse. Tässä tilanteessa voi miettiä, kuinka helppoa esimerkiksi nuoren opiskelijan on kieltäytyä seksiin avustamisesta, ja voisiko avustettavienkin joukossa olla sellaisia, jotka saattaisivat käyttää tätä asiaa hyväkseen.

Muutenkaan maksullista seksiä ei mielestäni voi pitää koskaan "täysin vapaaehtoisena"; jos se olisi sitä, miksi siitä sitten maksetaan?

TerraFeminarum · 2020-09-20T17:15:15+00:00

Mietin myös, yritetäänkö tässä vammaisten oikeuksien varjolla laillistaa seksin osto? Vähän niinkuin transideologiaa yrittetään puskea vetoamalla translasten itsemurhiin? Asiasta tehdään haavoittuvan ryhmän ihmisoikeuskysymys, vaikka tämän asian suurimmat lobbaajat eivät sitä itse ole.

Juuri näin. Eri medioihin syötetään skenaariota, jossa valtasuhde on seksinostotilanteessa niin tasapuolinen kuin se vain voi olla: (fyysisesti) vammainen mies (joka ei vammansa vuoksi voisi uhata seksityöntekijän turvallisuutta) ja kantasuomalainen, hyvin koulutettu ja itsenäisesti toimiva seksityöläinen.

TerraFeminarum · 2020-09-20T10:53:41+00:00

Artikkeli hieman vaikeasta aiheesta.

Kaksi vuotta sitten tuolloin 24-vuotiaalla Oliver Lindqvistillä oli omien sanojensa mukaan sietämättömän paha olo. Hän kaipasi naisen kosketusta niin paljon, että pelkäsi mielenterveytensä puolesta.

– Pienestä pojasta saakka olen kokenut seksuaalisuuden itselleni hyvin tärkeäksi, Lindqvist kertoo kotonaan Vantaalla.

[...]

Kun vuosia kestänyt seuranhaku ei yrityksestä huolimatta tuonut tulosta, Lindqvist päätyi ottamaan yhteyttä seksityöntekijään.

– Minusta tuntui, että oli ihan pakko tehdä jotain tai pääni räjähtää.

Nykyään Lindqvist tapaa seksityöntekijää noin kerran kuukaudessa.

[...]

Vammaisten seksuaalioikeuksiin on viime vuosina alettu kiinnittää enemmän huomiota. Seksuaalisuudesta on alettu puhua myönteisemmin ja monipuolisemmin. Lisäksi joitakin henkilökohtaisia avustajia on koulutettu seksuaalisissa toiminnoissa avustamiseen.

Avustaja voi auttaa avustettavan esimerkiksi sopivaan asentoon tai ojentaa tarvittavia välineitä, mutta hän ei saa koskea avustettavaan eroottisesti edes välineillä.

Rajanveto avusteisen seksin ja seksityön välillä ei aina ole helppoa, sanoo avusteisen seksin koulutuksia järjestävä seksuaaliterapeutti Tanja Roth.

– Avustaminen on seksuaalitoimintojen mahdollistamista avustamalla, mikä eroaa seksityöstä siten, että seksityössä voidaan toteuttaa seksiä. Ilman selkeitä sopimuksia siitä voi syntyä myös väärinkäsityksiä.

Oliver Lindqvist ei tarvitse henkilökohtaista avustajaa eikä myöskään avustamista esimerkiksi sooloseksissä. Lindqvistin mielestä Suomessa vammaisten seksuaalisuudesta puhuttaessa avusteista seksiä painotetaan liikaa.

– Se on ideana kaunis, mutta huonosti toteutettavissa. Enhän minä voisi esimerkiksi naispuoliselta avustajalta pyytää seksiä.

Lindqvistin vaihtoehdoksi jäi seksityöntekijän palkkaaminen. Seksipalvelujen vapaaehtoinen myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista.

– Minun mielestäni se on yksi hyvä vaihtoehto. Ongelmana on löytää turvallinen seksityöntekijä, joka osaa ottaa vamman huomioon, sanoo Tanja Roth.

Yksi tällainen seksityöntekijä on hieman päälle kolmikymppinen Vilja. Hän on tehnyt seksityötä reilut kuusi vuotta. Sitä ennen hän työskenteli hoitoalalla.

Vilja sanoo, että hänen asiakkainaan on käynyt paljon vammaisia ihmisiä, muun muassa onnettomuudessa halvaantuneita, sokeita, kuuroja ja täysin autettavia lihasrappeumaa sairastavia.

– Yhtenä koskettavana kohtaamisena mieleeni on jäänyt lihassairautta sairastava mies, joka osti itselleen poikuuden poiston 30-vuotislahjaksi, Vilja kertoo.

[...]

[Lindqvistin elämään] tapaamiset ovat tuoneet paljon iloa. Samaa sanaa käyttää asiakkaistaan myös [seksityötä tekevä] Vilja.

– Varsinkin CP-vammaisilla asiakkailla kosketus voi tuottaa suorastaan pulppuavaa iloa.

Ilo on kaukana mielikuvasta, jonka mukaan seksin ostajat ovat ressukoita, hyväksikäyttäjiä tai muuten huonoja ihmisiä.

– Minua suorastaan oksettaa, miten väärä kuva monella on asiakkaista. Ajatellaan, että he ovat kaikki rikollisia ja huonoja ihmisiä. Sehän ei ollenkaan pidä paikkansa, Lindqvist sanoo.

[...]

Joissakin maissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa, yhteiskunta maksaa vammaisille vuosittain pari tapaamiskertaa seksityön ammattilaisen kanssa.

Suomessa tällainen ratkaisu vaatisi todennäköisesti jonkinlaisia lakimuutoksia. Vaikka seksin ostaminen ja myyminen ovat laillisia, lainsäädäntö rajoittaa muun muassa seksityön markkinointia ja työtilojen vuokraamista.

Oliver Lindqvist toivoo ihmisten ymmärtävän, että joillekin seksuaalisen nautinnon saaminen voi olla hyvin haasteellista. Hän haastaa miettimään, miltä sellainen tilanne itsestä tuntuisi. Vammaisia ihmisiä hän haluaa kannustaa olemaan rohkeasti seksuaalisia.

– Seksuaalisuus kuuluu kaikille, myös meille vammaisille. Ja seksiä pitää uskaltaa pyytää. Vammainen joutuu ehkä pyytämään sitä vähän suorasukaisemmin kuin muut.

Tästä nousi mieleeni lähinnä se ajatus, että mikähän tässä asiassa mahtaa olla sukupuolijakauma? Ostavatko myös vammaiset naiset seksiä yhtä lailla? Artikkelissa puhuttiin seksuaalioikeuksien yhteydessä esimerkiksi seksileluista ja masturboinnista, joissa vammaiset voivat tarvita apua (esim. seksilelun asettaminen paikalleen), kuten myös vammaisten saamasta puutteellisesta seksuaalivalistuksesta. Mielestäni tämä on melkoisen eri asia kuin ostaa toiselta, elävältä ihmiseltä seksiä. Toisinaan tuntuu siltä, että vammaisia seksinostajia käytetään esimerkkeinä ennen kaikkea seksityön normalisoimiseksi. On myös muita ihmisryhmiä, jotka eivät saa seksiä tai edes kosketusta halutessaan.

EDIT: Lukiessani tätä tuli kumma olo, että olisin lukenut saman artikkelin aiemmin. Ja tutkittuani asiaa totesin, että vastaavan olinkin. Samaisessa mediassa jauhetaan myös kukkua seksin ostamisen kriminalisoimisesta, jota naisjärjestöt ovat ajamassa.

TerraFeminarum · 2020-09-19T15:23:00+00:00

HÄN-kampanjasta en ollut kuullutkaan. Kampanjan sivuilta:

It has even been suggested that the gender-neutral pronoun works against gender equality by rendering women invisible in public discourse. In languages with natural gender, such as English, it is possible to come up with alternatives to sexist expressions. For instance, “s/he” simultaneously denotes males and females. This increases the linguistic visibility of women. [...] Nonetheless, the power of an inclusive personal pronoun should not be trivialised. Speaking in an inclusive manner is easy in Finnish, since there are no grammatical genders, and the personal pronoun hän refers to women, men and non-binary people alike.

Ei kai siinä mitään, jos hän-pronominia käytetään vain eräänlaisena retorisena keinona tai symbolina mainostaa suomalaisen kulttuurin tasa-arvoisuutta. Toki voidaan miettiä, kenelle tämä kampanja oikein on suunnattu (jos vastaavan pronominin sisältäviä kieliä on 67 % tunnetuista kielistä, kuten kampanjan sivuilla todetaan).

Huomasin muuten törmättyäni Nonbinarywikiin aiemmissa epäonnisissa googlaamisissani, että hän-pronominia on ainakin yritetty tunkea saksaan. Liekö kampanja purrut. Älkää klikatko linkkiä, jos ette halua päänsärkyä.

TerraFeminarum · 2020-09-19T10:31:47+00:00

Ja sama mekanismi toimii transfobiasyytöksissä: Jos nainen ei halua jakaa wc-tilojaan transnaisen kanssa, hän on transfobinen, naisten on erityisesti varottava kritisoimasta transihmisiä, jne. yms. Eikös olekin jännittävä sattuma?

TerraFeminarum · 2020-09-19T10:16:52+00:00

Tuhannesti kiitos pätemisestä, olinkin itse totaalisesti unohtanut WALSin :) Vaikka omista yleisen kielitieteen kokonaisuuksistani on kyllä vierähtänyt jokunen tovi. Ei kun linkki talteen!

Kuvitelma siitä, että suomi olisi tässä suhteessa jotenkin eksoottinen, johtuu ainoastaan sukupuolitettuja persoonapronomineja käyttävien kielten voimakkaasta keskittymisestä Eurooppaan

Niinpä, ja mikä vääristävä vaikutus onkaan englannilla maailmankielenä...

Ja mitä voidaankaan päätellä kielenkäytön vaikutuksesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon, jos esimerkiksi Mongoliassa ja Turkissa on käytössä sukupuolineutraali y.3.p. pronomini. Ehkä suomen käyttämiseen esimerkkinä on myös jokin taktinen syy eurosentrisyyden lisäksi...

Terv. hajamielinen ja huolimaton kanssalingvisti

TerraFeminarum · 2020-09-19T10:06:06+00:00

Juu, Sapir-Whorfin hypoteesi taitaa olla aika lailla taputeltu.

Sivuhuomautuksena muistan, kun Ebba Witt-Brattströmiltä kysyttiin kerran, mitä mieltä hän on hen-pronominin käyttöönotosta Ruotsissa. Hän totesi jokseenkin niin, että suomessakin on "hän" eikä Suomi ole maana merkittävästi Ruotsia tasa-arvoisempi. Omasta mielestäni kannattaa olla hiukan skeptinen sen suhteen, miten paljon sanavalintojen tai kielireformien voi olettaa muokkaavan maailmaa. Queer-ihmiset ja liberaalifeministit takertuvat mielellään kielenkäyttöön, sillä on helppoa kuvitella muuttavansa asioita kun liikkuu pelkällä representaatiotasolla. Kielellä on merkitystä, mutta rajansa kaikella.

TerraFeminarum · 2020-09-18T16:17:40+00:00

Jos luen tuota sivua oikein, siinä listataan kieliä sen mukaan jaotellaanko sanoja yleisesti feminiineihin ja maskuliineihin, eli onko kirjahylly mies- vai naispuolinen.

No voi pahus, osasinpa lukea väärin. Listaa niistä kielistä, joissa on "luonnostaan" (eli tässä tapauksessa ennen muusuvillityksiä) vain sukupuolineutraali y.3.p. pronomini en löytänyt, sillä kaikkiin mahdollisiin kieliin on tungettu noita hiivatin neopronomineja. Kiitos, internet.

TerraFeminarum · 2020-09-18T16:10:42+00:00

Tämä ei ole alkujaan minun ajatukseni, mutta feministipalstoja ja -kirjallisuutta liikaakin selailleena olen törmännyt seuraavaan selitykseen: Miehet olettavat naisten ystävällisyyden tarkoittavan enemmän eli kiinnostuneisuutta siksi, että heille itselleen naiset merkitsevät vain seksiä. He siis ovat vapaaehtoisesti ystävällisiä lähinnä naisille, joita itse pitävät viehättävinä ja joiden kanssa haluavat harrastaa seksiä, ja olettavat naisten ajattelevan samalla logiikalla kuin he itse.

TerraFeminarum · 2020-09-18T10:38:28+00:00

On paikannettu geenejä, joiden on katsottu liittyvän transsukupuolisuuteen, mutta samat geenit on ilmeisesti linkitetty myös autismiin. Mikä uskomaton yhteensattuma...

Mies- ja naisaivojen todistaminen todeksi on käytännössä mahdotonta, kuten sanoit.

TerraFeminarum · 2020-09-18T09:59:44+00:00

Kärsivätköhän nämä pronomini-ihmiset siitä, kun suomeksi kukaan ei käytä heidän pronominejaan?

Kuinka haikea ajatus :'( Ehkä he keksivät muita tapoja korostaa itseään, onhan meillä nämä luontoaiheiset sukupuolineutraalit nimet.

Googlasin muuten huvikseni, missä muissa kielissä on sukupuolineutraalit pronominit:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_languages_by_type_of_grammatical_genders

Sain myös selville, että on olemassa tieteenala nimeltä LGBT-lingvistiikka :D

TerraFeminarum · 2020-09-18T08:56:45+00:00

Ymmärtääkseni myös "ennen vanhaan" sukupuolenkorjaushoitoihin pääsemisen yksi kriteeri oli se, että yksilö voi mennä täydestä vastakkaisen sukupuolen edustajana (näin on kai ollut esimerkiksi Hollannissa). Niille, joiden kohdalla toivotun tuloksen saavuttaminen transition avulla katsottiin mahdottomaksi, tarjottiin avuksi terapiaa dysforian hoitoon. Toisin sanoen näin on varmistettu, että hoitoennuste on ollut tällä menettelytavalla hyvä kummassakin potilasryhmässä, eikä dysforisille ihmisille ole tarjottu turhia toiveita. Transihmisten on siis ollut helpompaa sulautua yhteiskuntaan joutumatta jatkuviin konflikteihin ympäröivän yhteisön kanssa, mikä oletettavasti vähentää dysforian "triggeröitymistä".

Ja kuten tiedämme, nykyään suoraan dysforian hoitoon kohdistettua psykoterapiaa pidetään "eheytysterapiana", josta ei saa edes keskustella. Ainoana oikeana hoitomuotona pidetään somaattista hoitoa, jonka lopputulos riippuu todella paljon yksilöstä, ja jossa riskit ovat muutenkin suuret. Kysymys kuuluukin, onko tämä millään lailla inhimillinen toimintatapa? Eikö inhimillisempää olisi yrittää ensisijaisesti muita hoitokeinoja?

Jos taas ihminen kokee kehodysforiaa, mutta päättää olla hakeutumatta somaattisiin hoitoihin niiden riskien vuoksi, hatunnosto hänelle. Hänen ei kuitenkaan tässä tapauksessa tulisi vaatia muuta yhteiskuntaa näkemään hänet jonain, mitä hän ei ole. Se, että ihminen kokee/sairastaa sukupuolidysforiaa, ei mielestäni tarkoita että hän on "validi transihminen" siinä missä hoidot läpikäynyt henkilö (saati sitten validi vastakkaisen sukupuolen edustaja). Tässä kohden mielestäni vastuullisin toimintatapa on hakea apua dysforiaan ja hoitaa sitä muuten, ei ulkoistaa oman identiteetin pönkittämistä muiden niskoille. Hoidot läpikäyneellä henkilöllä tarkoitan sellaista transihmistä, joka on ottanut vastaan hormonihoitoja ja leikkauksia, ja pyrkii näyttämään niiden avulla vastakkaisen sukupuolen edustajalta muun yhteiskunnan silmissä. (Alapääleikkauksista viis, sillä sivistyneessä yhteiskunnassa kuljetaan julkisilla paikoilla genitaalit peitettyinä, ja niissä riskit ovat muutenkin kaikkein suurimmat. Eli ymmärrän jos joku "oikeasti trans" päättää niihin olla lähtemättä.)

Ei-dysforiset "transihmiset", jotka käyttävät "identiteettiään" lähinnä pervoiluun tai sosiaalisen statuksensa nostamiseen, ovatkin sitten aivan oma lukunsa.

TerraFeminarum · 2020-09-18T08:17:07+00:00

Tämän vuoksi jonkinlainen portinvartijuus onkin lääkäreiltä ainut oikea tapa toimia. En ole itsekään kokonaan sukupuolenkorjaushoitoja vastaan ihan vain yksilön- ja mielipiteenvapauden nimissä. Hoitojen toimivuuteen vaikuttaa yksilön taustan lisäksi myös niiden onnistuneisuus, jota liioitellaan mielestäni liian usein:

Maaliskuussa 2015 Muurinen oli juuri toipumassa viimeisestä leikkauksesta, jossa hänen sukupuolensa korjattiin naisesta mieheksi. Takana oli kymmenkunta leikkausta.

Viimeisessä leikkauksessa hänelle rakennettiin ihan oikea, toimiva penis ja kivespussit reidestä otetusta ihosta.

Hoitojen raskaus ja komplikaatiot tulevat linkitetyssä artikkelissa esille, mutta niiden lopputulos esitetään silti vaivan arvoisena, mikä ei valitettavasti läheskään aina pidä paikkaansa. Reiden ihosta rakennettua ihoputkea ei mielestäni voi nimittää "ihan oikeaksi" tai "toimivaksi" penikseksi. Nykylääketiede ei voi tehdä naisesta miestä tai päin vastoin. Mielestäni on todella vastenmielistä, että dysforiasta kärsiville markkinoidaan systemaattisesti unelmaa, jonka saavuttaminen ei ole mahdollista.

TerraFeminarum · 2020-09-18T07:45:05+00:00

Tässä ketjussa muuten huomaa, miten "naiseuden tunne" (tai miksei mieheydenkin) liittyy aina johonkin ulkoiseen, on sitten kyse kehollisesta ärsykkeestä (kuukautiskivut, raskaana oleminen) tai sosiaalisesta roolista (naisporukassa viihtyminen).

Aivan kuin olisi niin, ettei naiseuteen liity mitään kaikesta muusta irrallista tunnetta laisinkaan (vrt. sielun olemassaolo), kuten meille yritetään tuputtaa...

TerraFeminarum · 2020-09-18T07:40:17+00:00

Twitterissä kuultiin eilen miten äärimmäisen loukkaavaa ja rasistista on kysyä taksikuskilta hänen juuristaan. Minusta menee vielä hippusen pidemmälle kysellä pitäisikö häntä kutsua herraksi, rouvaksi vaiko joksikin muuksi.

:D

TerraFeminarum