Ymmärrän. Mietin kai asiaa sitä kautta, että olisiko hedelmällisempää olla ns. perusterapeutti, jolla ei välttämättä ole erikoisosaamista, mutta joka osaa suhtautua dysforiaan kuten mihin tahansa muuhun mielenterveyden ongelmaan - lempeän uteliaasti ja kunnioituksella, mutta kyseenalaistaen asiakkaan ajatuskulkuja. Joka osaa selvittää taustoja ja tehdä päätelmiä siitä, miten eri asiat ja ongelmat voivat olla yhteydessä toisiinsa. Verrattuna vaikka terapeuttiin, joka on käynyt koulutuksen "sukupuolen moninaisuudesta" ja ottaa siten transkokemuksen ns. totena eikä kyseenalaista sitä. Mutta ihan totta, että varmasti olisi hyödyllistä että terapeutti olisi perehtynyt asiaan monesta näkökulmasta. Sitä en tiedä yhtään, kuinka paljon sellaisia todellisuudessa on.