all 12 comments

[–]Louhi[S] 3 insightful - 2 fun3 insightful - 1 fun4 insightful - 2 fun -  (2 children)

Marja Björkin haastattelu: ''Kun oma poika onkin tytär''

Kirjailija Marja Björk tajusi olevansa transsukupuolisen lapsen äiti, kun hänen kuopuksensa oli kolmevuotias. Tytön ruumiiseen olikin syntynyt poika.

Ei ole edelleenkään todisteita siitä, että ihmisen aivot voisivat syntyä ''väärään kehoon''. Keho ja mieli eivät ole toisistaan irrallaan.

– Ajattelin olevani moderni kasvattaja, enkä kieltänyt tyttöä kiinnostumasta poikien leluista ja tekniikasta. Kun lapsi oli viisi, tulivat tappelut hameista. Silloin tajusin, että tämä ei ole enää minusta kiinni – tämä on karannut käsistäni.

Monet poikatytöt eivät halua käyttää hameita. En itsekään halunnut. Vanhempani eivät silti diagnosoineet minua transsukupuoliseksi.

Björkin oma poika on (haastattelun perusteella ainakin) tyytyväinen sukupuolenkorjaukseensa. Se on hieno asia. On kuitenkin vastuutonta kirjoittaa nuortenkirja, jossa validoidaan tyttöjen kehovihaa, naisvihaa ja sisäistettyä lesbofobiaa. Ja ratkaisuksi tähän kaikkeen tarjotaan vain ja ainoastaan sukupuolenkorjaus.

[–]GreenFuzz 5 insightful - 1 fun5 insightful - 0 fun6 insightful - 1 fun -  (0 children)

Silloin tajusin, että tämä ei ole enää minusta kiinni – tämä on karannut käsistäni.

Karannut käsistä, kun tyttö ei halua käyttää hametta eikä leikkiä nukeilla? Miksi niistä hameista piti ylipäätään tapella?

Haastattelussa hän myös sanoo, että yritti "muodon vuoksi tehdä lapsestaan tyttöä". Ei ollut tarvetta tehdä, kun lapsi oli jo. Tää sukupuoliroolien ja biologian sekoittaminen ärsyttää. Miten musta vaikuttaa siltä, että näiden "translasten" vanhemmat yrittää usein saada lapsiaan mukautumaan perinteisiin sukupuolirooleihin. Kun se ei onnistu, päätetäänkin että lapsi on oikeasti väärää sukupuolta.

Ja tuosta kirjan kannesta tulee tosi paha fiilis. Tuo on pelkkää itsensä vahingoittamista. Laitettaisiinko nuorten tyttöjen viiltelyarvet samalla tavalla kirjan kanteen ja pidettäisiin sitäkin progressiivisena itsensä toteuttamisena?

[–]Koivunen 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (0 children)

Kehovihaa, naisvihaa ja lesbofobiaa voisi selittää muutenkin kuin transsukupuolisuutena. Mutta kuka keksisi ja kuvaisi siitä yhtä voimauttavan narratiivin?

[–]Louhi[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (0 children)

Nimittelystä kärsivä Makke, jonka maailmassa “poikatyttö” on haukkumasana, ei itse epäröi puhua “jutkuista” tai “rekkalesboista”. Sopivan laukun löytyminen tuottaa vaikeuksia, sillä mitään “homojen marilaukkuja” hän ei suostu käyttämään. Kaikkien osapuolten kannalta traagista on myös se, että Makke on niin tottunut elämään peitellyssä identiteetissä, että hänelle on luontevaa olla kertomatta tyttöystävilleen olevansa biologisesti tyttö.

Sisäistetty homofobia + äärimmäinen kehoviha = merkki transsukupuolisuudesta🤔

Klassikko.

[–]GreenFuzz 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (6 children)

Olisiko aikamme kypsä tarinalle, jossa nuori saa jo varhain apua sukupuolidysforiaan ja torjuu mahdollisuuden transidentiteetistä? Samalla, kun Maken tarina on ansainnut tulla kerrotuksi ja on tärkeä puheenvuoro, voisiko nuortenkirja kertoa nuoresta, joka kynsin hampain taistelee ajan henkeä vastaan sekä oikeudestaan olla omanlaisensa tyttö tai poika ilman sukupuolenkorjausta - ja saa siihen lopulta yhteisön tuen?

Tämä! Tekstin perusteella koko kirjan tarina kuulostaa surulliselta. Kehoviha ja epämukavuus oman seksuaalisuuden suhteen lopulta voittaa, ja se nähdään hienona riemuvoittona. Aika vinoutunutta. Hyvä juttu, jos ko. ihminen voi nyt elää rauhassa, mutta oliko sen vuoksi täysin välttämätöntä käydä läpi "sukupuolenkorjausprosessi". (Mua ärsyttää koko korjaus-sanan käyttö, ihan kuin sukupuoli olisi rikki/väärä.) Toivon, että jossain vaiheessa lääketieteellinen yhteisö tajuaa, että ihmisten mielen sisäisten ongelmien hoitaminen kehon muokkauksella ei ole kestävä ratkaisu.

[–]Koivunen 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (5 children)

Kuitenkin moni transhoitoon hakeutuva hakeutuu sinne vasta käytyään vuosia terapiassa. Se ei ole siis terapian korvike tai ensisijainen keino hoitaa mielenterveysongelmia. Jos transkokemus on traumaperäistä, miksi terapia ei ehkäise/korjaa sitä?

[–]Samettiorkidea 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (4 children)

Tosi moni EI käy vuosia terapiassa ennen transhoitoja. Menin itsekin terapiaan vasta detransition jälkeen.

Jos käy, niin sillä terapialla yritettiin hoitaa jotakin muuta ongelmaa kuin sukupuoliahdistusta tai sitten yhteyttä henkilön eri ongelmien välillä ei ole ymmärretty. Dysforia on tosi spesifi ongelma ja sen synty erittäin monimutkainen kudelma kaikennäköistä. Harvinainen on semmoinen terapeutti, joka tuntee koko ilmiötä yhtään mitenkään.

[–]GreenFuzz 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (3 children)

Ajatteletko, että olisi hyödyksi jos terapeutti on perehtynyt ko. ilmiöön, jolloin päästäisiin ehkä pohtimaan sitä nimenomaista dysforiaa eikä vain niitä muita ongelmia? Vai onko aiheeseen perehtymisessä se riski, että päätyykin ns. affirmation only -malliin, jossa vain vahvistetaan transidentiteettiä eikä osata kyseenalaistaa, mistä dysforia voi olla peräisin?

EDIT. Mietin siis, että jos käy terapiassa ennen transhoitoihin lähtemistä, paras tulos olisi varmaan, ettei niihin hoitoihin tarvitsisi lähteä, vaan voisi hyväksyä itsensä sellaisenaan. Mutta ajattelevatko terapeutit asiaa näin, sitä en osaa sanoa. Ajatellaanko vain, että hoidetaan nämä muut ongelmat tästä pois, jotta henkilö pääsee prosessissa eteenpäin.

[–]Samettiorkidea 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (2 children)

Terapeutin pitäisi oleellisesti ymmärtää transkokemusta ilmiönä ja nimenomaan monista näkökulmista käsin. Jos ei ymmärrå, niin ongelmia saatetaan pahentaa.

Vrt. anorektikon terapia. Anoreksia vaatii aivan omaa erityisosaamista hoitohenkilökunnalta.

[–]GreenFuzz 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (1 child)

Ymmärrän. Mietin kai asiaa sitä kautta, että olisiko hedelmällisempää olla ns. perusterapeutti, jolla ei välttämättä ole erikoisosaamista, mutta joka osaa suhtautua dysforiaan kuten mihin tahansa muuhun mielenterveyden ongelmaan - lempeän uteliaasti ja kunnioituksella, mutta kyseenalaistaen asiakkaan ajatuskulkuja. Joka osaa selvittää taustoja ja tehdä päätelmiä siitä, miten eri asiat ja ongelmat voivat olla yhteydessä toisiinsa. Verrattuna vaikka terapeuttiin, joka on käynyt koulutuksen "sukupuolen moninaisuudesta" ja ottaa siten transkokemuksen ns. totena eikä kyseenalaista sitä. Mutta ihan totta, että varmasti olisi hyödyllistä että terapeutti olisi perehtynyt asiaan monesta näkökulmasta. Sitä en tiedä yhtään, kuinka paljon sellaisia todellisuudessa on.

[–]Samettiorkidea 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (0 children)

Totta. Ilman näitä Setan ja SMOKin koulutteluja moni terapeutti varmasti toimisikin juuri kuvailemallasi tavalla.

[–]kriitikko-oletettu 0 insightful - 1 fun0 insightful - 0 fun1 insightful - 1 fun -  (0 children)

Mielenkiintoinen arvostelu. Luin kirjan teininä, ja pidin siitä. Mielestäni tarina oli varsin positiivinen: rankka lapsuus, mutta onnellinen loppu. Olen joskus käyttänyt kirjan tarinaa esimerkkinä perinteisestä transnuoren tarinasta, jossa lapsesta asti on koettu dysforiaa ja kokemus pysyy samana elämän loppuun asti. Lopulta sukupuolekorjaus tuo ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Todellisuudessa tarina ei ehkä olekaan kuitenkaan aivan niin erilainen kuin nykyajan transnuorten, vaikka siitä puuttuukin nettiyhteisöt ja mitä erilaisemmat ei-binääriset identiteetit. Kun luin kirjan, en vielä osannut havaita tarinasta tuollaisia tasoja kuin arvostelun kirjoittaja.