Yliopiston käyttäjätunnus, jolla kirjaudutaan kaikkiin yliopiston palveluihin, muodostettiin tämän nimen perusteella. [...] Vaikka ulkopuolinen ei voi käyttäjätunnuksen nimilyhenteestä suoraan päätellä sukupuolta, transihmisillä vanhaan nimeen liittyy Nousiaisen mukaan usein paljon traumataakkaa ja psyykkistä kuormitusta, joka voi vaikuttaa työkykyyn.

Muille näkyvän nimen voi kyllä muuttaa muuttamatta itse tunnusta, ja tunnuksen näkee yleensä vain henkilö itse:

Tietotekniikkapalveluissa [Itä-Suomen yliopistossa opiskelevan Frans] Silvennoisen ongelmaan suhtauduttiin aluksi vähättelevästi. Hänelle sanottiin, ettei kukaan näe, millä tunnuksella hän kirjautuu palveluihin. Ratkaisuksi tarjottiin myös opiskelijasähköpostin lähettäjän nimen vaihtoa ilman, että vanhan nimen sisältävä sähköpostiosoite muuttuu.

”Minulle sanottiin, että eihän kukaan sähköpostiosoitetta katso, vaan lähettäjän nimeä.”

Omassa opinahjossani käyttäjätunnukset on myöskin muodostettu jollain kryptisellä kaavalla opiskelijan etunimistä ja sukunimestä. Opiskelijan nimeä tunnus muistuttaa hädin tuskin, esimerkiksi omassani näkyy etunimistäni vain ensimmäiset kirjaimet. Niinpä naiivisti arvelin, että jospa Jyväskylässä tunnus vastaa henkilön koko (entistä) nimeä, joka vieläpä näkyy koko muulle yliopistolle, mutta eipä tietenkään. Tunnus on kaikissa korkeakouluissa vain väliaikainen nimimerkki, joka tuskin kiinnostaa muita opiskelijoita lainkaan.

Ihmisellä on, kuten sanoit, oltava todella isoja ongelmia itsensä kanssa, jos omien vanhojen etunimien alkukirjaimien vilahtaminen vain itselle, ei edes muille, saa aikaan täyden posttraumaattisen stressireaktion. Ymmärtäisin tämän, jos joutuisi joka kerta naputtelemaan näytölle väkivaltaisen ex-aviopuolison sukunimen, mutta kyse on HENKILÖSTÄ ITSESTÄÄN. On sydäntä särkevää, että Nousiainen vertaa omaa entistä minäänsä "ahdistelijaan".