Terveys | Missä on vika, kun yhä useampi nuori haluaa eroon naiseudesta, kysyy transpoliklinikan psykiatri

submitted by keksula from hs.fi

sorted by:
top
newinsightfulfun
you are viewing a single comment's thread.

view the rest of the comments →

[–]keksula[S] 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (6 children)

Miksi hoitoon hakeutuu yhä enemmän nuoria, jotka haluavat eroon naiseudesta?

Transpoliklinikan psykiatrin Teemu Kärnän mielestä olisi aika keskustella siitä, onko yhteiskunnassa asioita, jotka ruokkivat sukupuoliristiriidan syntymistä juuri naisiksi syntymässä merkityille.

Anna-Stina Nykänen HS Julkaistu: 2:00, Päivitetty 6:38

Yhä useampi ihminen Suomessa hakeutuu lääkärin luo siksi, että kokee sukupuolensa suhteen ristiriitaa. Se sukupuoli, joka syntymässä on merkitty papereihin, ei tunnu omalta.

Jonot hoitoihin ovat kasvaneet parin viime vuoden aikana hurjasti. Enemmistö hoitoon hakeutuvista on nyt nuoria, alle 24-vuotiaita, jotka on syntymässä määritelty naisiksi. He kokevat itse olevansa miehiä tai muunsukupuolisia.

”Tätä hätää eivät voi ratkaista vain ne kymmenkunta alalle erikoistunutta lääkäriä. Tähän tarvitaan mukaan kaikki”, sanoo psykiatri Teemu Kärnä. Hän on Suomen kokeneimpia lääkäreitä transpotilaiden hoidossa ja työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan trans-poliklinikalla. Hän on myös psykiatriyhdistyksen eettisen neuvoston puheenjohtaja.

Uusi, juhannusviikolla annettu hoitosuositus edellyttää, että sukupuoliristiriitaa kokevien on saatava tukea ja hoitoa kotipaikkakunnallaan.

Se tarkoittaa, että yhä useamman suomalaisen on ymmärrettävä, mistä on kyse. Se ei aina ole helppoa edes ammattilaiselle. Kärnä kaipaa laajempaa keskustelua myös oman työnsä tueksi.

”Miksi juuri naiseksi määritellyt hakevat apua”, hän kysyy. ”Väitän vakaasti, että kukaan ei hakeudu hoitoon turhaan. Heillä kaikilla on vilpitön avuntarve.”

Vielä vuosituhannen alussa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutui Suomessa vain kymmeniä ihmisiä vuodessa. Nyt tutkimuksiin hakeutuvia on vuodessa satoja. Niitä tehdään keskitetysti Helsingin ja Tampereen yliopistollisissa sairaaloissa.

Jonot tutkimuksiin ovat kasvaneet. Jopa koronakeväänä hoitoon hakeutui 10 prosenttia enemmän ihmisiä kuin vuotta aiemmin. Viime vuosina he ovat yhä useammin olleet nuoria, siis alle 24-vuotiaita. Ja myös alaikäisiä.

Ennen hoitoon hakeutuvien enemmistö oli aikuisia, miesten kirjoissa kasvaneita. Moni oli koko ikänsä tuntenut olevansa nainen. Oli niitä, jotka olivat jo kolmevuotiaana kysyneet, että miksi minun on oltava poika, vaikka minähän olen tyttö. He olivat sitä mieltä ihan ilman ympäristön myötävaikutusta tai mitään esikuvia. Usein he olivat kuvitelleet, että ovat maailmassa yksin, ainoita, jotka kokevat näin, Kärnä kertoo. Nyt sukupuoliristiriitaa kokevissa on uusi aalto. Yhä useampi hoitoon hakeutuva sanoo, ettei ole lapsena kokenut sukupuolen suhteen ristiriitaa. Tai että he eivät silloin ajatelleet sukupuoltaan. Paha olo on alkanut vasta murrosiässä.

He ovat siis havahtuneet ongelmaan ja alkaneet kärsiä siitä siinä vaiheessa, kun he ovat alkaneet ajatella, miten muut maailmassa näkevät heidät, Kärnä sanoo.

[–]keksula[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (5 children)

Ensin on ehkä tullut epämääräinen paha olo ja hämmennys. Vasta kun on tutustuttu toisten tarinoihin ja kokemuksiin, on ymmärretty, että kyse on sukupuoliristiriidasta.

”Ei siinä ole mitään väärää, että suuri oivallus on tullut toisten ihmisten tarinoiden kautta. Se on yksi tapa tunnistaa, mistä on kyse”, Kärnä sanoo.

Transsukupuolisuuden diagnoosi ei edellytä sitä, että olisi lapsena kokenut ristiriitaa. Toki lääkärin työtä diagnoosin teossa helpottaa, jos kokemus on syntynyt jo lapsena.

Diagnoosin kannalta riittää, että identiteettikokemus on kestänyt yli kaksi vuotta. Ja jatkossa riittää lyhyempikin aika. Hoitoon hakeutuvien määrän kasvua on selitetty sillä, että suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus on lisääntynyt ja tietoisuus sukupuoli-identiteetin ristiriidoista kasvanut. Asian tunnistaminen, siitä puhuminen ja avun hakeminen on entistä helpompaa. Mutta se ei selitä, miksi hoitoon hakeutuu eniten juuri naiseksi määriteltyjä. Osaavat pojiksi luokitellutkin nettiä käyttää. On epäilty sitäkin, että kyse on muoti¬ilmiöstä, villityksestä. Naisille on muodissa ja musiikki-idoleissa tarjolla malleja ja esikuvia, joiden sukupuolta on ulkonäön perusteella vaikea tunnistaa.

Kärnä kuitenkin vakuuttaa, että sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin ei yksikään ihminen lähde pelkän muodin oikun perässä. Sellaiseen hän ei ole lääkärinä törmännyt.

”Väitän vakaasti, että kukaan ei hakeudu hoitoon turhaan. Heillä kaikilla on vilpitön avuntarve.”

Jos syntymässä määritelty sukupuoli tuntuu väärältä, tunne on aina oikea ja tosi, hän sanoo. Mutta joskus muutkin ongelmat voivat aiheuttaa samaa tunnetta. Saattaa olla myös niin, että kun omaa pahaa oloa on vaikea käsitellä, sille haetaan selitystä ulkoapäin. Kyse voikin olla jostain muusta.

”Transpoliklinikka ei välttämättä ole heille kaikille paras mahdollinen hoitopaikka.”

Moni sanoo, että haluaa olla mies, mutta mies omalla tavallaan. He voivat olla feminiinisiä miehiä. Miksi ei sitten voisi olla nainen omalla tavallaan, miksi naiseudesta on päästävä eroon?

Hoitoon hakeutuvien naisvaltaisuus on universaali ilmiö, Kärnä sanoo. Muuallakin hoitoon hakeutuvat ovat yhä useammin nuoria, juuri naisistumismuutoksen kynnyksellä.

Osa haluaa vahvistuksen sille, että he ovat poikia. Iso osa ei tunne omaksi kumpaakaan sukupuolta, he ovat muunsukupuolisia. Valtaosa muunsukupuolisista on syntyessä määritelty tytöiksi.

Samanlainen naisvaltaisuuden trendi on tunnistettu kaikissa länsimaissa, joissa on tällä alalla vakiintuneet hoitojärjestelmät. Vahvimmin se näkyy Pohjoismaissa. Kaikkein voimakkain se on Suomessa.

”Paradoksaalisinta on se, että ongelma on suurin juuri maailman tasa-arvoisimmissa maissa.”

Kärnä tietää, että arka aihe kääntyy helposti asiakkaita vastaan. Sitä hän ei halua, mutta kokee, että kysymys on pakko esittää:

”Miksi niin monella tuntuu juuri nyt olevan polttava tarve sanoutua irti naiseudesta?”

Hänellä ei ole siihen vastausta. Ei sitä voi kymmenkunta alan erikoislääkäriä Suomessa keskenään selvittää. Tarvitaan laajempaa keskustelua.

Jokaisen ihmisen kokemus on otettava vakavasti, hän sanoo. Mutta samalla on mietittävä myös sitä, onko yhteiskunnassa asioita, jotka tasa-arvosta huolimatta ruokkivat sukupuoliristiriidan kehittymistä juuri naisilla, hän sanoo.

[–]keksula[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (4 children)

Millaisena naiseuden vieraus sitten lääkärillä näyttäytyy?

Muunsukupuolisilla suurin vieraantumisen tunne kohdistuu rintoihin, Kärnä kertoo.

”Rintojen merkitys on valtavan suuri. Monet sanovat, että haluaisivat tulla kohdelluksi ihmisenä: että katsottaisiin silmiin eikä rintoihin. Jotkut jopa kokevat, että haluaisivat leikata irti rintansa ja sillä tavalla irtisanoutua naiseudesta.”

Ei haluta olla naisia, mutta ei miehiäkään. Joskus tavoite on lähinnä olla ikuisesti poika, ei mikään äijä.

”Ajatus siitä, että miehenä ääni madaltuu, on monelle ok. Mutta se, että karvoja alkaa kasvaa korvissa ja takapuolessa ei ole kutsuva.”

Moni sanoo, että haluaa olla mies, mutta mies omalla tavallaan. He voivat olla feminiinisiä miehiä. Miksi ei sitten voisi olla nainen omalla tavallaan, miksi naiseudesta on päästävä eroon? Siitä Kärnä haluaa nyt herättää keskustelua.

Ihmisen identiteetti on biologiaa, mutta se on myös kulttuurin tuottamaa. Se syntyy myös sosiaalisen vuorovaikutuksen piirissä. Sama pätee muunsukupuolisuuteen. Se on sekä biologiaa että kulttuuria. Ympäristö voi yrittää monella tavalla typistää ihmisen kokemusta.

Ajatus muunsukupuolisuudesta voi siis sisältää myös vapautuksen yhteiskunnan asettamista paineista, Kärnä sanoo. Mutta onko silloin muutettava yhteiskuntaa vai ihmistä?

”Pelkään, että kun asiakkaiden määrä on näin rajusti kasvanut, taustalla on muitakin syitä kuin rohkaistuminen tai todellinen sukupuoliristiriita.”

Entistä tärkeämpää tästä on puhua nyt, kun uudet hoitosuositukset on annettu ja tukea pitäisi saada joka kunnasta.

”Näinkö vähän Suomessa luotetaan terveydenhuoltoon? En osannut edes ajatella, että osa ihmisistä pitää mahdollisena eheyttämistä.

Juhannusviikolla terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) antoi suosituksen siitä, mitkä transsukupuolisten tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat julkisin varoin rahoitettaviin palveluihin Suomessa.

Suositukseen on kirjattu oikeus saada hoitoa ja tukea, kuten psykiatrisia palveluita kotipaikkakunnalta. Tämä on herättänyt pelkoja. On epäilty, ettei Suomen joka kolkkaan riitä asiantuntemusta tähän.

Entä jos transhenkilöt diagnosoidaan virheellisesti mielenterveyspotilaiksi ja sukupuoliristiriita psyykeongelmaksi? Useimmiten ahdistus ja masennus johtuvat ympäristön asenteista, jotka aiheuttavat niin sanottua vähemmistöstressiä. Jos sitä ei tunnisteta, ”hoito” vain pahentaa tilannetta.

Kuka takaa, ettei kotikunnassa tule vastaan lääkäri, joka kannattaakin eheytyshoitoja? Siis hoitoja, joilla pyritään käännyttämään transpotilaat väkisin pysymään syntymässä määritellyssä sukupuolessa.

Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava valtakunnallinen yhdistys Trasek on ollut pettynyt. Samoin siitä irtautuneen, ruohonjuuritason aktivismia ja suoraa toimintaa harjoittavan Trans-järjestön edustajat sekä ihmisoikeusjärjestö Seta.

Kantaa ovat ottaneet myös sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) ja opetusministeri Li Andersson (vas). Heistä suositus on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Siihen on kirjattu tuki sukupuolivähemmistöihin kuuluville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Kärnä on äärimmäisistä reaktioista ja hätäännyksestä yllättynyt.

”Näinkö vähän Suomessa luotetaan terveydenhuoltoon? En osannut edes ajatella, että osa ihmisistä pitää mahdollisena eheyttämistä. Tuntuu kuin joku olisi tullut pimeältä keskiajalta ja heittänyt naamalle kylmää vettä.”

Kärnä ei ollut laatimassa suositusta. Hänen ensireaktionsa siitä oli myönteinen.

Palkon suositus on ensimmäinen virallinen dokumentti siitä, että myös muunsukupuolisilla on ylipäätään oikeus saada hoitoa, hän sanoo. Kaksi vuotta sitten hoidot keskeytettiin Suomessa tuosta vain. Jäätiin odottamaan suositusta.

”Nyt niin ei enää voi tapahtua. Meillä on mustaa valkoisella siitä, että heillä on oikeus hoitoon.”

Kärnä muistuttaa, että sukupuoli-identiteetin arvioiminen ja sukupuolen korjaaminen säilyy yhä keskitetysti vain Helsingin ja Tampereen transpoliklinikoiden tehtävänä. Mutta omasta kotikunnasta pitäisi nyt saada peruspalveluita esimerkiksi kuntoutuksen tueksi.

Niistä on ollut puutetta.

Joskus ihminen on matkustanut toiselta puolen Suomea transpolin vastaanotolle, mutta ei pysty puhumaan mitään, itkee vain. Tai hän ei saa lähdettyä kotoa hoitoon, kun ei masennuksen takia pääse sängystä ylös.

On saatava tukea ahdistukseen ja masennukseen ennen tutkimuksia, hoitojen aikana ja myös niiden jälkeen. Vaikka siihen, että opiskelut sujuvat pitkän prosessin aikana. Psykososiaalisia palveluita.

”Se tarkoittaa, että nuorella on oikeus myös saada kotipaikkakunnalta tukea sukupuolen korjaamisen toteuttamiseen, jos vaikka lähiverkko sitä vastustaa tai vanhemmat ryppyilevät.”

Pystytäänkö tähän joka paikkakunnalla? Kärnä sanoo, että ensi kerran tätä nyt vaaditaan. ”Ei ymmärrys lisäänny, jos ei sitä edellytetä.”

[–]keksula[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (3 children)

Suosituksen myötä alkaa siirtymävaihe.

On Kärnäkin kuullut yksittäisistä tapauksista, joissa on yritetty käännyttää sukupuoliristiriitaa kokeva ihminen muiden toivomalle tielle. Siltä varalta, että joku nyt miettii eheytyshoitoja, hän tyrmää ne täysin.

”Ne ovat suurella todennäköisyydellä ihmistä kohtaan haitallisia. Niiden tulee loppua. Kaikki johtavat terveysasiantuntijat ovat tämän saman asian tuoneet julki. Tästä ei voi olla erilaisia mielipiteitä, vaan tämä on tutkittu tosiasia”, hän sanoo.

Uudessa WHO:n luokituksessa ei ole olemassa erikseen transnaisia ja -miehiä tai muunsukupuolisia. Ne sanat siirtyvät historiaan. Palkon suositus ei ole erityisen rohkea. Päinvastoin, se on oikeastaan jo valmiiksi vanhentumassa. Ei ole otettu huomioon tiedossa olevia kansainvälisiä muutospaineita.

Trasekin nettisivuilta löytyy selkeä listaus siitä, mitä Palkon suositukset tarkoittavat potilaan kannalta. Niitä on verrattu kansainvälisen asiantuntijaryhmän (WPATH) suosituksiin. Ne jäävät monessa jälkeen.

”Jos joku haaveili, että Suomi sijoittuisi edistyksellisimpään päähän ja noudattaisi WPATH:n suosituksia, silloin kyllä pettyi”, Kärnä sanoo.

Enemmän Kärnä ihmettelee sitä, ettei suosituksessa ole huomioitu tiedossa olevaa kansainvälisen tautiluokitusjärjestelmän muutosta.

Nyt Suomessa on käytössä WHO:n ICD-10-luokitus. Sen päivitetty versio ICD-11 on kuitenkin jo valmis ja tulee näillä näkymin käyttöön parin vuoden kuluttua.

WHO:n tautiluokitusta käytetään Suomessa, kun terveyskeskuksissa kirjataan käyntien syyt ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) kuolinsyyt.

Uudessa WHO:n luokituksessa ei ole olemassa erikseen transnaisia ja -miehiä tai muunsukupuolisia. Ne sanat siirtyvät historiaan. On vain yksi ja sama vaiva: sukupuoliristiriita eli sukupuolen yhteensopimattomuus ICD-11.

Kaikkia hoidetaan yksilöllisesti.

Palkon suosituksessa pidetään kuitenkin yhä kiinni vanhentuvista termeistä. Siinä myös sanotaan, että hoitoon pitää päästä kahden vuoden sisällä oireiden alkamisesta. Vaikka tiedossa on, että WHO:n uuden luokituksen mukaan hoitoa pitää saada muutaman kuukauden sisällä.

Paineet kasvavat.

Hoitoon hakeutuvien naisvaltaisuus on universaali ilmiö, transpoliklinikan psykiatri Teemu Kärnä sanoo. Miehestä naiseksi siirtyminen on aina ollut voimakkaasti yhteiskunnan arvoja vastaan. Ja silti miehet ovat saattaneet tuntea hyvin voimakkaasti olevansa juuri ja nimenomaan naisia.

Hoitojärjestelmän paineita kasvattavat jo nyt potilasjonot, mutta myös hoitoon hakeutuvien hyvin nuori ikä ja muunsukupuolisuus. Vaikeinta on tutkia ja ymmärtää muunsukupuolisuutta, se on diagnostisesti virhealtis, Kärnä sanoo.

”Mitä enemmän androgyynisiä elementtejä sukupuolen kokemuksessa on, sitä vaikeampaa on diagnoosin tekeminen.” Kaikilla ihmisillä sukupuoli-identiteettiin samaistuminen vaihtelee, se on tilannesidonnaista.

On vaikeaa erottaa, liittyykö vieraantuminen omasta kehosta tunne-elämän häiriöön vai sukupuoleen. Monetkin elämän haasteet ja psyykkiset häiriöt voivat aiheuttaa omaan kehoon kohdistuvaa vierauden tunnetta ja siihen liittyvää kärsimystä. Jos on kokenut huomattavia traumoja, vieraantuminen on kehon tapa tuoda niitä esiin.

Helpointa sukupuolidysforian diagnosointi on silloin, kun kokee yhteenkuuluvuutta vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin on syntymässä määritelty. On hyvin vähän esimerkiksi sellaisia psyykkisiä häiriöitä, joissa mies tuntisi itsensä naiseksi tai päinvastoin, Kärnä sanoo.

Miehestä naiseksi korjautuminen ei sisällä toiveajattelua oman aseman paranemisesta, sillä ei saavuta mitään etuja, Kärnä sanoo.

Päinvastoin.

”Miehestä naiseksi siirtyminen on aina ollut voimakkaasti yhteiskunnan arvoja vastaan. Ja silti miehet ovat saattaneet tuntea hyvin voimakkaasti olevansa juuri ja nimenomaan naisia. He ovat tunteneet, että tämä sukupuolenkorjaus on vain pakko tehdä, vaikka siitä seuraisi mitä.”

Kun sukupuoli on sitten vahvistettu naiseksi, he ovat kokeneet helpotusta, he ovat saaneet sitä kautta elämäänsä uudenlaista painoarvoa.

[–]keksula[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (2 children)

Naiseksi määritelty voisi miehenä periaatteessa saavuttaa tiettyjä etuja yhteiskunnassa. Alistetussa asemassa oleva nainen voisi alitajuisesti yrittää päästä ongelmistaan muuttumalla mieheksi.

”Pidän mahdollisena sitä, että joissakin ääritapauksissa se voi olla yritys ratkaista huonommuuden, alemmuuden ja riittämättömyyden tunteita ja kokemuksia”, Kärnä sanoo.

Myös poikien itsetunto on haavoittuva, heilläkin on paineita.

Ympäristöstä tuleva paine, vähemmistöstressi, ajaa tekemään nopeita ratkaisuja. Ihannetila olisi Kärnän mukaan se, että hoitoa ja sen muotoja voisi harkita ja kokeilla pidempään.

He kuitenkin purkavat ne usein päihteisiin. Sukupuolen korjaaminen ei ole heille samalla tavalla itsetuntoa kohottava keino kuin tytöille.

Tärkeää olisi saada apua näiden juurisyiden hoitoon. Riskinä on, että ne jäävät huomaamatta ja tehdään väärä diagnoosi.

”Kun asiakkaita vyöryy sisään näin runsaasti, pystytäänkö tarpeeksi syvälliseen työskentelyyn”, Kärnä pohtii.

Jos tarjolla on laaja-alaista psykososiaalista tukea, transpolille päätyvät varmimmin ne, jotka sinne kuuluvat.

”Tärkeintä olisi, että ihmiset voisivat tehdä itseään ja sukupuoltaan koskevia ratkaisuja sallivassa ja turvallisessa ilmapiirissä. Että he tuntisivat olevansa kelpaavia.”

Kova ahdistus vaikeuttaa laaja-alaisten ratkaisujen tekemistä. Ympäristöstä tuleva paine, vähemmistöstressi, ajaa tekemään nopeita ratkaisuja.

Ihannetila olisi Kärnän mukaan se, että hoitoa ja sen muotoja voisi harkita ja kokeilla pidempään. Ei tulisi hätiköityä.

Ani harva katuu hoitoja, leikkauksia ei kadu juuri kukaan.

Eniten Kärnä on huolissaan nuorista. Diagnoosin tekeminen on epävarmempaa, kun identiteetti on vasta rakentumisvaiheessa.

Silti myös alaikäisiä pitää voida hoitaa.

”Odottaminen voi olla kohtalokasta. Itsemurhariski kasvaa huomattavasti ilman hoitoa”, hän sanoo.

Tärkeää on, ettei tehdä peruuttamattomia virheitä. Mahdollisuuksia on monia, eikä hoito välttämättä lainkaan edellytä kehoon kajoamista.

Lievimmin vaikuttavat etunimen, juridisen sukupuolen ja sosiaalisen roolin korjaaminen sekä puheterapia. Esimerkiksi nimen muuttaminen olisi Kärnän mielestä ihan mahdollista jo lapsena ilman haittaa.

Myös juridinen sukupuoli on periaatteessa vain merkintä paperissa. ”Juridista sukupuolta pitäisi voida korjata vaikka 17 kertaa elämän aikana, ei siinä tapahdu kenellekään haittaa”, Kärnä sanoo.

Omaa sukupuolta pitäisi myös voida ilmaista ulkoisin keinoin ihan vapaasti.

Mikään näistä keinoista ei tee nuoren kehoon pysyviä muutoksia. Ajatus siitä, että hoito on aina silpomista, on pelottelua, kauhun lietsomista ja hoitojen mustamaalaamista.

Lievästi kehoon vaikuttaviin hoitoihin kuuluu esimerkiksi ihokarvojen poisto, se on käytännössä peruutettavissa.

Kokonaisvaltaisemmin vaikuttavat blokkerit eli hormonit, joilla voidaan viivästyttää nuorten murrosikää.

”Oikein käytettynä blokkereiden avulla on mahdollista auttaa nuoria elegantisti, tehokkaasti ja turvallisesti.”

Myös Palkon suosituksessa mainitaan blokkerit, mikä on Kärnän mielestä edistysaskel. Nyt jotkut perheet ovat joutuneet hakemaan lapselle blokkereita ulkomailta.

Blokkereita vahvemmin vaikuttavat varsinaiset sukupuolihormonihoidot.

Pysyvämpiä muutoksia aiheuttavat leikkaukset, kuten rintakehän maskulinisaatio tai silikonirintojen asentaminen. Vasta viimeinen vaihtoehto ja peruuttamattomin hoito on sukuelinkirurgia.

Ani harva katuu hoitoja, leikkauksia ei kadu juuri kukaan. Niitä edeltää niin pitkä prosessi. Jotkut katuvat hormonihoitoja ja lopettavat ne. Jotkut pettyvät, kun ympäristön suhtautuminen ei muuttunutkaan.

Suomen lain musta piste on se, että meillä juridisen sukupuolen korjaaminen edellyttää henkilön lisääntymiskyvyttömyyttä. Laki rikkoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeuksia.

”Tarvitaan pikaista lakimuutosta”, Kärnä sanoo.

Nyt täysin vaaraton, paperilla tehtävä muutos edellyttää ihmiseltä rajua ruumiillista uhrausta eli hedelmättömyyttä. Tosin käytännössä suomalainen hoitojärjestelmä kiertää lakia.

Suomessa ei pakkosterilisoida ketään. Hedelmättömyys hoituu yleensä hormonihoidon sivutuotteena. Ja hormonien käytön voi lopettaa, jos haluaakin lapsen.

Pitkäaikainen hormonien käyttö voi kuitenkin vaikeuttaa hedelmöittymistä myöhemmin. Siksi tarjolla on mahdollisuus sukupuolisolujen pakastamiseen ennen hormonihoidon aloittamista. Näin varmistetaan mahdollisuus lapsen saamiseen myöhemmin.

”Ei nuorta ihmistä voi jättää siihen tilanteeseen, etteikö hänellä olisi kaikki samat mahdollisuudet lapsen saamiseen kuin muillakin”, Kärnä sanoo.

Hän muistuttaa, että sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei vähennä valmiuksia vanhemmuuteen. Tutkimusten mukaan transsukupuolisten lapset ovat vähintään yhtä hyvinvoivia kuin cis-sukupuolisten lapset. Cis-sukupuolisilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tuntevat syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen.

Suurin pahoinvoinnin syy on silti ympäristön kielteisten asenteiden aiheuttama vähemmistöstressi. Kärnä on nähnyt, että oikein kohdennetulla hoidolla on valtava vaikutus.

”Se on suurin ja kokonaisvaltaisin myönteinen muutos ihmisen elämässä, se vapauttaa”, hän sanoo.

Ahdistus on hyväkin asia, kun se laittaa ihmisen liikkeelle ja hakemaan hoitoa. Usein ahdistus on suurinta virallisissa yhteyksissä, arkena bussissa tai kaupassa. Mutta se helpottaa, kun saa olla omassa porukassa, ystävien seurassa. Kun yhteiskunta on muuttunut, ei tarvita samanlaista salailua ja peittelyä kuin ennen, ja suhteet omiin vanhempiinkin pääsevät kehittymään paremmin.

Ennen vanhemmat saattoivat laittaa jopa välit poikki, nyt se on Kärnän mukaan harvinaista.

”Vanhemmat ovat usein sivistyneitä ja tiedostavia ja lapsen tukena alusta lähtien.”

Suurin pahoinvoinnin syy on silti ympäristön kielteisten asenteiden aiheuttama vähemmistöstressi. Sen takia osa nuorista on syrjäytymisvaarassa, heidän on vaikea siirtyä opiskelemaan tai työelämään ja löytää merkityksellisiä ihmissuhteita.

”Vähemmistöstressiä aiheuttavat kielteiset asenteet ovat henkistä väkivaltaa, joka kasvattaa itsemurhariskiä. Erityisen vahingoittavaa on, kun se yhdistyy uskonnollisuuteen.”

Kärnä kritisoi erityisesti Päivi Räsästä, joka on paitsi kristillisten kansanedustaja myös lääkäri.

”Hän tietää kyllä, mitä nykyinen lääketiede sanoo sukupuolen moninaisuudesta, mutta jättää tieteellisen tiedon huomiotta. Eikä sitoudu kaikkien ihmisten terveyden edistämiseen, mikä on eettisesti huomionarvoista.”

Räsänen kiistää väitteen ja kertoo ”ehdottomasti sitoutuvansa kaikkien terveyden edistämiseen”.

”Totta kai ihmisten sukupuolihämmennystä tulee ymmärtää. Pidän kuitenkin nimenomaan nuorten kannalta tosi vahingollisena, jos viljellään myyttiä, että sukupuoli olisi joku moninainen käsite. Teineillä on muutenkin hämmennystä identiteetistään, ja he alkavat helposti selittää ongelmiaan sillä, että ehkä olenkin syntynyt väärään sukupuoleen. Sen sijaan pitäisi voida ajatella, että naisena tai miehenä voi olla monella tavalla”, Räsänen sanoo.

Hän pitää sukupuoliristiriidan hoitoa kirurgin veitsellä tai hormoneilla virheenä, jota myöhemmin ihmetellään.

”Tässä on samasta kysymys kuin siinä, että aikanaan aivokirurgialla hoidettiin psykiatrisia ongelmia.”

Räsänen ei jätä epäselväksi, mitä tarkoittaa, vaan täsmentää:

”Aivokirurgialla tarkoitin lobotomialeikkauksia, joilla yritettiin hoitaa skitsofreniaa ja käytöshäiriöitä sekä ahdistusta ja pakko-oireita, ja jotka todettiin myöhemmin epäeettisiksi.”

Asennemuutos on kustannustehokkain keino väestön terveyden lisäämiseen.

Kärnä pelkää nyt koronapandemian vaikutuksia. Usein isot kriisit johtavat konservatiivisuuden kasvuun. Sellaiset äänenpainot ovat Kärnän mielestä Suomessakin lisääntyneet. Vedotaan, että maailmassa on oikeitakin ongelmia ja rahat ovat tiukalla.

”Aihe on politisoitunut ja kuuma”, hän sanoo.

Kärnän mukaan pieni osa sukupuoliristiriitaa kokevista voisi pärjätä jopa ilman kehoa muokkaavia hoitoa, jos ympäristö vain olisi hyväksyvä. Vaikka ristiriitaa kokee, voi olla onnellinen.

”Asennemuutos on kustannustehokkain keino väestön terveyden lisäämiseen. Juuri nyt on saatava täysi teho irti siitä, mikä on ilmaista”, Kärnä sanoo.

Kaikkien kelpuuttaminen on.

[–]MsTig0 4 insightful - 4 fun4 insightful - 3 fun5 insightful - 4 fun -  (1 child)

Se tunne, kun Päivi Räsänen kuulostaa yhtäkkiä järkevältä.

[–]kuikka 4 insightful - 2 fun4 insightful - 1 fun5 insightful - 2 fun -  (0 children)

Olin juuri tulossa sanomaan, että nyt koitti sekin päivä, jona olen Räsäsen kanssa samaa mieltä jostakin.