Aloin muistella omaa teini-ikääni ja muistan selkeästi, miten koin murrosiässä kehoni vääräksi. Vihasin syvästi kaikkia muutoksia ja niiden tuomaa ei-toivottua huomiota miehiltä. Pukeuduin miesten löysiin flanellipaitoihin ja kaikin puolin peittäviin vaatteisiin vuosia.

Koska kasvuympäristö oli ultrakonservatiivinen, koin myös suurta vierautta, suorastaan vihaa naisen roolia ja siihen liittyviä odotuksia kohtaan. Minun olisi tullut elää vain perheelle ja miehelle itseni unohtaen, pukeutuen mahdollisimman peittävästi, meikkaamatta, värjäämättä hiuksia jne. Ehkäisy oli synneistä suurin. Melkein yhtä suuri kuin se, että olisin kuvitellut minulla olevan sanavaltaa yhteisön asioissa. Se valta kuului vain ja ainoastaan miehille. (Tästä ehkä arvannee, mikä ryhmä oli kyseessä...)

Nykypäivänä olisin hyvin mahdollisesti voinut alkaa miettiä, olenko non-binary, kun en kokenut sopivani minulle esitettyyn naisen muottiin lainkaan. Etenkin, kun tuntuu, että lapsuuden yhteisön seksistisiä sukupuolirooleja ollaan nyt tyrkyttämässä kaikille. Joko olet traditionaalisiin, naisen elämää kaventaviin rooleihin sopiva tai sitten olet non-binary/trans/mitä ikinä.

Kuinka monella teistä oli samoja tai samansuuntaisia tuntemuksia? Olen aina mieltänyt, että teini-ikään (valitettavasti) kuuluu epämukavuus uudessa kehossa ja oman roolin etsiminen. Nyt siitä on tehty keppihevonen ahtaiden, typerien roolien myymiselle.