Tekstin narratiivi on meille kaikille tuttua, tyyliin ''En sopinut miehen/naisen ahtaaseen muottiin ja tajusin siksi olevani trans/muusu''.

Äiti työskenteli terveydenhoitajana äitiysneuvolassa ja isä piti bensa-asemaa ja korjaamoa. Kumpikaan ei tuntunut Pandasta varteenotettavalta vaihtoehdolta omaksi ammatiksi.

Niin ja? Elämässä on muitakin polkuja kuin hoivaaminen tai autojen korjaaminen. Tämä ei ole merkki sukupuoliristiriidasta.

”Koin epämääräistä ulkopuolisuuden ja vääryyden tunnetta. Kävi klassisesti: jo varhaisessa murrosiässä keho alkoi muuttua suuntaan, josta en pitänyt. Se aiheutti pahaa oloa, jota en osannut sanoittaa.”

Tunnen parikin naista, joka vihasi kuukautisiaan ja kehoaan teini-iässä. Se on oikeastaan melko yleistä. Tämäkään ei ole todiste transsukupuolisuudesta.

Panda koki painetta olla kunnon suomenruotsalainen, hyvä tyttö.

”Sellainen, joka pukeutuu murrettuihin sävyihin, ehkä beessiin Gantin villapaitaan, Helly Hansenin takkiin ja käyttää helmikoruja. Ajattelin, että naiseus on hillittyä ja pidättyväistä.”

Stereotypioita, stereotypioita, stereotypioita sekä normi teini-iän kipuilua. Tuttua varmasti kaikille.

En halua tässä vähätellä Erikssonin sukupuoliahdistusta. Hänellä on ollut niin paha olo, että hän on päätynyt hormoneihin ja leikkauksiin asti. Hyvin pitkälle siis.

Ongelmallista on se, että tässä ei ole kyse pelkästään henk. koht. valinnasta muokata omaa kehoa. Sen sijaan tässä yritetään juurruttaa tietynlainen ideologia koko yhteiskuntaan. Transaktivistit yrittävät vaikuttaa politiikkaan ja lääketieteeseen. Transhoitoja pitäisi saada ilman minkäänlaisia tutkimuksia, lapsille pitäisi saada blokkereita, pukkareihin ja vankiloihin pitäisi päästää ihmiset sukupuoli-identiteetin perusteella. Nämä ovat kaikki asioita, joita niin GC- ihmiset kuin taviksestin tietävät olevan täysin järjettömiä.