Itsekin taidan olla kolmannen polven evakko-survivor! Voiko tällä saada jotain asemaa intersektionaalisessa uhrihierarkiassa?

Ymmärrän pointin siitä, että huono-osaisia ihmisiä pitää kuunnella yhteiskunnassa, esimerkiksi silloin kun kehitetään heille tarkoitettuja palveluita. Yhtenä ongelmana näkisin tässä "syrjittyjen ihmisryhmien äänten voimistamisessa" sen, että määritellään ylhäältä päin, kuka on syrjitty tai sorrettu ja minkä asteisesti. Eli jos olet valkoinen mies, olet automaattisesti etuoikeutettu verrattuna vaikka mustaan mieheen. Jos taas satut olemaan mies jolla onkin erilainen sukupuoli-identiteetti, oletkin syrjittyä vähemmistöä, ja olet takuulla paljon syrjitympi kuin kukaan nainen (tuli mieleen tuosta sarjakuvapiirtäjästä). Tämä identiteettiin tai ulkoisiin tekijöihin pohjaava luokittelu jättää täysin huomiotta esimerkiksi yhteiskuntaluokan. Voiko joku oikeasti sanoa köyhälle ja kodittomalle valkoiselle miehelle että hänellä on jotain mystistä "valkoista etuoikeutta" verrattuna vaikka Barack Obamaan? Voitaisiinko tunnistaa, että ihminen voi kokea monenlaista hankaluutta elämässään myös ihan riippumatta identiteetistään.

Lisäksi inhoan tuota itsekin käyttämääni sorrettu-sanaa, kun sitä käytetään näissä yhteyksissä. Se, että joku käyttää väärää pronominia toisesta, ei ole sortoa. (Tämä ei toki poista sitä, että transihmiset voivat tietenkin kokea ihan oikeaa syrjintää ja sortoa, ja lisäksi usein kärsivät monenlaisista mt-ongelmista.) Luulen myös, että ne todella huono-osaiset eivät ole ns. mediaseksikäs aihe eikä heitä siksi nosteta juurikaan esiin. Ehkä he eivät myöskään herätä sympatiaa suuressa yleisössä? En tiedä. Heidän ongelmiaan ei ole myöskään helppo ratkaista, toisin kuin ongelmia, jotka syntyvät väärästä käyttäjätunnuksesta tai väärän pronominin käytöstä.