Pitkä teksti, mutta tässä muutama highlight:

Hei! Olen 14-vuotias biologisesti tyttö. Näin alkuun mainittakoon, että isoveljeni (30.v.) sukupuolen korjaus on loppuvaiheessa,

Perheessä joku muu on jo käynyt sukupuolenkorjauksen. Se on saattanut hämmentää lasta, jos tälle ei ole avattu dysforian käsitettä sen kummemmin.

Olen koko elämäni kokenut olevani tyttö. Pienempänä en oikein tajunnut että muitakin kuin miehiä ja naisia on olemassa, mutta pari päivää sitten, kun olin viettänyt päivän kahden transgender-sukupuolisen kaverini kanssa, ajattelin leikitellen, että mitä jos olisin transgender, ja sitten yhtäkkiä se ei enää tuntunutkaan leikiltä.

Social contagion. Ei ole epätavallista, että kun kaveriporukassa yksi omaksuu trans-identiteetti, moni muu seuraa perässä..

Pidän myös hiuksistani lyhyinä. E tarkoita siiliä tai ns. "poikien kampausta", vaan polkkatukkaa. Kuudennella luokalla tajusin, että pidin mekoista, rimpsuista, röyhelöistä, vaaleanpunaisesta ja muista samantyyppisitä vaatteista. Mekoista pidän osaksi siksi, että ne peittävät reisieni sivuilta paksun muodon, josta en pidä. Olen ollut aina sinut rintojeni kanssa, ollut ylpeä nätistä lantiostani ja tykännyt korostaa naisellisuuttani, vaikka persoonallisuuteni on tavallaan kovaääninen ja riehakas, hieman poikamainenkin [...] Nyt olen siirtynyt pukeutumaan useimmiten huppariin, sukkahousuihin joiden päällä pidän päivästä riippuen hametta tai shortseja. Vielä pari päivää sitten olin motivoitunut kasvattamaan pitkät hiukset, mutta yhtäkkiä, bam, aloinkin epäilemään sukupuoli-identiteettiäni; Olen biologisesti tyttö, tunnen välillä itseni tytöksi, välillä en tiedä miksi, mutta haluan enemmän kuin mitään tuntea itseni kotoisaksi tyttönä ja olla 100% tyttö.

Sukupuolistereotypiat check✔️ Lyhyt tukka, huppari ja riehakas persoonallisuus= olen poika?

(kun katson peiliin, en vihaa kehoani, päinvastoin olen ihan fine sen kanssa, mutta en myöskään tunne näyttäväni siltä miten koen itseni, tai sitä, mitä koin 3 päivää sitten katsoessani peiliin) en myöskään juuri nyt tunne itseäni tytöksi.

Lapsi ei ole dysforinen. Tämän kuvauksen perusteella hän on jopa suht tyytyväinen kehoonsa. Hän on vain hämmentynyt transideologian takia. Naiseus/tyttöys ei ole ''tunne'', toisin kuin transaktivistit haluavat uskotella. Sukupuoli (sex) on ihmisen biologinen todellisuus. Sukupuoliroolit (gender) ovat keinotekoisia ja pahimmassa tapauksessa ihmiselle haitallisia.

Tämä lapsi ei ole stereotypia, vaan oma ihana persoonansa, niinkuin me kaikki olemme. Vaatetus tai persoona eivät kerro mitään ihmisen sukupuolesta.

Tulinkin päivä sitten lopputulokseen, että se on millainen haluaisin olla, sukupuolettomasti pukeutuva tyttö, johon joku (mieluiten poika) voisi ihastua, jolloin tietäisin että se henkilö pitää minusta aidosti, ei ulkonäköni tai naisen kehoni takia.

Tätä lasta selvästi ahdistaa ulkonäkökeskeinen kulttuuri, jossa naisen ulkonäkö on kaikki kaikessa.

Lopputeksti on todella hämmentyneen nuoren pohdiskelua. Vastaus on onneksi suht asiallinen ja varovainen. Toivottavasti nuori saa apua terapiasta. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteidensa selvittämiseen, ei blokkereita ja hormoneja.