you are viewing a single comment's thread.

view the rest of the comments →

[–]Louhi[S] 9 insightful - 5 fun9 insightful - 4 fun10 insightful - 5 fun -  (0 children)

Tästä tekstistä puhuttiin jo aikoinaan redditissä, mutta otetaan vielä uusiksi.

Sukupuolenkorjauksen jälkeen arkipäivääni on valitettavasti kuulunut transihmiset poissulkeva radikaali feminismi (trans-exclusionary radical feminism, TERF). Karrikoidusti TERF-ideologian mukaan transmiehet ovat sukupuolipettureita ja transnaiset patriarkaatin soluttautumisjuoni naisia vastaan

Aika vääristynyt karikatyyri sukupuolikriittisistä feministeistä. Ei mitään yritystä avata keskustelua meidän kanssa. Olemme kai niin suuri mörkö, ultimaattinen paha (transaktivistithan vertaavat ''terffejä'' jatkuvasti natseihin).

Kuulostaa älyttömältä pienen piirin salaliittoteorialta, ja sitä se onkin, mutta ongelmana on, että monet ”transkriittiset feministit” ovat hyvin äänekkäitä.

Meitä on itse asiassa todella, todella paljon. Valtaosa maailman ihmisistä uskoo binäärisen (bio) sukupuolen olemassaoloon, koska se on tieteellinen fakta. Intersukupuolisuus taikka päänsisäiset ''identiteetit'' eivät tätä muuta.

Esimerkiksi joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa transnaiset eivät saa käyttää naisten vessoja, perusteluna tilojen pitäminen naisille turvallisina, koska TERF-ideologiassa transnaiset väärinsukupuolitetaan miehiksi.

Transnaiset ovat biologisia miehiä. Se on ok, siinä ei ole mitään pahaa, että on mies. Silloin ei vain pääse naisten pukkareihin ja vessoihin.

Vuosien ajan on ilmeisesti ollut pieni joukko transnaisia, jotka käyttävät naisten tiloja, koska menevät todella hyvin ''läpi''. En nyt kommentoi, onko tämä oikein vai ei, mutta suurin osa transnaisista kuitenkin näyttää liikaa miehiltä voidakseen tehdä tämän.

Pahinta transvihaa minuun ovat kohdistaneet juuri feministeiksi itseään kutsuvat naisoletetut. Jotkut heistä eivät salli kuulumistani itselleen merkitykselliseen viiteryhmään – naisiin – ja täten syrjivät minua ja kaltaisiani sukupuoli-identiteetin perusteella.

Se, että nainen ei näe sinua naisena, ei ole minkään sortin fobiaa. Et voi pakottaa toisia omaksumaan maailmankuvaasi. ''Transnaiset ovat naisia'' on ideologiaa, ei tiedettä. Sinulla on oikeus uskoa siihen, muttet voi pakottaa muita uskomaan ja validoimaan tätä uskomusta.

Dannenbergin kommenteista paistaa läpi naisvihamielisyys. Kenties kateuden aiheuttama? Ilkeät ''cis''-naiset ovat portinvartijoita, jotka eivät päästä Dannnenbergia naisten klubiin. Jos Dannenberg olisi varma identiteetistään, hän ei käyttäisi näin paljon aikaa naisten haukkumiseen.

Sketsisarjan huumoripätkäksi kelpaisi tapaus viime eduskuntavaalien alla, kun eräs feministiksi julistautunut naisoletettu avautui minulle, että transnaiset ovat säälittäviä miehiä mekossa ja että hän kyllä tunnistaa sellaisen jo kaukaa – ei siis tunnistanut, vaikka seisoin kirjaimellisesti hänen nenänsä edessä.

Jos tämä kyseinen tilanne todella tapahtui, niin juu, ehkä se oli ilkeästi sanottu. Se ei kuitenkaan ole väärin: transnaiset ovat biologisia miehiä. Jos tämä on ''pahinta transvihaa'', mitä Dannenberg on kohdannut, niin häntä on aika vaikea ottaa tosissaan.

Toinen feministiksi itseään nimittävä naisoletettu on todennut minulle, etten ole aito nainen, koska en ole synnyttänyt enkä kykene tulemaan raskaaksi. Entä ne miljoonat muut naiset, joilta se ei syystä tai toisesta onnistu?

Vain naissukupuoli kykenee tulemaan raskaaksi. Kaikki naiset eivät voi tai halua tulla raskaaksi, mutta se ei tee heistä yhtään vähempää naisia. Nainen ei ole pelkkä synnytyskone. Eikä transnainen ole vain hedelmätön nainen tai kohduton nainen, hän on transnainen eli biologinen mies. Transaktivisteja ärsyttää, että me jatkuvasti painotamme ihmisten biologiaa. Koemme kuitenkin biologian hämärtämisen erittäin haitalliseksi.

Pahimmasta päästä lienee päin naamaani syljetty toteamus, että transnaisena minulta puuttuu naisen aito uhrikokemus.

''Syljetty''. Ok.

Sanoja ei oivaltanut edes autettuna, että transnaisia syrjitään huomattavasti enemmän kuin cis-naisia.

Mihin tämä väite oikein nojaa? Transaktivistien loputtomiin, uhriutuviin twitterlankoihin? Elämme maassa, joka on joidenkin tilastojen mukaan Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Ja onko Dannenberg koskaan edes puhunut naisen kanssa sukupuolitetusta väkivallasta tai seksuaalisesta väkivallasta? Yrittänyt tutustua ''cis''-naisten todellisuuteen? Taidamme tietää vastauksen.

Ilmeisesti pari päivää sitten transnainen (kukaan muu kuin Transfeminiinit ei ole uhrin identiteettiä vahvistanut) murhattiin raa'asti keittiöveitsellä. Murhaaja oli toinen mies. Dannenbergin kaltaiset ''aktivistit'' eivät kuitenkaan kirjoita mitään kritiikkiä näistä meihistä, jotka murhaavat transnaisia. Heille ei ole keksitty mitään haukkumasanaa, kuten TERF. Onko transaktivistien mukaan transihmisen identiteetin kyseenalaistaminen pahempi uhka kuin hänen kokema väkivalta? Koska tämä aspekti painottui harvinasen voimakkaasti transaktivistien kannanotoissa koskien tätä keissiä.

Samalla logiikallahan syrjäytyneet rasistit potkivat maahanmuuttajia päähän: omaa egoa buustataan alistamalla vielä marginaalisempaa ja kaltoinkohdellumpaa ryhmää.

Mikä tämä argumentti edes on? Yrittääkö Dannenberg verrata sukupuolikriittisiä naisia maahanmuuttajia potkiviin uusnatseihin? Siis ihan oikeasti?

Lisäksi koen, että uhrimyytti estää naisten voimaantumisen.

Ah, ''voimaantuminen'', tämä liberaalifeminismin rakastama käsite. Jostain syystä sanasta ''uhri'' on tullut kovin pelätty ja vihattu viime vuosina. Ei enää saa puhua uhreista, puhutaan ~voimaantuneista selviytyjistä. Ihmettelen vain, kuka oikein hyötyy tästä? Naisen pitää kestää kaikki ja hyväksyä kaikki, esittää kovaa likkaa loppuun asti tai hän on saalittävä ja heikko.

On hämmentävää, että monet itsensä feministeiksi lukevat henkilöt ovat omaksuneet kuin varkain transkriittisyyttä eli vihaideologiaa.

Sukupuolikriittisyys ei ole ''vihaa''. Transihmisten raiskaaminen ja tappaminen on vihaa. Työpaikan tai asunnon evääminen ihmiseltä tämän trans-identiteetin vuoksi on vihaa. Transaktivistien ideologian kyseenalaistaminen taas on omilla aivoilla ajattelemista.

Intersektionaalinen feminismi on egalismin kaltainen yleisen, yhtäläisen ja kaikenkattavan tasa-arvon aate, mutta sen erottaminen radikaalifeminismin vihaversioista edellyttää perehtyneisyyttä.

Olisi hienoa, jos transaktivistit (ja kaikki muutkin) jättäisivät intersektionaalisuuden käsitteen afroamerikkalaisille feministeille, jotka kyseisen teorian kehittivät. Se ei liberaalifeministien käsissä muistuta enää lainkaan sitä, mihin se alun perin luotiin.