Tuntuu että "naiseudessa epäonnistuminen" on aika yleinen fiilis muunsukupuoliseksi itsensä identifioituvien keskuudessa.

Mietin, että mistähän tämä tulee. Osansa on varmaan sosiaalisella medialla ja muulla ulkopuolisella maailmalla, joka tuputtaa perinteisiä sukupuolirooleja. Mutta mahtavatko nämä ihmiset olla myös kodista tai yhteisöstä, jossa nämä roolit ovat hyvin perinteiset? He tuntuvat sisäistäneen ne tavalla, jota minun on vaikea edes tajuta, koska en ole kasvanut erityisen tiukkojen sukupuoliroolien ympäröimänä. Heidän näennäinen kapinointinsa niitä vastaan tuntuu tosi performatiiviselta (ks. "minulla on parta ja käytän glitterlompakkoa" -esimerkki).

Itselleni perinteisestä naisen sukupuolistereotypiasta poikkeaminen on ollut luonnollinen osa omaa persoonaani ja tyyliäni, ei mikään varta vasten pystytetty kapina. En ole nähnyt ongelmaa siinä, että tyylini vaihtelee - toisinaan viihdyn naisellisemmissa vaatteissa, välillä taas en. Omat kiinnostuksen kohteeni ovat aina olleet sekä että - olen kiinnostunut sekä miehisiksi että naisellisiksi mielletyistä asioista, jotka itse miellän vain asioiksi. Enkä usko että tämä on mitenkään poikkeuksellista. Sukupuolistereotypioiden korostaminen on mielestäni aina ollut tunkkaista ja tarpeetonta, teki sitä sitten konservatiivinen sterotypioihin kiintynyt ihminen tai näennäisesti rooleja rikkova erilainen nuori "en ole niin kuin muut tytöt"-tyyliin.

Ehkä olen todella onnekas, kun en ole kasvanut yhteisössä jossa näihin asioihin olisi kiinnitetty paljon huomiota. Ehkä en siksi ymmärrä yhtään, miten niistä stereotypioista poikkeaminen voi olla niin iso asia, ja johtaa (vähän yksinkertaistaen) siihen, että ihminen kokee ettei hänellä ole enää ollenkaan sukupuolta.