Kiitos tästä hyvästä kirjoituksesta ja kommenteista. Näissä tietyissä woke-piireissä mt-ongelmat ja -diagnoosit (tai "neuroepätyypillisyys") myös usein otetaan suureksi osaksi omaa identiteettiä ja Instagram- sekä Twitter-esittelyjä. Vuosia noissa piireissä eläneenä olen nähnyt kuinka sorto-olympialaisissa kilpailu pitää ihmisiä entistä tiukemmin jumissa omassa kurjuudessaan. Ihan uskomattoman tuhoisaa ja epätervettä meininkiä se. Tumblr:ssa on jopa kehittynyt oma "anti recovery" -liikehdintä/ideologia, jonka mukaan mielenterveysongelmaisten ja autismin kirjolla olevien (heidän termien mukaan "neurodivergent") ihmisten kannustaminen parantumiseen tai edes oman elämänhallinnan ja toiminnanohjauksen parantamiseen on sortoa. Kaikkien pitäisi saada lillua omissa ahdistuksissaan, yliherkkyyksissään, neurooseissaan ja elämänhallintaongelmissaan - he ovat vain sorrettu vähemmistö, eivät sairaita tai ongelmaisia ja yhteiskunnan pitäisi sopeutua heidän poikkeavuuksiinsa.

Oon siis itse ptsd:n ja monien muiden mielenterveyshaasteiden kanssa pitkään kamppaillut ihminen ja jossain vaiheessa sain myös asperger-diagnoosin. Kävi kuitenkin niin että työstettyäni traumaoireiluani ns. as-piirteet lievittyi. Jos olisin mennyt mukaan tuohon ajatteluun, en olisi koskaan tehnyt mitään purkaakseni oman hermostoni ja mieleni traumasolmuja vaan olisin kynsin hampain pitänyt kiinni asperger-identiteetistä ja haistattanut paskat kaikille jotka olisivat kehdanneet vihjata että esim. mun aistiyliherkkyys voisi muuttua siedettävämmäksi purkamalla hermoston ylikuormitustilaa.

Tää nyt vaan yksi esimerkki siitä kuinka haitallinen tuo woke-uskonto kaikkine lieveilmiöineen on.