[...]Suurin pahoinvoinnin syy on silti ympäristön kielteisten asenteiden aiheuttama vähemmistöstressi. [...]

[...]Useimmiten ahdistus ja masennus johtuvat ympäristön asenteista, jotka aiheuttavat niin sanottua vähemmistöstressiä. [...]

[...]”Vähemmistöstressiä aiheuttavat kielteiset asenteet ovat henkistä väkivaltaa, joka kasvattaa itsemurhariskiä [...]

[...]Ympäristöstä tuleva paine, vähemmistöstressi, ajaa tekemään nopeita ratkaisuja [...]

Vähemmistöstressi mainitaan tekstissä peräti kuusi kertaa (täysin sama lause jopa toistetaan pariin otteeseen). Tämä stressi esitetään suurimpana syynä sille, miksi trans-identiteetin omaavilla naisilla ja tytöillä on niin paha olla.

Monta vuotta ollaan jo kuunneltu transaktivistien pelottelua siitä, kuinka nuoren itsemurhariski kasvaa jos hänen transidentiteettiä ei validoida ja oteta todesta. Nuoren paha olo tulee AINA ottaa todesta, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki transpolille hakeutuvat pitäisi heti sysätä sukupuolenkorjauksen tielle. Kärnä on kyllä ihan oikeassa sanoessaan, että ''kukaan ei hakeudu hoitoon turhaan. Heillä kaikilla on vilpitön avuntarve''. Täyttä totta. Mutta se tarvittava apu ei aina ole hormonit ja leikkaukset (ja sitä hän toki tarkoittaakin tässä).

Nykytiedoilla ei voi todellakaan sanoa, että vähemmistöstressi olisi kaikkien transihmisten pahoinvoinnin juurisyy. Suurin osa näistä ihmisistä kärsii vaikeista mt-ongelmista ja traumoista tai he ovat autistisia, syömishäiriöisiä tai paljon häpeää sisäistäneitä homoseksuaaleja. Ja monella nämä asiat oireilevat dysforiana, joka monen kohdalla johtaa trans-identiteetin luomiseen.