Eräs voimakkaasti traumatisoitunut ja moniongelmainen naistuttavani on viime vuosina alkanut kutsua itseään muunsukupuoliseksi. Hän on aina vihannut kehoaan äärettömän paljon ja kärsinyt moninaisista syömishäiriöistä (välillä ahminut, välillä näännyttänyt itseään). Lisäksi ahdistus ja itseinho oireilevat hänellä säännöllisenä viiltelynä.

Tuttavani on armottoman itsekriittinen kehoaan kohtaan, joka on hänen mielestään liian iso, liian löysä, täynnä selluliittia ja raskausarpia jne. Ei lainkaan sellainen pieni, söpö ja timmi kuten ''oikean'' naisen keho tulisi olla. Hän omien sanojensa mukaan haluaisi riisua pois lihavan ''naispuvun'' ja paljastaa sen alla oleva ''oikea'' minä eli ''neutraalin'' kehon. Tämä ''oikea'' keho on suoralinjainen ja laiha, ilman rintoja, ilman leveää lantiota taikka paksuja reisiä. Hän kirjaimellisesti sanoo haluavansa olla ''tikku-ukko''. Hän haluaisi vain ''olla'', ilman että omaa kehoa tarvitsisi miettiä tai että muiden tarvitsisi kommentoida sitä.

Hän selvästi haluaisi eroon juuri niistä osista, joiden vuoksi naisia joko ihaillaan (jos ne ovat ''oikeanlaiset'') tai kritisoidaan (jos ne ovat ''vääränlaiset'', kuten hänellä). Hänen perheensä on omalta osaltaan ruokkinut tuttavani itseinhoa jatkuvasti kritisoimalla hänen painoaan.

On aika selkeää, että tuttavani on tulkinnut muunsukupuolisuudeksi oman halun vapautua armottomasta itseinhosta ja kritiikistä. Hän ei sovi ahtaaseen naisen muotiin, siispä hän ei haluaisi olla nainen ollenkaan. Lisäksi hänen ystäväpiirinsä koostuu enimmäkseen muista mt-ongelmaisista trans/muusuista, jotka tottakai validoivat ja rohkaisevat häntä kaikessa mitä hän tekee (esim. binderin ostamisessa...).