En ollutkaan näköjään kirjoittanut tähän mitään, joten korjataan asia. Olen Sametti, 33 wee yliopisto-opiskelija ja entinen duunari, ja seurannut genderkriittistä liikehdintää jo pitkään. Olen itse detrans-nainen eli elin vuosia transsukupuolisena miehenä ja kävin lähes täyden sukupuolenvaihdosprosessin läpi. Sittemmin tajusin, että monet ongelmani johtuvatkin lesboudesta ja eräistä mt-ongelmista (esim. dissosiaatio), eikä siitä, että olisin jotenkin "sisäisesti" mies. Olen kokonaan lakannut uskomasta "sisäisiin" "sukupuoli-identiteetteihin", vaan sukupuoli on vain biologiassa. Mun ajatuksia on enemmän blogissani http://mustaorkidea.blogspot.com sekä Youtube-kanavallani.

En ole feministi, vaan kansallismielinen konservatiivi. Alkuperäinen feminismi on kuollut ja siten historiallinen liike. Se, mitä nykyään sanotaan feminismiksi, ei ole sitä, vaan jotain ihan muuta. Mutta detransitioni jälkeen naiseudesta tuli minulle todella tärkeä asia, jonka koen eräänlaisena kunniana nykyään. Lisäksi lesbona minulle naiseus on ilman muuta jotakin tosi konkreettista ja en katsele enkä siedä mekkomiehiä YHTÄÄN. Kiinnostuin jokin aika sitten alkuperäisestä feminismistä ja huomasin siellä olevan paljon fiksua settiä. Jos olisin syntynyt 100 vuotta sitten, niin olisin varmasti raivofeministi.

Kiva, että tännekin on löytänyt viime aikoina paljon uutta porukkaa.