Naiseksi määritelty voisi miehenä periaatteessa saavuttaa tiettyjä etuja yhteiskunnassa. Alistetussa asemassa oleva nainen voisi alitajuisesti yrittää päästä ongelmistaan muuttumalla mieheksi.

”Pidän mahdollisena sitä, että joissakin ääritapauksissa se voi olla yritys ratkaista huonommuuden, alemmuuden ja riittämättömyyden tunteita ja kokemuksia”, Kärnä sanoo.

Myös poikien itsetunto on haavoittuva, heilläkin on paineita.

Ympäristöstä tuleva paine, vähemmistöstressi, ajaa tekemään nopeita ratkaisuja. Ihannetila olisi Kärnän mukaan se, että hoitoa ja sen muotoja voisi harkita ja kokeilla pidempään.

He kuitenkin purkavat ne usein päihteisiin. Sukupuolen korjaaminen ei ole heille samalla tavalla itsetuntoa kohottava keino kuin tytöille.

Tärkeää olisi saada apua näiden juurisyiden hoitoon. Riskinä on, että ne jäävät huomaamatta ja tehdään väärä diagnoosi.

”Kun asiakkaita vyöryy sisään näin runsaasti, pystytäänkö tarpeeksi syvälliseen työskentelyyn”, Kärnä pohtii.

Jos tarjolla on laaja-alaista psykososiaalista tukea, transpolille päätyvät varmimmin ne, jotka sinne kuuluvat.

”Tärkeintä olisi, että ihmiset voisivat tehdä itseään ja sukupuoltaan koskevia ratkaisuja sallivassa ja turvallisessa ilmapiirissä. Että he tuntisivat olevansa kelpaavia.”

Kova ahdistus vaikeuttaa laaja-alaisten ratkaisujen tekemistä. Ympäristöstä tuleva paine, vähemmistöstressi, ajaa tekemään nopeita ratkaisuja.

Ihannetila olisi Kärnän mukaan se, että hoitoa ja sen muotoja voisi harkita ja kokeilla pidempään. Ei tulisi hätiköityä.

Ani harva katuu hoitoja, leikkauksia ei kadu juuri kukaan.

Eniten Kärnä on huolissaan nuorista. Diagnoosin tekeminen on epävarmempaa, kun identiteetti on vasta rakentumisvaiheessa.

Silti myös alaikäisiä pitää voida hoitaa.

”Odottaminen voi olla kohtalokasta. Itsemurhariski kasvaa huomattavasti ilman hoitoa”, hän sanoo.

Tärkeää on, ettei tehdä peruuttamattomia virheitä. Mahdollisuuksia on monia, eikä hoito välttämättä lainkaan edellytä kehoon kajoamista.

Lievimmin vaikuttavat etunimen, juridisen sukupuolen ja sosiaalisen roolin korjaaminen sekä puheterapia. Esimerkiksi nimen muuttaminen olisi Kärnän mielestä ihan mahdollista jo lapsena ilman haittaa.

Myös juridinen sukupuoli on periaatteessa vain merkintä paperissa. ”Juridista sukupuolta pitäisi voida korjata vaikka 17 kertaa elämän aikana, ei siinä tapahdu kenellekään haittaa”, Kärnä sanoo.

Omaa sukupuolta pitäisi myös voida ilmaista ulkoisin keinoin ihan vapaasti.

Mikään näistä keinoista ei tee nuoren kehoon pysyviä muutoksia. Ajatus siitä, että hoito on aina silpomista, on pelottelua, kauhun lietsomista ja hoitojen mustamaalaamista.

Lievästi kehoon vaikuttaviin hoitoihin kuuluu esimerkiksi ihokarvojen poisto, se on käytännössä peruutettavissa.

Kokonaisvaltaisemmin vaikuttavat blokkerit eli hormonit, joilla voidaan viivästyttää nuorten murrosikää.

”Oikein käytettynä blokkereiden avulla on mahdollista auttaa nuoria elegantisti, tehokkaasti ja turvallisesti.”

Myös Palkon suosituksessa mainitaan blokkerit, mikä on Kärnän mielestä edistysaskel. Nyt jotkut perheet ovat joutuneet hakemaan lapselle blokkereita ulkomailta.

Blokkereita vahvemmin vaikuttavat varsinaiset sukupuolihormonihoidot.

Pysyvämpiä muutoksia aiheuttavat leikkaukset, kuten rintakehän maskulinisaatio tai silikonirintojen asentaminen. Vasta viimeinen vaihtoehto ja peruuttamattomin hoito on sukuelinkirurgia.

Ani harva katuu hoitoja, leikkauksia ei kadu juuri kukaan. Niitä edeltää niin pitkä prosessi. Jotkut katuvat hormonihoitoja ja lopettavat ne. Jotkut pettyvät, kun ympäristön suhtautuminen ei muuttunutkaan.

Suomen lain musta piste on se, että meillä juridisen sukupuolen korjaaminen edellyttää henkilön lisääntymiskyvyttömyyttä. Laki rikkoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeuksia.

”Tarvitaan pikaista lakimuutosta”, Kärnä sanoo.

Nyt täysin vaaraton, paperilla tehtävä muutos edellyttää ihmiseltä rajua ruumiillista uhrausta eli hedelmättömyyttä. Tosin käytännössä suomalainen hoitojärjestelmä kiertää lakia.

Suomessa ei pakkosterilisoida ketään. Hedelmättömyys hoituu yleensä hormonihoidon sivutuotteena. Ja hormonien käytön voi lopettaa, jos haluaakin lapsen.

Pitkäaikainen hormonien käyttö voi kuitenkin vaikeuttaa hedelmöittymistä myöhemmin. Siksi tarjolla on mahdollisuus sukupuolisolujen pakastamiseen ennen hormonihoidon aloittamista. Näin varmistetaan mahdollisuus lapsen saamiseen myöhemmin.

”Ei nuorta ihmistä voi jättää siihen tilanteeseen, etteikö hänellä olisi kaikki samat mahdollisuudet lapsen saamiseen kuin muillakin”, Kärnä sanoo.

Hän muistuttaa, että sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei vähennä valmiuksia vanhemmuuteen. Tutkimusten mukaan transsukupuolisten lapset ovat vähintään yhtä hyvinvoivia kuin cis-sukupuolisten lapset. Cis-sukupuolisilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tuntevat syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen.

Suurin pahoinvoinnin syy on silti ympäristön kielteisten asenteiden aiheuttama vähemmistöstressi. Kärnä on nähnyt, että oikein kohdennetulla hoidolla on valtava vaikutus.

”Se on suurin ja kokonaisvaltaisin myönteinen muutos ihmisen elämässä, se vapauttaa”, hän sanoo.

Ahdistus on hyväkin asia, kun se laittaa ihmisen liikkeelle ja hakemaan hoitoa. Usein ahdistus on suurinta virallisissa yhteyksissä, arkena bussissa tai kaupassa. Mutta se helpottaa, kun saa olla omassa porukassa, ystävien seurassa. Kun yhteiskunta on muuttunut, ei tarvita samanlaista salailua ja peittelyä kuin ennen, ja suhteet omiin vanhempiinkin pääsevät kehittymään paremmin.

Ennen vanhemmat saattoivat laittaa jopa välit poikki, nyt se on Kärnän mukaan harvinaista.

”Vanhemmat ovat usein sivistyneitä ja tiedostavia ja lapsen tukena alusta lähtien.”

Suurin pahoinvoinnin syy on silti ympäristön kielteisten asenteiden aiheuttama vähemmistöstressi. Sen takia osa nuorista on syrjäytymisvaarassa, heidän on vaikea siirtyä opiskelemaan tai työelämään ja löytää merkityksellisiä ihmissuhteita.

”Vähemmistöstressiä aiheuttavat kielteiset asenteet ovat henkistä väkivaltaa, joka kasvattaa itsemurhariskiä. Erityisen vahingoittavaa on, kun se yhdistyy uskonnollisuuteen.”

Kärnä kritisoi erityisesti Päivi Räsästä, joka on paitsi kristillisten kansanedustaja myös lääkäri.

”Hän tietää kyllä, mitä nykyinen lääketiede sanoo sukupuolen moninaisuudesta, mutta jättää tieteellisen tiedon huomiotta. Eikä sitoudu kaikkien ihmisten terveyden edistämiseen, mikä on eettisesti huomionarvoista.”

Räsänen kiistää väitteen ja kertoo ”ehdottomasti sitoutuvansa kaikkien terveyden edistämiseen”.

”Totta kai ihmisten sukupuolihämmennystä tulee ymmärtää. Pidän kuitenkin nimenomaan nuorten kannalta tosi vahingollisena, jos viljellään myyttiä, että sukupuoli olisi joku moninainen käsite. Teineillä on muutenkin hämmennystä identiteetistään, ja he alkavat helposti selittää ongelmiaan sillä, että ehkä olenkin syntynyt väärään sukupuoleen. Sen sijaan pitäisi voida ajatella, että naisena tai miehenä voi olla monella tavalla”, Räsänen sanoo.

Hän pitää sukupuoliristiriidan hoitoa kirurgin veitsellä tai hormoneilla virheenä, jota myöhemmin ihmetellään.

”Tässä on samasta kysymys kuin siinä, että aikanaan aivokirurgialla hoidettiin psykiatrisia ongelmia.”

Räsänen ei jätä epäselväksi, mitä tarkoittaa, vaan täsmentää:

”Aivokirurgialla tarkoitin lobotomialeikkauksia, joilla yritettiin hoitaa skitsofreniaa ja käytöshäiriöitä sekä ahdistusta ja pakko-oireita, ja jotka todettiin myöhemmin epäeettisiksi.”

Asennemuutos on kustannustehokkain keino väestön terveyden lisäämiseen.

Kärnä pelkää nyt koronapandemian vaikutuksia. Usein isot kriisit johtavat konservatiivisuuden kasvuun. Sellaiset äänenpainot ovat Kärnän mielestä Suomessakin lisääntyneet. Vedotaan, että maailmassa on oikeitakin ongelmia ja rahat ovat tiukalla.

”Aihe on politisoitunut ja kuuma”, hän sanoo.

Kärnän mukaan pieni osa sukupuoliristiriitaa kokevista voisi pärjätä jopa ilman kehoa muokkaavia hoitoa, jos ympäristö vain olisi hyväksyvä. Vaikka ristiriitaa kokee, voi olla onnellinen.

”Asennemuutos on kustannustehokkain keino väestön terveyden lisäämiseen. Juuri nyt on saatava täysi teho irti siitä, mikä on ilmaista”, Kärnä sanoo.

Kaikkien kelpuuttaminen on.