alkuperäinen hesarin kirjoitus

---

Mona Bling tietää tarkalleen, millaisia myyttejä transihmisistä yhä on. Miksi ihmisiä ylipäätään kiinnostaa niin paljon, mitä sukupuolta joku on?

Kira Gronow HS, teksti

Outi Pyhäranta HS, kuvat

Asiat ovat oikeasti muuttumassa. Tällainen tunne Mona Blingillä on ollut jo jonkin aikaa.

Kasvamassa on uusi sukupolvi, jolle juuri mitkään asiat eivät ole kovin kummallisia.

”Z-sukupolvi on oikeasti täysin erilainen kuin mitä aiemmin on ollut. Se on sukupolvista kaikkein sateenkaarevin, eikä heille myöskään transsukupuolisuus ole enää tabu. Ero jopa omaan ikäluokkaani on huomattava, vaikka en ole itsekään vielä kovin vanha”, 28-vuotias Bling sanoo.

Hänen mielestään lyhyessä ajassa on harpattu suuria askelia eteenpäin.

”Monissa muissakin asioissa suhtautuminen on aivan erilaista kuin vielä viisi vuotta sitten. Entä sitten viiden vuoden kuluttua?”

Bling nostaa esimerkiksi kasvissyönnin. Muutos tapahtui lopulta hyvin nopeasti.

”Nykyään joka Alepasta saa vegeruokaa. Vielä muutama vuosi sitten se oli pienen piirin juttu, nyt se on perus-mainstreamia.”

Asioihin saa hyvän perspektiivin myös miettimällä historiaa, hän sanoo.

”Joskus kun tuntuu, että mikään ei etene, yritän miettiä isompaa kuvaa. Esimerkiksi sitä, että vielä 1970-luvun alkuun asti homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos, nyt on Pride-kulkueet ja muut. Onhan siinäkin tapahtunut valtava muutos.”

Bling hymyilee vaaleanpunaisessa asussaan ja sanoo: ”Minulla on toiveikas olo tulevaisuudesta!”

Mona Blingiä häiritsee se, että usein transihmisten ajatellaan olevan vain keho, ulkokuori. “Siitä haluaisin kertoa enemmän, mitä kaikkea muuta he ovat kuin se transpuoli.” Mona Bling on somevaikuttaja ja toimittaja, joka on puhunut transasioista julkisuudessa jo pitkään.

Aluksi hän vierasti ajatusta transaktivistina toimimisesta, mutta jonkun täytyy avata suunsa. Hän tietää, että ihmiset haluavat asioista ensi käden tietoa.

Moni nimittäin sanoo, ettei ole koskaan tavannut yhtään transihmistä. Luultavasti he eivät vain ole tajunneet sitä itse.

”Transihmisiä on ollut aina, ja nyt heitä alkaa tulla enemmän päivänvaloon. Se ei tarkoita, että heitä olisi enemmän kuin ennen.”

Bling kertoo, että historia tuntee esimerkiksi useita miespuolisia sotilaita, joiden biologista sukupuolta on alettu epäillä modernien dna-testitulosten takia.

”On ehdottomasti jokaisen transtaustaisen ihmisen oma asia, haluaako puhua omasta prosessistaan vai ei”, hän sanoo.

”Tiedän ihmisiä, jotka eivät halua kertoa asiasta kenellekään ja muuttavat toiselle paikkakunnalle. Heitä pitää kunnioittaa. Myös kaapissa pysyminen on ok. Joitain pelottaa tosi paljon. Jos kertoo omasta transsukupuolisuudestaan esimerkiksi työpaikalla tai muissa sosiaalisissa ympyröissä, altistaa itsensä samalla myös häirinnälle ja jopa väkivallalle.”

Vaikka asioissa on menty eteenpäin, vieläkin on paljon transfobiaa.

Myös Bling on saanut välillä ikävää palautetta, ja joskus häntäkin pelottaa kulkea yksin pimeällä. Monissa maissa transihmisiä on pahoinpidelty. Eräs hänen ystävänsä joutui kauppareissulla miesjoukon piirittämäksi, ja se oli todella ahdistavaa.

Transihminen on nähnyt maailman sekä miehen että naisen silmälasien läpi. Se tarjoaa aika ainutlaatuisen perspektiivin, Bling sanoo. “Juuri tämänkin takia minusta tuli feministi.” ”Minulle on sanottu, että kiitos että puhut näistä asioista, kun itse ei uskalla.”

Bling kertoo, että ”vähemmistöstressi” nousee pintaan yllättävissäkin tilanteissa.

”Jos menen esimerkiksi kauppaan ja siellä on hihittelevä porukka lapsia, minulle tulee heti ahdistava olo, että he varmasti nauravat minulle. Vaikka luultavasti he nauravat aivan jotain muuta asiaa.”

"Sen huomasi selkeästi, kun minusta ei enää puhuttu myyjäsetänä vaan myyjätätinä.”

Toisaalta Blingin on helppo liikkua ympäriinsä, koska hän on niin sanotusti passing eli läpimenevä.

”Transtausta ei näy minusta päällepäin. Se on etuoikeus, joka suojaa esimerkiksi transfobialta.”

Vaikeampaa on niillä, joilla prosessi on kesken – siis niillä, joita ulkopuolisen maailman on vaikea lokeroida mihinkään.

Kun Bling itse aloitti muutosprosessinsa, hän oli töissä Glitter-korumyymälässä. Siellä saattoi hyvin havainnoida sitä, miten ihmiset suhtautuivat häneen. Kerran asiakas otti hänestä salaa valokuvan.

”Se tuntui tietenkin tirkistelyltä. Ne olivat rankkoja aikoja. Glitterissä kävi paljon myös lapsia, ja hehän puhuvat suoraan. Sen huomasi selkeästi, kun minusta ei enää puhuttu myyjäsetänä vaan myyjätätinä.”

Miksi se on niin kiinnostavaa, mitä sukupuolta joku edustaa? Sitä Bling on usein miettinyt, mutta ei hänelläkään ole vastausta. Jos ihmisen sukupuolta on vaikea määritellä, se saa monen hämmästyksen ja joskus jopa kiukun valtaan.

Toisaalta transihmiset tuntuvat kuitenkin kovasti kiinnostavan ihmisiä. ”Osittain se on kai uteliaisuutta”, hän arvelee.

Bling kirjoittaa parhaillaan tietokirjaa, jonka nimeksi tulee 23 transmyyttiä – totta ja tarua transihmisistä. Siinä hän kertoo paljon myös omista ja ystäviensä kokemuksista.

Millaisia myytit sitten ovat?

Tämäntyyppisiä ennakkoluuloja: Transihmisen tunnistaa kilometrien päähän. ”Ei pidä paikkansa”, Bling sanoo.

Tai:Moni katuu sukupuolenkorjausta myöhemmin. ”Sekään ei pidä paikkaansa.”

Sitten on vielä esimerkiksi tämä: Transsukupuolisuus on kiimaisten homomiesten juoni saada seksiä heteromiehiltä.

”Tämä on melkein lempparini”, Bling sanoo ja naurahtaa.

”Näin minulle on usein sanottu, niin uskomatonta kuin se onkin. Minulle on kerrottu, että ’mä näen sun lävitse, että sä olet homo ja tähän sä tähtäät’.”

“Olisi ihanaa, jos kaikki pystyisivät elämään sellaista elämää kuin itse haluavat, eivätkä kokisi häirintää tai kiusaamista”, Bling sanoo. Kirjaa varten hänen on täytynyt muistella ikäviäkin asioita vuosien varrelta ja kaivaa esiin vanhoja valokuvia.

”Transitioni alussa en voinut katsoa vanhoja kuvia itsestäni. Onneksi en kuitenkaan tuhonnut kaikkia. Nyt siitä on jo niin kauan, että pystyn katsomaan hyvin taaksepäin eivätkä asiat ole enää niin kipeitä.”

”Olen nyt hyvässä paikassa itseni kanssa. Olen ylpeä siitä, että olen päässyt vaikeuksista yli.”

Vanhoja valokuvia katsellessa hänelle tulee outo tunne.

”Samaan aikaan se ihminen ei ole minä, ja silti se on yksi versio minusta.”

Se, että transihminen on nähnyt maailman sekä miehen että naisen silmälasien läpi, tarjoaa aika ainutlaatuisen perspektiivin, hän sanoo.

”Kyllä miehiä ja naisia kohdellaan eri tavalla, miehenä on usein helpompaa saada tilaa. Se liittyy patriarkaattiin. Juuri tämänkin takia minusta tuli feministi.”

”Kaikkien pitäisi olla feministejä, tasa-arvoasiat ovat meidän kaikkien asioita”, hän lisää.

"Tiesin pienestä asti, että olen tyttö tai nainen, mutta kehoni ei mätsännyt siihen."

Blingin Instagram-päivityksillä on tuhansia seuraajia. Häntä on kiitetty esimerkiksi siitä, että hän on julkaissut siellä pienimuotoisen ”suomi-trans-sanakirjan”.

Termit ovat monelle vaikeita ja menevät helposti sekaisin, hän myöntää.

”Tiedän, että ihmiset eivät yleensä sekoita termejä tahallaan tai pahaa tarkoittaen. Mutta on niitä käytetty myös meitä vastaan.”

Termien oikea käyttö on tärkeää, koska se on kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.

”Se, että ihminen ottaa edes perustermit haltuunsa, osoittaa huomioonottamista ja peruskohteliaisuutta. Sillä osoittaa tukensa.”

Kerrataan siis pari perussääntöä: Oikea termi on transsukupuolinen eikä transseksuaali. Eikä tietenkään saa sanoa transu, se on haukkumasana. Ihmisen entistä nimeä ei ole kohteliasta kysyä.

Joillakin menee sekin sekaisin, kuka oikein on transnainen ja transmies.

”Minuakin on kutsuttu transmieheksi, vaikka olen päivänselvästi transnainen. Asia on yksinkertainen: kutsutaan naisia naisiksi ja miehiä miehiksi.”

Mutta ei hätää, jos sanoo väärin, Bling lohduttaa.

”Silloin voi pyytää anteeksi ja sanoa, että haluan oppia asiat oikein. Kaikki me teemme virheitä, en esimerkiksi itsekään tiedä valkoisena ihmisenä tarpeeksi rasismin mekanismeista.”

Siihenkin hän on törmännyt, että ihmiset eivät aina ymmärrä, että kaikki transihmiset eivät ole heteroita.

”Tällä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa – transihminen voi olla yhtä hyvin hetero tai homoseksuaalinen. Itse olen hetero ja tykkään miehistä, mutta osa transnaisista on lesboja ja tykkää toisista naisista.”

Jo lapsena Blingistä tuntui siltä, että hänelle syntymässä määritelty sukupuoli ei ollut oikea. Kroppa ja mieli olivat kaukana toisistaan.

”Tiesin pienestä asti, että olen tyttö tai nainen, mutta kehoni ei mätsännyt siihen. Pienenä minulla ei kuitenkaan ollut sanoja sille tunteelle.”

Vanhemmat olivat aina onneksi ymmärtäväisiä ja kannustavia. Koulukaverit eivät niinkään, yläasteella Nummelassa häntä kiusattiin. Kallion lukiossa oli jo parempi tilanne.

Bling aloitti lääketieteellisen prosessinsa 22-vuotiaana. Se oli lopulta muille ihmisille suurempi asia kuin hänelle itselleen – itsehän hän oli aina tiennyt olevansa nainen.

Mutta ei prosessi ollut helppo hänellekään. Ennen kuin hän oli sinut itsensä kanssa, hän kävi läpi masennuksen ja itseinhon tunteita.

”Nyt minulla on hyvä olla omassa kehossa, on kokonainen olo.”

Sukupuolenkorjaus on useiden vuosien prosessi, hän kertoo. Ensimmäinen vuosi käydään sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla juttelemassa. Sitten saa diagnoosin ja hormonihoidon.

Myöhemmin tehdään mahdollisesti operaatio sukuelimille. Kaikki eivät halua leikkausta eivätkä haluaisi myöskään hormoneja.

Toistaiseksi Suomessa on pakko ottaa hormonihoitoja, jos haluaa vaihtaa juridista sukupuoltaan. Tästä Suomi on saanut EU:lta useita huomautuksia, sillä se loukkaa ihmisoikeuksia. Uusi translaki voi muuttaa tilanteen. Lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn luultavasti loppuvuodesta.

”Toivottavasti uusi translaki menee läpi”, Bling sanoo.

Sitten hän laittoi asian deittisovelluksen profiilitietoihin näkyviin: olen transnainen.

Bling tietää kokemuksesta, että transihmisen ei ole aina helppo löytää parisuhdetta. Hänellä on ollut kaksi vakavampaa suhdetta, mutta välillä hän oli neljä vuotta sinkkuna.

”Sinä aikana deittailin paljon. Kävin oikeasti sadoilla treffeillä.”

Pitkään hän mietti, kertoako heti transasiasta vai ei. Aluksi hän ei kertonut.

”Monta kertaa kävi niin, että tapasin jonkun ihanan miehen. Sitten mietin koko ajan, että nyt pitää kertoa. Se oli superstressaavaa, ja siinä tuli itkettyä monet illat. Kerroin asiasta ehkä kolmansien deittien jälkeen. Usein se oli heille järkytys.”

Sitten hän laittoi asian deittisovelluksen profiilitietoihin näkyviin: olen transnainen.

”Se säästi minua. Samalla siivilöityivät pois ne tyypit, jotka eivät pystyneet käsittelemään asiaa. Mutta ei tässä ole oikeaa tai väärää tapaa, on jokaisen yksityisasia, milloin siitä kertoo.”

Nyt Blingillä on ihana poikaystävä, jolle kumppanin transtausta ei ole ongelma.

”Meillä klikkasi heti tosi hyvin. Hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Tämä on ensimmäinen suhde, jossa en ole sen takia, että joku huolii minut.”

Nykyään Blingin rimakin on aika korkealla.

”Aiemmin olin hukassa itseni kanssa. Ajattelin, ettei kukaan voi haluta olla minun kanssani. Nyt olen oppinut ajattelemaan, että ihmisen tärkein ihmissuhde on itsensä kanssa, mutta toki on kiva jakaa elämä jonkun kanssa. Nykyään herään joka aamu onnellisena.”

Kaikki nämä vuodet häntä on häirinnyt eniten se, että transihmisen ajatellaan olevan vain keho. Ikään kuin jokainen meistä ei olisi paljon muutakin kuin ulkokuorensa.

”Siitä haluaisin kertoa enemmän, mitä kaikkea muuta transihmiset ovat kuin se transpuoli. Eivätkä he ole uhreja, ihmisten elämässä on myös paljon hyvää.”

Paljon on silti vielä tehtävää.

”Olisi ihanaa, jos kaikki pystyisivät elämään sellaista elämää kuin itse haluavat, eivätkä kokisi häirintää tai kiusaamista. Siihen pyrin omalla työlläni.”

Onneksi kuljetaan kohti parempaa. Tulevaisuudelta hän toivoo, että mediakuva tulisi monipuolisemmaksi ja nousisi uusi sukupolvi transjulkkiksia.

”Medialla on valta, keitä se nostaa esiin ja esittelee.”

Näin hän toivoisi tapahtuvan itselleen viiden vuoden kuluessa:

”Aion olla Suomen isoin LGBTQ-vaikuttaja ja myös ensimmäinen transtaustainen nainen naistenlehden kannessa. Tavoitteeni ovat korkealla, ja haluan olla mukana rakentamassa Suomea, jossa sukupuolivähemmistöt eivät ole enää tabu.”

Mona Bling

Kuka?

• 28-vuotias helsinkiläinen somevaikuttaja, toimittaja, podcast-juontaja ja transaktivisti.

• Opiskelee journalismia Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

• Kroonisesti ärhäkkä -podcast Irene Naakan kanssa keskiviikkoisin. ”Se on feministinen deittailupodcast, jossa puhutaan myös rasismista, seksismistä ja transasioista.”

• Aktiivinen Instagramissa. (@mona_bling)

• Kirjoittaa parhaillaan transmyyteistä esikoiskirjaa, joka ilmestyy ensi tammikuussa.

• Harrastaa baskereiden keräilyä ja antikvariaateissa shoppailua.

Suosittelen

”Suosittelen Yle Kioskin toimittajan Hanna Hantulan videoesseesarjaa Näin nämä asiat koetaan. Hantula käsittelee Youtube-videoillaan todella kiinnostavasti internet-trendejä, kauneusihanteita ja feminismiä. Älykäs sisältö on puettu huumoriin ja hyvin näyttävään visuaaliseen ilmeeseen. Rakastan!”