Koska artikkeli on maksumuurin takana, tässä teksti (mielenkiintoisimmat kohdat lihavoitu; 1/5):

Kouluikäiset tytöt eivät usko itseensä ja vaikutusmahdollisuuksiinsa yhtä paljon kuin pojat. Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen kertoo, miten vanhemmat voivat vahvistaa tytön itsetuntoa ja parantaa tämän mahdollisuuksia pärjätä.

PIENET tytöt ovat ihania. Monenlaisia, muuttuvaisia, yksilöllisiä. Ja niin ovat yhtä lailla isotkin tytöt.

Viimeisin kouluterveyskysely kuitenkin paljasti, että moni kouluikäisistä tytöistä ei enää usko itseensä tai vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tutkimus toi useassa kohtaa esiin nimenomaan tyttöjen kasvavan pahoinvoinnin.

Mitä vanhemmat, valmentajat, kummit, naapurit ja sukulaiset voisivat sitten tehdä antaakseen tytöille parhaan mahdollisen tuen?

Valkeakoskella lasten mielenterveystiimissä työskentelevä lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, LT Riikka Riihonen on kiinnostunut lasten tunnetaidoista.

RIIHOSEN mukaan tyttöyttä arvostava kasvatus ei ole ollut Suomessa vielä aiempina vuosikymmeninä kovin yleistä.

”Enemmän on ollut vallalla karski, tunteita näyttämätön tapa. Esimerkiksi kauneuden ja estetiikan arvostaminen eivät ole olleet keskeisiä asioita, kun on ollut niin paljon muita asioita mietittävänä”, hän pohtii.

Nyt voisi kuitenkin olla jo tyttöyden vuoro.

Tyttö, niin kuin poikakin, voi olla minkälainen tahansa, valmista mallia ei ole.

RIIHONEN rohkaisee aikuisia juhlistamaan ja arvostamaan tyttöyttä sen monine ilmenemismuotoineen. ”Voidaan iloita siitä, että on meillä tyttölapsi, mutta samanaikaisesti tytön sukupuolen ei tarvitse antaa määrittää sitä, minkälainen tyttö tästä lapsesta tulee”, hän tarkentaa.

Tyttöyttä itsessään kun ei voi edes täysin määritellä.

Tyttö, niin kuin poikakin, voi olla minkälainen tahansa, valmista mallia ei ole. Lapset ovat ennen kaikkea yksilöitä.

Käytännössä tyttöyden juhlistaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhemmat näyttävät toiminnallaan ja asenteellaan lapselle, että sellaiset asiat, joita pidetään tyttömäisinä, eivät ole lapsellisia ja tyhmiä, vaan upeita ja arvostettavia.

Tavoitteena on huomioida se kaikki hienous, jota juuri oman lapsen tyttöys nostaa esiin. ”Pienissä tytöissä voi olla vaikka sellainen piirre, että he pitävät kaikesta söpöstä. Se on heistä hurmaavaa ja antaa iloa.”

Tyttöjen juttuja voivat myös olla vaikka koristautuminen, vaatteet, tyyli ja meikit. Tai yhtä hyvin paini, mopojen rassaaminen, judo tai vaikka larppaaminen. Biologisen sukupuolen ei tarvitse antaa sitoa tyttöyden ilmaisua.

Vanhemman on hyvä käydä mielessään läpi ajatusketju, että se, mikä tytössä on tyttömäistä, saa olla ja elää ja sitä voi arvostaa.