all 7 comments

[–]TerraFeminarum[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (5 children)

Koska artikkeli on maksumuurin takana, tässä teksti (mielenkiintoisimmat kohdat lihavoitu; 1/5):

Kouluikäiset tytöt eivät usko itseensä ja vaikutusmahdollisuuksiinsa yhtä paljon kuin pojat. Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen kertoo, miten vanhemmat voivat vahvistaa tytön itsetuntoa ja parantaa tämän mahdollisuuksia pärjätä.

PIENET tytöt ovat ihania. Monenlaisia, muuttuvaisia, yksilöllisiä. Ja niin ovat yhtä lailla isotkin tytöt.

Viimeisin kouluterveyskysely kuitenkin paljasti, että moni kouluikäisistä tytöistä ei enää usko itseensä tai vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tutkimus toi useassa kohtaa esiin nimenomaan tyttöjen kasvavan pahoinvoinnin.

Mitä vanhemmat, valmentajat, kummit, naapurit ja sukulaiset voisivat sitten tehdä antaakseen tytöille parhaan mahdollisen tuen?

Valkeakoskella lasten mielenterveystiimissä työskentelevä lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, LT Riikka Riihonen on kiinnostunut lasten tunnetaidoista.

RIIHOSEN mukaan tyttöyttä arvostava kasvatus ei ole ollut Suomessa vielä aiempina vuosikymmeninä kovin yleistä.

”Enemmän on ollut vallalla karski, tunteita näyttämätön tapa. Esimerkiksi kauneuden ja estetiikan arvostaminen eivät ole olleet keskeisiä asioita, kun on ollut niin paljon muita asioita mietittävänä”, hän pohtii.

Nyt voisi kuitenkin olla jo tyttöyden vuoro.

Tyttö, niin kuin poikakin, voi olla minkälainen tahansa, valmista mallia ei ole.

RIIHONEN rohkaisee aikuisia juhlistamaan ja arvostamaan tyttöyttä sen monine ilmenemismuotoineen. ”Voidaan iloita siitä, että on meillä tyttölapsi, mutta samanaikaisesti tytön sukupuolen ei tarvitse antaa määrittää sitä, minkälainen tyttö tästä lapsesta tulee”, hän tarkentaa.

Tyttöyttä itsessään kun ei voi edes täysin määritellä.

Tyttö, niin kuin poikakin, voi olla minkälainen tahansa, valmista mallia ei ole. Lapset ovat ennen kaikkea yksilöitä.

Käytännössä tyttöyden juhlistaminen voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vanhemmat näyttävät toiminnallaan ja asenteellaan lapselle, että sellaiset asiat, joita pidetään tyttömäisinä, eivät ole lapsellisia ja tyhmiä, vaan upeita ja arvostettavia.

Tavoitteena on huomioida se kaikki hienous, jota juuri oman lapsen tyttöys nostaa esiin. ”Pienissä tytöissä voi olla vaikka sellainen piirre, että he pitävät kaikesta söpöstä. Se on heistä hurmaavaa ja antaa iloa.”

Tyttöjen juttuja voivat myös olla vaikka koristautuminen, vaatteet, tyyli ja meikit. Tai yhtä hyvin paini, mopojen rassaaminen, judo tai vaikka larppaaminen. Biologisen sukupuolen ei tarvitse antaa sitoa tyttöyden ilmaisua.

Vanhemman on hyvä käydä mielessään läpi ajatusketju, että se, mikä tytössä on tyttömäistä, saa olla ja elää ja sitä voi arvostaa.

[–]vadelmia 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (0 children)

Tärkeä aihe, hyvä että siitä puhutaan!

Juuri tässäkin artikkelissa esille tuodut asiat ovat niitä, mitkä saavat mut karsastamaan sitä, että naisiksi identifioituvat miehet puhuvat naisten yli siitä, mitä naiseus on ja miten se koetaan. Sellaisella, joka on kasvanut poikana (eikä tässä nyt puhuta mistään sisäisestä kokemuksesta vaan siitä, millaisena yhteiskunta yksilön näkee), ei voi olla koskaan riittävää ymmärrystä siitä, minkälaista on kasvaa tyttönä, eikä sellaisilla henkilöillä pitäisi olla mitään asiaa naisten naiseudesta ja tyttöydestä käymiin keskusteluihin.

[–]TerraFeminarum[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (3 children)

(2/5)

IDEANA ei siis ole, että vanhemmat kauppaisivat lapselle ”oikeanlaisia” kiinnostuksen kohteita, vaan se, että he arvostaisivat tämän omanlaisia asioita.

Tytöt jäävät yhä koulumaailmassa ja myöhemmin työelämässä helposti seinäruusuiksi, kun pojat ottavat estradin. Näin ei tarvitsisi olla.

”Tiedämme, että kouluiässä tyttöjen oppimistulokset ovat paremmat kuin poikien. Koulu tukee tyttömäistä selviytymisen tapaa, joka saattaa olla vaikka ahkera puurtaminen. Samaan aikaan näyttää, että monet naiset eivät etene uralla tavalla, joka on miehille tyypillistä. Jollain tapaa tämä kehitys alkaa jo kouluiässä.”

Riihosen havaintojen mukaan käy yhä helposti niin, että pojille opetetaan varhaiskasvatuksessa vähemmän tunnetaitoja. Tyttöjä taas ei palkita siitä, että he olisivat reippaita, räväköitä ja esillä.

”Suosimme siis kulttuurisesti vetäytyvän tytön mallia”. Riihonen uskoo vilpittömästi, että esimerkiksi opettajat pyrkivät koulussa lasten tasa-arvoiseen kohteluun ja yrittävät parhaansa.

Keinoja tasapainottaa asetelmia on löydetty.

”Ruotsissa on saatu hyviä tuloksia, kun jo varhaiskasvatuksessa poikia on ohjattu enemmän sosiaalisissa taidoissa ja toisten huomioon ottamisessa. Ja tyttöjä on autettu ottamaan reippaammin tilaa ja sietämään esilläolon tuomaa epämukavuutta”, Riihonen kertoo.

”Poikien erityisyys ja lahjakkuus jotenkin huomataan paremmin.”

RIIHOSELLA on itsellään kaksi kouluikäistä tytärtä. Hän on seurannut työssään lasten kasvua ja pohtinut myös koulukyselyn esiin tuomia ilmiöitä. Esimerkiksi sitä, miksi niin moni tyttö kokee, ettei voi vaikuttaa asioihin.

”Luulen, että se liittyy hiljaisen tytön rooliin, johon moni tyttö asettuu. Ajatukseen, että ei pidä kuulua, vaan riittää, että näkyy. Tytöt ovat myös hyvin tarkkoja saamastaan palautteesta. Varsinkin, jos jollain tapaa nitistetään orastava halu olla esillä, ottaa kantaa ja tehdä päätöksiä.” Jos monien lahjakkaiden tyttöjen keskeltä nostetaan aina esiin saman osaava poika, aloitteet esilletuloon vähenevät.

”Poikien erityisyys ja lahjakkuus jotenkin huomataan paremmin. Ehkä heille on myös luontevampaa olla esillä ja saada huomiota?”

”Jari Sinkkonen ja muut ovat puhuneet paljon siitä, kuinka on vaikeata olla poika. Mutta samalla tavalla on vaikeata olla tyttö. Se vaan näkyy eri asioissa.”

[–]TerraFeminarum[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (2 children)

(3/5)

RIIHONEN hoitaa omassa työssään lapsia pääsääntöisesti kolmeentoista ikävuoteen saakka.

”Minun työssäni tilanne näyttää hyvin tasapuoliselta. Minulla on sekä tyttöjä että poikia asiakkaina.”

Tytöillä aiemmin alkavan murrosiän hormonimyrsky kuitenkin heilauttaa tasapainoa ja lisää alttiutta mielen ongelmille. Osa tyttöjen pahoinvoinnista voikin tulla esille aiemmin kuin pojilla. Esimerkiksi estrogeenilla on tässä jokin rooli.

Masennuksen yleisyys alle puberteetti-ikäisillä on Riihosen mukaan noin prosentti. Teini-iässä se nousee 10–15 prosenttiin.

”Nousu on hurja. Siihen vaikuttavat osittain biologia ja osittain olosuhteet.”

Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää hormoneilla.

”Varsinaiset mielen sairaudet eivät ole nuorten joukossa kasvussa. Ympäri maailmaa erityisesti tyttöjen tunneoireilu, kuten masennus ja ahdistus, on kuitenkin lisääntynyt.”

NUORILLA on aiempaa enemmän huolta ilmastosta ja paineita somesta. Paineita ruokkivat Riihosen mukaan myös esimerkiksi aikuisten odotukset ja tavoitehakuiset harrastukset. Ympäristö syöttää jatkuvaa viestiä siitä, millainen tytön tai naisen pitäisi tässä maailmassa olla. Riihonen antaa esimerkin. Hän näki yllättäen monien pienten lasten suosiman nuken ilman vaatteita ja jäi tutkimaan, millainen se lopulta oikein on. Riihonen järkyttyi. Nukellekin oli rakennettu epärealistinen keho isoine pakaroineen, pienine rintoineen ja ultrakapeine vyötäröineen.

”Kyseinen nukke on tarkoitettu pienille lapsille! Millaisia asenteita oikein syötämme näille lapsille?”

Erityisesti filtterien muokkaamassa somessa nuoret kohtaavat sellaisia paineita, joita ei ollut olemassakaan vielä 30 vuotta sitten. Esiin nostetaan kauniita ja hoikkia naisia, joilla on rahaa, matkoja, kaikkea ihanaa.

Riihonen pitää sosiaalista mediaa hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä. Sieltä puuttuvat elämänkokemus, valvonta, suhteellisuus ja järjen ääni.

Some myös syöttää toistuvaa tarinaa, joka lisää nuorille paineita.

”Siellä on vallalla kertomus: Ensin olin kykenemätön, mutta sitten löysin tämän yhden jutun ja ryhdyin tekemään sitä, minusta tuli siinä maailman paras ja äärimmäisen suosittu, lahjakas ja menestyvä.”

Tarina on hankala nuorille, joilla ei vielä ole kokemusta ja tietoa siitä, että useimmat ihmiset kokeilevat kymmeniä asioita elämässä. Opiskelevat ensin vähän tuota, sitten tuota. Vaihtavat työtä. Ja ihmissuhteet, seurustelu ja sosiaaliset suhteetkin ovat kokeilemista ja hakemista. Sama jatkuu aikuisuuteen saakka.

Riihosen omissa muistoissa yläkoulu oli villi länsi, jossa vaan jotenkin selviydyttiin. Nykyään sekin on varsin tavoitteellinen ajanjakso.

[–]TerraFeminarum[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (1 child)

(4/5)

NUORTEN ympärillä jyllääkin menestymisen pakko. Tavallinen ei riitä itselle eikä ympäristölle.

”Sehän on hirveä vaatimus lapselle tai nuorelle. Ei riitä, että olet sellainen kuin olet, vaan sinun pitäisi olla jotenkin erityisen taitava.”

Toisinaan lapsesta on tullut kuin vanhemman jatke.

”Oman lapsen menestyksestä on tullut vanhemman statuksen merkki. Olet tavallaan hyvässä asemassa, jos lapsesi on menestynyt tai taitava jossain. Se on lopulta aika erikoinen asetelma.”

Kun paineita kasautuu tarpeeksi, alkaa mieli väsyä. Mielenterveyden häiriöt ovat harvoin synnynnäisiä. Niihin liittyvät biologinen herkkyys ja haavoittuvuus.

”Stressi, paineet ja elämän kurjat kokemukset yhdessä aiheuttavat, että tulee mielen oireita. Hyvää tässä on se, että oireita voi myös vähentää. Jos löydämme nuorta kuormittavat asiat ja vähennämme niitä, sekä autamme selviämään arjessa, olokin paranee”, hän lupaa.

Riihonen toteaa, että kaikkia nuorten ongelmia ei ratkaista psykiatrisin keinoin, vaan myös tekemällä elämästä heille hiukan vähemmän raskasta ja stressaavaa.

”Lapset ovat herkkiä sanattomille viesteille.”

VAIKKA omasta lapsesta ei tarvitse tietää kaikkea, joka päivä pitäisi olla aikaa huomata hänet kunnolla edes hetken. Viettää hänen kanssaan aikaa ja kysyä kuulumiset. Pienetkin asiat ovat lapselle suuria. Lapsen käytöstä arvioidessa on muistettava jokaisen yksilöllinen kehitystahti. Niin äidin kuin isänkin kehuilla on lapsen itsetunnolle suuri merkitys.

”Tietysti on tärkeää, että kehu on aito. Lapset ovat herkkiä sanattomille viesteille.”

RIIHONEN kehottaa erityisesti isiä kiinnostumaan tyttären maailmasta. ”Monet isät ovatkin ihan upeasti mukana tyttöjen elämässä ja osaavat ilmaista arvostustaan”, hän kiittelee.

”Ja voihan tyttömäinen höpsöttely tuntua itsestä vaikka vähän naurettavalta, eikä siitä tarvitse tykätä, mutta silti voi ilmaista arvostusta lasta kohtaan. ’Tämä on sinulle tärkeätä, sinä haluat lakata kynsiäsi ja laittaa nuo letit tai tietynlaiset vaatteet tiettyihin tilanteisiin. Tee vaan niin!’”

Äitien kannattaisi suhtautua itseensä niin, että pystyvät mihin haluavat. Terve itsekkyys siirtyy mallioppimalla. Sen sijaan, että soimaisi vaikka omaa kehoaan, voi luetella, mistä siinä pitää.

Äiti voi myös tehdä uusia asioita. Ja harjoitella taitoja, jotka tuntuvat aluksi vaikeilta.

Riihonen on itse aloittanut kolme vuotta sitten ratapurjehduksen. Vauhdikas laji paitsi ilahduttaa harrastajaansa, antaa myös selkeän viestin tyttärille: äitikin voi oppia jotain ihan uutta.

[–]TerraFeminarum[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (0 children)

(5/5)

KUKAAN ei pysty täydelliseen suoritukseen vanhemmuudessakaan. Vaikka useimmat vanhemmat yrittävät parhaansa, vanhemmuuteen vaikuttaa myös moni tiedostamaton asia ja olosuhteet.

”En kohtaa työssäni lainkaan välinpitämättömiä vanhempia. Aina elämän olosuhteet eivät kuitenkaan ole perheille helppoja.” Esimerkiksi hiljainen, vetäytyvä tyttö saattaa jäädä perheen vaikeassa tilanteessa sivuun.

Kaikki eivät myöskään yksinkertaisesti halua olla esillä. Noin kolmasosa lapsista on sosiaalisesti ujoja. Reippaus ei siis ole se, mitä haetaan, vaan se, että myöskin tyttönä voi olla reipas.

”Koko lastenpsykiatrian idea on se, että löydämme ihmisen vahvuudet ja opimme näkemään hänet sellaisena kuin hän on. Ei sellaisena, joka mahtuu johonkin laatikkoon. Esimerkiksi herkkyys on mahtava ominaisuus. Ihmiset, jotka ovat vetäytyviä eivätkä kauhean ekstroverttejä, ovat usein taitavia ihmistuntijoita, joilla on hyvä tilannetaju.”

RIIHONEN on luottavainen, että tyttöjen asiat järjestyvät. ”Suurimmalla osalla lapsia on asiat tosi hyvin. Tarvitsemme vain hienosäätöä. Elämme hienossa maassa, jossa on ihan aidot tasa-arvoisuuden mahdollisuudet, toisin kuin vaikka jo Etelä-Euroopassa, jossa on vielä hyvin perinteiset roolit. Meillä on tyttöihin aika mutkaton asenne. He voivat jo usein olla ihan sitä, mitä he ovat.”

Tavallisuuden arvoa Riihonen silti nostaisi.

”Olen huolissani siitä, minkälaisessa arvomaailmassa meidän lapsemme ja nuoremme kasvavat. Tarvitseeko jokaisesta tulla vaikka maailmanmestari? Riittäisikö se, että on ihan tavallinen ihminen?”

Lopuksi annetaan vanhemmillekin armoa. Ei tarvitse olla superäiti tai superisä. Vanhempi helpottaa lapsensa oloa, kun hyväksyy myös itsessään epätäydellisyyden.

[–]TerraFeminarum[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (0 children)

Artikkeli tyttöjen kohtaamista paineista nykymaailmassa. Näistä on puhuttu täällä aika paljon muutenkin, mutta ihan hyvä yhteenveto. Sitä, miten nämä paineet ja tyttöjen lisääntynyt mielenterveysoireilu voisivat mahdollisesti liittyä transidentifioituvien tyttöjen määrän valtavaan kasvuun viime vuosina ei artikkelissa tietenkään mainita.