Hei, tämä olikin itseasiassa erinomainen pointti. Kun asiaa tarkemmin ajattelen, niin teen itse samaa. Olen paljon tarkempi esim. siinä, miten ja mistä asioista vitsailen, mille vitseille nauran, mistä aiheista puhun ylipäätään (miesten kanssa). Omalle kohdalleni on osunut liikaakin miehiä, jotka käsittävät jo 0.2 sekunnin katsekontaktinkin vähintään lupauksena avioliitosta, että olen kai syystäkin aika varovainen tätä nykyä.

Miehillä tuntuu olevan jokin sisäsyntyinen oletus siitä, että jos nainen käyttäytyy kohteliaasti ja on ystävällinen, hän on kiinnostunut. Ehkä tämä on katala yleistys, voi olla. Naisten kanssa on helpompi jutella (jos oletetaan, että he suostuvat ylipäätään puhumaan minulle - esim. juuri nämä paikalliset, jokseenkin nihkeät mimmit. :D) Ei ole sitä outoa piinaavaa fiilistä, että jos nyt hymyilen jollekin kommentille, niin seuraa 2 vuoden stalkkaaminen ja niin edelleen.

Kokemuksemme saattavat olla hieman erilaiset, mikä on toki luonnollista koska olemme kaksi eri ihmistä. :) Mutta koen samaistuvani ainakin jollain tasolla tuohon, mitä sanoit.