you are viewing a single comment's thread.

view the rest of the comments →

[–]GreenFuzz 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (4 children)

Tuo epäluulo on monissa tilanteissa ihan looginen reaktio ja liittyy nähdäkseni oman turvallisuuden varmistamiseen. Vaikka nainen ei olisi koskaan kokenut mitään pahaa miesten taholta, hän on silti yleensä tietoinen siitä, ketkä väkivalta- ja seksuaalirikoksia eniten tekevät. Luulen että aika harva nainen yöllä ulkona kulkiessaan suhtautuu vastaan tuleviin miehiin ilman mitään epäluulon tai pelon häivääkään. Toisaalta tässäkin kontekstilla on väliä. Päivänvalossa sama tilanne tai sama mies voi näyttäytyä paljon vähemmän uhkaavana. Joskus epäluulo voi myös olla keino pitää toinen kuvaannollisesti etäällä - kylmäkiskoinen suhtautuminen tuntemattomiin miehiin saattaa olla parempi strategia kuin ystävällisyys, jolla voi tahtomattaankin viestittää, että on avoin kommunikaatiolle.

Kurjaa, että moinen negatiivinen huomio on niin jatkuvaa. Tuota peräänhuutelun yleisyyttä tietyissä paikoissa on joskus vaikea käsittää ennen kuin sen näkee itse, koska Suomessa se ei ole yleistä. En sano etteikö sitä tapahtuisi koskaan, mutta kyllä täällä enimmäkseen aika rauhassa saa tuolla kauppareissuillaan hiihdellä.

EDIT: Sori jos tämä kuulosti kauhealta womansplainingilta :D Oli lähinnä sellaista myöhäisillan väsynyttä pohdiskelua.

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (3 children)

Ei kuulostanut miltään -splainingilta, ei huolta!

Kuten sanoitkin, kylmäkiskoisuus - tai se kuuluisa RBF (resting bitch face) - on jo tavallaan pakostikin osa persoonaani, jopa siinä määrin, että esim. uudessa työpaikassa minut nähdään yleensä ylimielisenä, ylpeänä kusipäänä. Tosiasiassa olen erittäin stressialtis tilanteissa, joissa olen ns. näyttämöllä - ja ahdistukseni näyttäytyy muille usein vain jonain kokoomusnuoren epämukavana tuntemuksena istua samassa tilassa työväen ihmisten kanssa. Heh. Tietäisivätpä vain. Ulkopuolisille olen kylmäkiskoinen ämmä, pään sisällä jylläävät hirveät angstit ja epävarmuudet.

Tuli kyllä itsellenikin yllätyksenä aivan jatkuva huutelu, osoittelu ja solvaaminen, vähättely ja huorittelu (kun esimerkiksi näytin sitä kuuluisaa keskisormea joillekin mölöttäjille). Tässä kymmenen vuoden aikana olen vihdoin oppinut ottamaan tilani: tästä kirjoitan ehkä pidemminkin, koska se soljuu myös tähän TRA-aktivistien yritykseen ottaa naisilta tila (ja happi) pois kauttaaltaan.

Kyllä mä Suomessakin koin jotain lähmimistä baareissa ja jonkun känni-Jonnen huutelua silloin tällöin, mutta on tämä meininki täällä aivan erilaista Suomeen verrattuna. Kun viimeksi siellä kävin, oli jotenkin outoa vain olla.

Kukaan ei katsonut, tuijottanut, huudellut, yrittänyt "vikitellä" jne. Jos jotain kotimaastani kaipaan (i), niin nimenomaan sitä ihanaa tunnetta kulkea omissa oloissani, ilman sitä jatkuvaa takaraivossa sykkivää tunnetta: katso taaksesi, katso eteesi, katso sivuillesi, kuuntele. Ne pari kertaa kun lähiaikoina kävin lenkkeilemässä illalla (ei täällä +35C lämmössä oikein haluta juoksennella keskellä päivää) pidin kyllä kuulokkeet korvilla ja kuuntelin jotain 80-luvun powerrockia... Ja samalla oli silti pakko toljottaa eteen, taakse ja takavasemmalle kuin olisin joku hemmetin huuhkaja 360-astetta pyörivän pääni kanssa.

Rentouttavaa ulkoilua kerrassaan. :D Tulipahan hyvät niskavenyttelyt tehtyä samalla?!

(i) Kaipaan myös järvessä uintia, syksyä, salmiakkia, ruisleipää, vispipuuroa, tasa-arvoa, solidaarisuutta, ystäviä, sisaruksiani... Lista meni ehkä väärin päin, tärkein alkaa lopusta!

P.S. Kirjoitan TODELLA vähän suomeksi tätä nykyä, koska en juurikaan enää käytä kieltä edes työssäni, joten jos jotain fingelskaa soperran, niin toivon että olette anteeksiantavaisia. :D

Edit: kielioppi... Saatana.

[–]PlayCardsNotPeople 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (2 children)

Toi on kyllä niin totta, Suomessa saa olla todella rauhassa niin moneen muuhun maahan verrattuna.

vispipuuroa

Tää menee jo asian viereen, mutta mannasuurimoita varmaan löytyy, ja jos ei puolukkaa löydy, niin karpalomehullakin tulee ihan hyvä :)

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (1 child)

Puolukoista ei puhettakaan. 100g vadelmiakin maksaa oikeasti melkein 5€. Jäänyt marjojen syöminen jostain syystä vähemmälle. :D

Jos karpalomehua satun jostain löytämään (täällä lähes kaikki mehut/tiivisteet ym. ovat ihan kamalaa sokerimössöä) niin kokeilen sillä! Kiitos vinkistä! Mannasuurimot piti muiluttaa Suomesta, niitä ei täältä myöskään löydy. Saapa nähdä, ovatko suurimon surkimukset enää käyttökelpoisia, kunhan jostain kulmakaupan ylähyllyltä vihdoin bongaan karpalomehua...

[–]PlayCardsNotPeople 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (0 children)

Ymmärrän että jää marjat vähemmälle, varsinkin kun on paremman laatuisia hedelmiä kuin mitä täällä. Taas meni nektariinit roskiin kun onnistuivat olemaan yhtä aikaa raakoja ja mätiä.

Niin, no vispipuuronhan voi tehdä melkein mistä vain marjsta tai hedelmästä. Minä tein kuivatuista aprikoosiseista, jotka liotin, silloin kun lapset oli pieniä. Jostain syystä vain happmista marjoista tehdyt vaahtoutuu paremmin.

En tiedä missä maassa olet, mutta veikkaisin, että ainakin Espanjasta ja Italiasta löytyisi mannasuurimoa.