Pohdintaa "naiseuden tunteesta" - mitähän se voisi olla?

submitted by vitunrotta from self.GenderCriticalFinland

sorted by:
top
newinsightfulfun
you are viewing a single comment's thread.

view the rest of the comments →

[–]vitunrotta[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (15 children)

Miehiä kohtaan on aina joku ylimääräinen kerros epäluuloa.

Niin, sama pätee itseenikin - mutta mistä tämä epäluuloisuus johtuu? Ainakin omalla kohdallani vastaus on selkeä: olen kokenut aivan kaikenlaista häirintää ja väkivaltaa (fyysistä & sanallista) miesten osalta. Näiden lukemattomien tilanteiden vuoksi olen loogisesti varovaisempi jos esim. kadulla kävelee vastaan joukko miehiä vs. naisia.

Toki olen saanut kuulla ikävää kommentointia myös naisilta, mutta yksikään heistä ei ole ollut fyysisesti aggressiivinen tai ruvennut laukomaan törkeyksiä keskellä päivää ja niin edelleen. En ole kokenut henkeäni uhatuksi naisten osalta, sitä vastoin miesten seurassa/läheisyydessä (yleensä tuiki tuntemattomien) huomaan usein ajattelevani, pystynkö juoksemaan karkuun tarpeeksi lujaa, pystynkö pistämään vastaan, ehdinkö potkaista jalkoväliin. Sivuhuomiona - en asu Suomessa vaan Etelä-Euroopassa, ja täällä aivan päivittäinen kauppareissukin tarkoittaa sitä, että vähintään yksi lääliö (limainen, ällöttävä ääliö) avaa suunsa ja... noh, ulosanti ei ole kovin imartelevaa, näin kauniisti sanottuna.

Naisporukassa on siis alun alkaenkin turvallisempi olo. En ole kuullut kovinkaan monesta tapauksesta, jossa naistenilta päättyy joukkoraiskaukseen yhden sammuttua sohvalle jne. Miesten väkivaltaisuus on laajalti todistettu ilmiö, oli uhri sitten nainen tai toinen mies. On ihan järkeenkäypää "luottaa" enemmän naissukupuoleen tässä valossa, sillä on paljon epätodennäköisempää tulla piestyksi tai raiskatuksi toisen naisen taholta.

Mutta tässäkin tapauksessa se "naiseuden" tunne liittyy nimenomaan naisvihaiseen ilmapiiriin, ja siihen, että tiedostan olevani pienikokoisena naisena helppo uhri jollekin puska-Jussille.

Edit: lisäsin viimeisen lauseen tarkentamaan pointtiani.

[–]GreenFuzz 4 insightful - 1 fun4 insightful - 0 fun5 insightful - 1 fun -  (8 children)

Tuo epäluulo on monissa tilanteissa ihan looginen reaktio ja liittyy nähdäkseni oman turvallisuuden varmistamiseen. Vaikka nainen ei olisi koskaan kokenut mitään pahaa miesten taholta, hän on silti yleensä tietoinen siitä, ketkä väkivalta- ja seksuaalirikoksia eniten tekevät. Luulen että aika harva nainen yöllä ulkona kulkiessaan suhtautuu vastaan tuleviin miehiin ilman mitään epäluulon tai pelon häivääkään. Toisaalta tässäkin kontekstilla on väliä. Päivänvalossa sama tilanne tai sama mies voi näyttäytyä paljon vähemmän uhkaavana. Joskus epäluulo voi myös olla keino pitää toinen kuvaannollisesti etäällä - kylmäkiskoinen suhtautuminen tuntemattomiin miehiin saattaa olla parempi strategia kuin ystävällisyys, jolla voi tahtomattaankin viestittää, että on avoin kommunikaatiolle.

Kurjaa, että moinen negatiivinen huomio on niin jatkuvaa. Tuota peräänhuutelun yleisyyttä tietyissä paikoissa on joskus vaikea käsittää ennen kuin sen näkee itse, koska Suomessa se ei ole yleistä. En sano etteikö sitä tapahtuisi koskaan, mutta kyllä täällä enimmäkseen aika rauhassa saa tuolla kauppareissuillaan hiihdellä.

EDIT: Sori jos tämä kuulosti kauhealta womansplainingilta :D Oli lähinnä sellaista myöhäisillan väsynyttä pohdiskelua.

[–]PlayCardsNotPeople 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (3 children)

En omassa kommentissani mitenkään edes ajatellut öisiä katuja, ajattelin ihan työkavereita, päivällä, kirkkaassa valossa, tuttuja ihmisiä, jotka ovat aina käyttäytyneet asiallisesti.
Edes useamman vuoden täysin asiallinen käyttäytyminen ei poista sitä jotain ylimääräistä varovaisuutta, jäykkyyttä, vierautta, jota en tunne naisten kanssa. (Yleisellä tasolla, pääsääntöisesti, poikkeuksia on.) Oikeastaan harmittaa, etten ole suuresta perheestä, jossa olisi kuusi siskoa ja kuusi veljeä, että voisi vertailla omaa suhtautumista perheen sisäisiin dynamiikkoihin sukupuolen perusteella.

[–]vitunrotta[S] 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (2 children)

Minä taas tulen isosta perheestä, mutta oma kokemukseni on aika ääripäätä (fundisuskovaiset vanhemmat jne.) joka taas vaikutti vahvasti siihen, kuinka poikia ja tyttöjä perheessämme kohdeltiin. Veikkaan, että ns. normaaleissa perheissä ei ollut aivan niin sukupuolittuneita rooleja.

Tämä keskustelu on kiinnostava siinäkin mielessä, että asuttuani vuosikymmenen ulkomailla en jotenkin osaa ajatellakaan hengailevani isolla naisporukalla (elleivät he kaikki ole muunmaalaisia). Paikalliset naiset hyvin harvoin haluavat tehdä tuttavuutta tällaisen "eksoottisen helmen" kanssa, syitä lienee monia. Sellaista nenänvartta pitkin tuijottelua koen ihan vaikka bussimatkalla tai ruokakaupassa - minut asetetaan nopeasti siksi toiseksi, omasta käytöksestäni riippumatta. Pariskuntien kävellessä ohi yleensä naispuolinen henkilö väläyttää aika tuiman ilmeen, että äläpä minun miestäni vie/katso. (Nykyään tosiaan painelen menemään sillä RBF-naamalla enkä vilkaisekaan vastaantulijoita, mikäli kyseessä on mies + nainen). Se oli aluksi jotenkin tyrmistyttävää, mutta toisaalta täällä jylläävät edelleen vahvasti käsitykset siitä, että kaikki blondit ovat nymfomaanih_r_ja, joita ei muu kiinnosta kuin ihanien tummien miesten perässä juokseminen. Huoh.

Solidaarisuus on aika vähissä täällä, sitä ikävöin kovastikin Suomesta. Ystäväni täällä ovat joko pohjoismaalaisia naisia tai homoja, sillä heille en ole uhka.

[–]PlayCardsNotPeople 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (1 child)

Jos ajattelet omaa suhtautumistasi sisaruksiisi, niin huomaatko siinä eroja sukupuolen mukaan, vai meneekö ihan persoonallisuuden mukaan?

Jos on eroja, luuletko niiden johtuvan lapsuuden perheessä vanhemmilta tulleista roolituksista vai jostain muusta?

Se oli aluksi jotenkin tyrmistyttävää, mutta toisaalta täällä jylläävät edelleen vahvasti käsitykset siitä, että kaikki blondit ovat nymfomaanih_r_ja, joita ei muu kiinnosta kuin ihanien tummien miesten perässä juokseminen. Huoh.

Mites siellä nää on nostanut päätään nää muunsukupuoliset?

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (0 children)

Omassa perheessäni vahva uskovainen tausta oli omiaan vaikuttamaan siihen, kuinka tyttöihin ja poikiin suhtauduttiin. Tytöt tiskaamaan ja auttelemaan äitiä kotitöissä, pojat saivat huidella menemään. Meidän taloudessamme oli kylläkin kaikenlaisia muitakin ongelmia kuin vain naisvihainen kulttimainen uskonto, mutta koska olemme netissä, jätän yksityiskohdat sikseen... 🤓

Muusuja en ole täällä nähnyt, mutta ei se toki sitä tarkoita, etteikö heitä olisi. Olen ollut huomaavinani, että mitä patriarkaalisempi ja arkaaisempi kulttuuri, sitä vähemmän naiset katselevat mitään naislarppaamista. Ymmärrettävää siinä(kin) mielessä, että useissa maissa naisten asema on heikko alunperinkin, ja sitten jotkut 100% biologiset miehet yrittävät viedä ne vähätkin edut, mistä naiset ovat kynsin hampain taistelleet - ja taistelevat yhä. Ns. edistyksellisimmissä maissa naiset taas suhtautuvat ilmiöön ah, niin kovin ymmärtäväisesti (ja samaan hengenvetoon ovat vaatimassa TERFejä hirteen, hah). Viimeisimmän todistin ihan omin silmin Rennossa Feminismiryhmässä, kunnes minut vihdoin about 6kk jäsenyyden jälkeen potkaistiin vittuun ilman selityksiä. 😅 Taisin kyseenalaistaa liikaa. Ei ollut suuri menetys, se...

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (3 children)

Ei kuulostanut miltään -splainingilta, ei huolta!

Kuten sanoitkin, kylmäkiskoisuus - tai se kuuluisa RBF (resting bitch face) - on jo tavallaan pakostikin osa persoonaani, jopa siinä määrin, että esim. uudessa työpaikassa minut nähdään yleensä ylimielisenä, ylpeänä kusipäänä. Tosiasiassa olen erittäin stressialtis tilanteissa, joissa olen ns. näyttämöllä - ja ahdistukseni näyttäytyy muille usein vain jonain kokoomusnuoren epämukavana tuntemuksena istua samassa tilassa työväen ihmisten kanssa. Heh. Tietäisivätpä vain. Ulkopuolisille olen kylmäkiskoinen ämmä, pään sisällä jylläävät hirveät angstit ja epävarmuudet.

Tuli kyllä itsellenikin yllätyksenä aivan jatkuva huutelu, osoittelu ja solvaaminen, vähättely ja huorittelu (kun esimerkiksi näytin sitä kuuluisaa keskisormea joillekin mölöttäjille). Tässä kymmenen vuoden aikana olen vihdoin oppinut ottamaan tilani: tästä kirjoitan ehkä pidemminkin, koska se soljuu myös tähän TRA-aktivistien yritykseen ottaa naisilta tila (ja happi) pois kauttaaltaan.

Kyllä mä Suomessakin koin jotain lähmimistä baareissa ja jonkun känni-Jonnen huutelua silloin tällöin, mutta on tämä meininki täällä aivan erilaista Suomeen verrattuna. Kun viimeksi siellä kävin, oli jotenkin outoa vain olla.

Kukaan ei katsonut, tuijottanut, huudellut, yrittänyt "vikitellä" jne. Jos jotain kotimaastani kaipaan (i), niin nimenomaan sitä ihanaa tunnetta kulkea omissa oloissani, ilman sitä jatkuvaa takaraivossa sykkivää tunnetta: katso taaksesi, katso eteesi, katso sivuillesi, kuuntele. Ne pari kertaa kun lähiaikoina kävin lenkkeilemässä illalla (ei täällä +35C lämmössä oikein haluta juoksennella keskellä päivää) pidin kyllä kuulokkeet korvilla ja kuuntelin jotain 80-luvun powerrockia... Ja samalla oli silti pakko toljottaa eteen, taakse ja takavasemmalle kuin olisin joku hemmetin huuhkaja 360-astetta pyörivän pääni kanssa.

Rentouttavaa ulkoilua kerrassaan. :D Tulipahan hyvät niskavenyttelyt tehtyä samalla?!

(i) Kaipaan myös järvessä uintia, syksyä, salmiakkia, ruisleipää, vispipuuroa, tasa-arvoa, solidaarisuutta, ystäviä, sisaruksiani... Lista meni ehkä väärin päin, tärkein alkaa lopusta!

P.S. Kirjoitan TODELLA vähän suomeksi tätä nykyä, koska en juurikaan enää käytä kieltä edes työssäni, joten jos jotain fingelskaa soperran, niin toivon että olette anteeksiantavaisia. :D

Edit: kielioppi... Saatana.

[–]PlayCardsNotPeople 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (2 children)

Toi on kyllä niin totta, Suomessa saa olla todella rauhassa niin moneen muuhun maahan verrattuna.

vispipuuroa

Tää menee jo asian viereen, mutta mannasuurimoita varmaan löytyy, ja jos ei puolukkaa löydy, niin karpalomehullakin tulee ihan hyvä :)

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (1 child)

Puolukoista ei puhettakaan. 100g vadelmiakin maksaa oikeasti melkein 5€. Jäänyt marjojen syöminen jostain syystä vähemmälle. :D

Jos karpalomehua satun jostain löytämään (täällä lähes kaikki mehut/tiivisteet ym. ovat ihan kamalaa sokerimössöä) niin kokeilen sillä! Kiitos vinkistä! Mannasuurimot piti muiluttaa Suomesta, niitä ei täältä myöskään löydy. Saapa nähdä, ovatko suurimon surkimukset enää käyttökelpoisia, kunhan jostain kulmakaupan ylähyllyltä vihdoin bongaan karpalomehua...

[–]PlayCardsNotPeople 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (0 children)

Ymmärrän että jää marjat vähemmälle, varsinkin kun on paremman laatuisia hedelmiä kuin mitä täällä. Taas meni nektariinit roskiin kun onnistuivat olemaan yhtä aikaa raakoja ja mätiä.

Niin, no vispipuuronhan voi tehdä melkein mistä vain marjsta tai hedelmästä. Minä tein kuivatuista aprikoosiseista, jotka liotin, silloin kun lapset oli pieniä. Jostain syystä vain happmista marjoista tehdyt vaahtoutuu paremmin.

En tiedä missä maassa olet, mutta veikkaisin, että ainakin Espanjasta ja Italiasta löytyisi mannasuurimoa.

[–]PlayCardsNotPeople 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (5 children)

Mutta tässäkin tapauksessa se "naiseuden" tunne liittyy nimenomaan naisvihaiseen ilmapiiriin, ja siihen, että tiedostan olevani pienikokoisena naisena helppo uhri jollekin puska-Jussille.

Mun pointti oli tavallaan päinvastainen, vaikken sitä oikein saanut tuohon kirjoitettua. Koen tuon vierauden tunteen normitilana, ja sen puutteen naisten keskuudessa positiivisena extrana.

mutta mistä tämä epäluuloisuus johtuu?

Siinäpä on hyvä kysymys. En löydä omasta elämästäni mitenkään erityisen raakaa kohtelua miesten puolelta, itseasiassa mua on hakannut tytöt kun oltiin lapsia / nuoria, ei koskaan miespuoliset.
Jään pohtimaan, palaan asiaan jos keksin jotain järkevää tähän.

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (4 children)

Mielipiteitä täytyykin jakaa, ja odotan mielenkiinnolla mitä mieltä olet asiasta syvemminkin. Henkilökohtaiset kokemukset ovat omiaan joko vahvistamaan tai heikentämään tiettyjä tuntemuksia. Luulen ymmärtäväni, mitä ajat takaa, mutta en lähde tässä erikseen arvailemaan.

Kirjoita ihmeessä lisää, jos/kun haluat laajentaa ajatuksiasi. Tämä ei tietääkseni ole mikään "VÄÄRÄ MIELIPIDE! ROVIOLLE!" -sivusto, joten ei hätää. Lopulta on kiva pitkästä aikaa vaihdella mielipiteitä ja kokemuksia toisten naisten kanssa.

[–]PlayCardsNotPeople 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (3 children)

Jatkoin pohtimista ja päädyin siihen, että ainakin minun kohdalla on kyse jostain sisäsyntyisestä tarpeesta tehdä käytöksellä erittäin selväksi miespuolisille, että en ole heistä seksuaalisesti kiinnostunut. Jostain syystä naisten kohdalla samaa tarvetta ei ole, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Kyse ei ole niinkään fyysisen uhkan pelosta, kuin jostain oudosta, "en halua, että tuo ajattelee, että olisin kiinnostunut". Varmaan siksi, että olettamus on aina ollut, ettei kukaan halua minua, ja silloinhan se että joku ajattelisi että minä haluan johtaisi siihen että minä olisin ällöttävä. Se ettei kukaan halua minua ei tietenkään ole ollut totta, parisuhteita on ollut enemmän kuin tarpeeksi (sekä miesten, että naisten kanssa), mutta ei kai faktoilla ole mitään tekemistä uskomusten kanssa.

Sitä, miksi tuo sama asenne ei kohdistu naisiin.... pitää jatkaa miettimistä.

[–]vitunrotta[S] 2 insightful - 1 fun2 insightful - 0 fun3 insightful - 1 fun -  (2 children)

Hei, tämä olikin itseasiassa erinomainen pointti. Kun asiaa tarkemmin ajattelen, niin teen itse samaa. Olen paljon tarkempi esim. siinä, miten ja mistä asioista vitsailen, mille vitseille nauran, mistä aiheista puhun ylipäätään (miesten kanssa). Omalle kohdalleni on osunut liikaakin miehiä, jotka käsittävät jo 0.2 sekunnin katsekontaktinkin vähintään lupauksena avioliitosta, että olen kai syystäkin aika varovainen tätä nykyä.

Miehillä tuntuu olevan jokin sisäsyntyinen oletus siitä, että jos nainen käyttäytyy kohteliaasti ja on ystävällinen, hän on kiinnostunut. Ehkä tämä on katala yleistys, voi olla. Naisten kanssa on helpompi jutella (jos oletetaan, että he suostuvat ylipäätään puhumaan minulle - esim. juuri nämä paikalliset, jokseenkin nihkeät mimmit. :D) Ei ole sitä outoa piinaavaa fiilistä, että jos nyt hymyilen jollekin kommentille, niin seuraa 2 vuoden stalkkaaminen ja niin edelleen.

Kokemuksemme saattavat olla hieman erilaiset, mikä on toki luonnollista koska olemme kaksi eri ihmistä. :) Mutta koen samaistuvani ainakin jollain tasolla tuohon, mitä sanoit.

[–]TerraFeminarum 3 insightful - 1 fun3 insightful - 0 fun4 insightful - 1 fun -  (1 child)

Tämä ei ole alkujaan minun ajatukseni, mutta feministipalstoja ja -kirjallisuutta liikaakin selailleena olen törmännyt seuraavaan selitykseen: Miehet olettavat naisten ystävällisyyden tarkoittavan enemmän eli kiinnostuneisuutta siksi, että heille itselleen naiset merkitsevät vain seksiä. He siis ovat vapaaehtoisesti ystävällisiä lähinnä naisille, joita itse pitävät viehättävinä ja joiden kanssa haluavat harrastaa seksiä, ja olettavat naisten ajattelevan samalla logiikalla kuin he itse.

[–]vitunrotta[S] 1 insightful - 1 fun1 insightful - 0 fun2 insightful - 1 fun -  (0 children)

Sounds about Mike. 🤓