Ajatus sortajan roolista on aika surullinen, kun siihen liittyy tää nykyisen woke-ideologian mukainen jatkuva reflektointi siitä, kuinka itse koko ajan sortaa muita (niitä valmiiksi sorrettuja) joka tilanteessa. En lopulta ihmettele, että ihmiset haluaa identifioitua pois sukupuolestaan ja julistaa köyhyttään, jos vaihtoehto on se, että niiden pitää koko ajan pyydellä anteeksi joko itseään, seksuaalista suuntautumistaan tai tulotasoaan.

Tässä kirjoituksessa esimerkiksi ruoditaan valkoisuutta feminismissä ja sitä, kuinka meidän on jatkuvasti tuotava esiin ja pohdittava omaa valkoisuuttamme ja mitä se merkitsee. Samaa voidaan soveltaa sukupuoleen ja "cis"-sukupuolisuuteen. On lopulta tosi väsyttävää, jos joutuu näkemään itsensä jatkuvasti sortajana, vaikka eläisi ihan tavallista elämää ja yrittäisi parhaansa mukaan toimia eettisesti. Valkoisen feminismin myrkyllisyydestä