Lokakuussa 2019 arvostettu The American Journal of Psychiatry julkaisi Richard Bränströmin (Karolinska Institutet) ja John E. Pachankisin (Yale School of Medicine) tutkimuksen Reduction in Mental Health Treatment Utilization Among Transgender Individuals After Gender-Affirming Surgeries: A Total Population Study. Tutkimuksen otanta muodostui Ruotsin kansalaisista, jotka olivat saaneet diagnoosin sukupuoli-identiteetin häiriöstä vuosina 2005-2015.

Alkuperäinen tutkimus teki varsin fantastisia päätelmiä, joiden mukaan trans-identiteetin omaavien henkilöiden mielenterveys parani merkittävästi kirurgisten interventioiden jälkeen.

Tutkimuksen julkaisun jälkeen AJP sai lukuisia kirjeitä asiantuntijoilta neljästä eri maasta, joissa epäiltiin tutkimuksessa käytettyä tilastollista menetelmää. Tämän seurauksena AJP konsultoi ulkopuolisia tahoja, joiden suorittamat laskelmat esitettiin Bränströmille ja Pachankisille. Nämä suostuivat analysoimaan datansa uudelleen ja tulivat siihen tulokseen, että kirurgiset interventiot eivät vähennä merkittävästi trans-ihmisten mt-omgelmia taikka itsemurhayrityksiä. Tutkimuksen viimeiselle sivulle on nyt lisätty maininta tutkimukseen tehdystä korjauksesta:

Upon request, the authors reanalyzed the data to compare outcomes between individuals diagnosed with gender incongruence who had received gender-affirming surgical treatments and those diagnosed with gender incongruence who had not. While this comparison was performed retrospectively and was not part of the original research question given that several other factors may differ between the groups, the results demonstrated no advantage of surgery in relation to subsequent mood or anxiety disorder-related health care visits or prescriptions or hospitalizations following suicide attempts in that comparison. Given that the study used neither a prospective cohort design nor a randomized controlled trial design, the conclusion that “the longitudinal association between gender-affirming surgery and lower use of mental health treatment lends support to the decision to provide gender-affirming surgeries to transgender individuals who seek them” is too strong (p. 734).

Alkuperäisessä tutkimusessa ei käyetty pitkän ajan seurantaa (prospective cohort design), jossa olisi seurattu tarpeeksi monen potilaan vointia tarpeeksi kauan kirurgisten interventioiden jälkeen. Tutkimuksessa ei myöskään käytetty sukupuoli-identiteettidiagnoosin saaneiden henkilöiden kontrolliryhmää (randomized controlled trial), joka ei olisi läpikäynyt kirurgisia toimenpiteitä.

Tämän tyyppisten tutkimusten tulisi olla perusteellisen ja puolueettoman vertaisarvioinnin kohteena ennen julkaisua. Jostain syystä näin ei ole käynyt.

Hyvää tiedettä syntyy silloin, kun tutkija yrittää todistaa hypoteesinsa vääräksi. Ei siten, että valjastetaan tiede tukemaan omaa ideologiaa. On aivan liian yleistä tehdä ensin loppupäätelmä ja valikoida sitten ne tulokset, jotka tukevat sitä.