Tuntuu jotenkin kauhean vaikealta tuoda esille ajatuksiani tästä. Olen paljosta samaa mieltä, mutta yksi kohta pisti silmään:

Yhteiskuntamme ei arvosta naisellisena pidettyjä asioita. Erityisen ankarasti yleinen mielipide suhtautuu asioihin, jotka ovat teinityttöjen mielestä mahtavia.

Ehkä näinkin, mutta pohjimmiltaanhan kyse on siitä, ettei yhteiskunta pidä naisia samalla tavalla ihmisinä kuin miehiä. Tavallaanhan kolumnissa sanotaan tämä mutta hieman kierrellen. Mielestäni tämä ilmenee parhaiten siinä, että yhteiskunnassa yhtäältä kasvatetaan tyttöjä pitämään "naisellisista" asioista ja rankaistaan normista poikkeavia, mutta toisaalta naisellisina pidetyt naisetkaan eivät todellisuudessa ole turvassa naisvihalta, vaan heitä voidaan lytätä joko siitä, että he ovat "väärällä tavalla naisellisia" tai siitä, että naisellisuus onkin pinnallista, kanamaista ja tyhmää. Lyhyesti sanottuna nainen ei koskaan voi voittaa.

Varmasti osa omasta ponikirjoihin ja barbeihin kohdistuneesta lähes patologisesta vihastani oli sisäistettyä naisvihaa, osa puolestaan normeja vastustavaa kapinaa. En kuitenkaan usko, että olisin tykännyt perinteisesti tyttömäisistä asioista, vaikka niitä ei asennetasolla olisikaan vähätelty (ja kyllähän niistä painostettiin tykkäämään). Jos olisin meikannut, minua olisi pidetty pinnallisena, mutta koska en meikannut, minua pidettiin kummallisena sosiaalisena hylkiönä.

Tämä juuri osoittaa, miksi sukupuolta tulee tarkastella nimenomaan sen biologisesta perustasta käsin eikä analysoida kulttuurisia stereotypioita siitä irrallisina ikään kuin ne eivät määräytyisi nimenomaan biologian perusteella.